Masentunut ja itsetuhoinen olo aina treenin jälkeen
Muutama tunti salitreenin jälkeen tulee aina tosi paha olo. Masentaa ja tekee mieli satuttaa itseä. Onko muilla ollut tämmöistä? Mikä voisi auttaa?
Kommentit (16)
No sinun tilanteessasi kannattaa varmaan lopettaa salilla käynti. Kuulostaa sairaalta.
Mulle tulee aina kasvisruuan jälkeen petetty olo.
Vierailija kirjoitti:
No sinun tilanteessasi kannattaa varmaan lopettaa salilla käynti. Kuulostaa sairaalta.
Lähinnä toivoin kommentteja treenin muokkaamiseen tai ruokavalioon. Treenaamattomuus aiheuttaa mulle jaksamattomuutta ja nostaa verensokerit epäterveellisiin lukemiin
Onko sulla masennusta noin muutenkin? Oletko perfektionisti, vaaditko itseltäsi treenatessa jotenkin liikaa? Onko laji varmasti oikea? Itsekin koen salilla käymisen ahdistavana eikä siitä tule yhtä hyvä fiilis kuin monesta muusta lajista. Mitä jos liikkuisit jotenkin muuten, etsisit sellaisen lajin mistä pidät aidosti? Onko itsetuhoisia ajatuksia muissakin tilanteissa? Kuulostaa oudolta, jos masentuneisuus liittyisi vain urheiluun. Silloin siihen täytyy liittyä liikaa paineita ja rima on henkisesti liian korkealla.
Mulle tulee tollanen olo aina kun olen ollut ihmisten ilmoilla.
Sinun kehosi kuluttaa jonkin aineen treenien aikana loppuun. Syö/juo jotakin mitä tekee mieli.
Syö ja lepää enemmän 🙂 Tuo kuulostaa tietyn tyyppiseltä "ylikunnolta" - kannattaa antaa elimistön (ml. aivot ja mieli) palautua kunnolla 🙂
Vierailija kirjoitti:
Syö ja lepää enemmän 🙂 Tuo kuulostaa tietyn tyyppiseltä "ylikunnolta" - kannattaa antaa elimistön (ml. aivot ja mieli) palautua kunnolla 🙂
Oon tätä miettinyt. Treenaan vain 3 kertaa viikossa enkä tee sarjoja loppuun asti kuin harvoin. Neljän viikon välein pidän kevyen viikon, jolloin teen tosi pienillä painoilla. Jännä jos tällä oon päässyt ylikuntoon, mutta ei sitä tosiaan tiedä
Vierailija kirjoitti:
Sinun kehosi kuluttaa jonkin aineen treenien aikana loppuun. Syö/juo jotakin mitä tekee mieli.
Voi hyvin olla. En vain keksi mikä se olisi. Syön mielestäni monipuolista ruokaa mm. kalaa, munia, pähkinöitä ja marjoja. Lisäksi purkista monivitat ja omegat
Vierailija kirjoitti:
Onko sulla masennusta noin muutenkin? Oletko perfektionisti, vaaditko itseltäsi treenatessa jotenkin liikaa? Onko laji varmasti oikea? Itsekin koen salilla käymisen ahdistavana eikä siitä tule yhtä hyvä fiilis kuin monesta muusta lajista. Mitä jos liikkuisit jotenkin muuten, etsisit sellaisen lajin mistä pidät aidosti? Onko itsetuhoisia ajatuksia muissakin tilanteissa? Kuulostaa oudolta, jos masentuneisuus liittyisi vain urheiluun. Silloin siihen täytyy liittyä liikaa paineita ja rima on henkisesti liian korkealla.
Masennustaustaa on ehkä viiden vuoden ajalta, mutta hoidot on lopetettu (tosin ei minun aloitteestani). En ole perfektionisti ja vaikka treenaan tavoitteellisesti, treeni tai tulokset eivät loppupeleissä ole minulle kovin tärkeitä. Tärkeämpää on pitää verensokeri ok tasolla treenin avulla. Salilla oon käynyt hyvin pitkään eikä aiemmin ole tämmöistä ollut eikä treenaaminen tunnu pakkopullalta.
Liikun myös muuten mm. kävelemällä luonnossa, mutta en pidä siitä niin erityisesti. Itsetuhoisia ajatuksia tulee muuten varsin harvoin, ehkä kerran kuussa. Omasta mielestäni tuntuisi siltä, että tässä voisi olla joku hormonijuttu tai puutosoire kyseessä, mutta ei ole ihmeemmin tietoa näistä. Kiitos pohdinnoistasi :)
Vierailija kirjoitti:
Syö suklaata.
Komppaan. Ja punaviiniä ;-) ei tule ylikuntoa. Terveellinen 50/50 nii keho ja mieli pysyy virkeänä.
Vierailija kirjoitti:
Muutama tunti salitreenin jälkeen tulee aina tosi paha olo. Masentaa ja tekee mieli satuttaa itseä. Onko muilla ollut tämmöistä? Mikä voisi auttaa?
Minulla oli tuollainen kuvio 16-19-vuotiaana aina koripallo-, salitreenin ja juoksulenkin jälkeen.
Pelkäsin tulevani hulluksi, masensi ja joskus itkettikin.
Toisinaan lähdin pikku pyöräilylenkille tasoittaakseni oloa, tulos: todella ahdistunut olo,
tuli voimakas realiteetin pettämisen tunne, ajattelin täysin sekavia.
Sairastuin silloin persoonallisuushäiriöön,
olin myös anorektisen laiha.
Hirveä olo on myös hyvää seurausta rasituksenjälkeisestä lihaksiston kehittymisestä;
keho huutaa silloin ravintoa, koska muokkaa lihaksia.
Psyyke on kovilla, etenkin jos ei nauti treenin jälkeen mitään, mistä saisi energiaa, vaan päästää ruoansulatuksen lipumaan ketoosia kohti, silloin on epätodellisen raskas olo.
Nyt keski-ikäisenä olen tasaisen unelias, mikään ei hätkäytä,
en pelästy, jännitä, en innostu enkä ihastu koskaan. Odota pari-kolme vuosikymmentä niin elämä rauhottuu itsestään.
Se on kropan tapa kertoa, että liikunta ei ole hyvästä. Kroppa on fiksu, sitä kannattaa kuunnella.
Älä pyöri salilla tuhoamassa maallista majaasi. Tee niinkuin ihmiselle sopii - lue hyvää kirjaa, juo punaviiniä, nauti ystävien seurasta ja viipyilevistä hymyistä. Käy konserteissa, pulahda järveen saunasta. Syö herkullisia ruokia. Niistä ihminen nauttii ja ne ovat hyväksi. Ei hikisten ähisijöiden pyllyhien haistelu pienessä huoneessa.