Lue keskustelun säännöt.
Olen mustasukkainen lapsilleni huomiosta mitä saavat :(
11.07.2017 |
Tämä voi kuulostaa typerältä aloitukselta, mutta olen oikeasti alkanut tulla mustasukkaiseksi kahdelle 8v ja 10v lapselleni siitä kuinka paljon hössötystä ja huomiota he saavat omilta vanhemmiltani. Molemmat vanhempani ovat todella lapsirakkaita mikä on tietysti ihanaa. Kuitenkin tuntuu siltä että lasten syntymän jälkeen jokin muuttui. Vanhempani eivät juurikaan kysele minun kuulumisiani tai että voisivatko auttaa perhearjen pyörittämisessä vaan aina kyselevät ainoastaan lapsistani ja heidän voinnistaan. Tuntuu että lapsenlapset ovat heille tärkeämpiä kuin oma lapsi :(
Muilla samoja kokemuksia?
Kommentit (6)
Ai jaa, mä taas olen helpottunut, että lapsi on vienyt paikkani suvun silmäteränä ja kultakimpaleena. Olen ainoa lapsi ja myös isovanhempieni ainoa lapsenlapsi, ja ennen oli joskus ahdistavaa, kun kaikkien huomio kiinnittyi aina vain minuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis....tämän on pakko olla provo?!? Oletko sinä ihan tosissasi?? Sinulla siis (aikuisella ihmisellä) on isovanhemmat jotka rakastaa lapsenlapsiaa ja ilmeisesti haluavat viettää aikaa näiden kanssa yms. Ja sinä valitat kun SINULTA ei kysytä mitään?? Ihan oikeasti?? Entä jos revit sen kruunut takalistostasi ja ole tyytyväinen että isovanhemmat rakastaa jotain mitä sinä olet tehnyt. Ja kasva aikuiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Siis....tämän on pakko olla provo?!? Oletko sinä ihan tosissasi?? Sinulla siis (aikuisella ihmisellä) on isovanhemmat jotka rakastaa lapsenlapsiaa ja ilmeisesti haluavat viettää aikaa näiden kanssa yms. Ja sinä valitat kun SINULTA ei kysytä mitään?? Ihan oikeasti?? Entä jos revit sen kruunut takalistostasi ja ole tyytyväinen että isovanhemmat rakastaa jotain mitä sinä olet tehnyt. Ja kasva aikuiseksi.
No pitihän se arvata että sieltä pesee ikävää kommenttia. Ennen kuin alat syyttelemään niin minulla on ollut vaikeitakin aikoja vuosien aikana, mm. työttömyyttä. Jos sinä olet saanut purkaa tuntojasi omille vanhemmillesi samassa tilanteessa, ole onnellinen. Itse en saanut apua tai rakkautta lainkaan, kun sitä ei näytä minulle riittävän.
AP
Kuulumisien kysely ei ole loukkaantumisen paikka.
Minun äitini äksyili lapseni ollessa vauva, että hän - siis minun lapseni -
ohittaa muka minut perimisjärjetyksesaä. Minut hän halusi tehdä perinnöttömäksi, koska ei pitänyt lapseni isästä.
No, nyt lapseni on jo teini ja äitini on tietysti pettynyt syvästi häneenkin.
Ei tottele ja palvo sokeasti isoäitiä -
unohtaen omat ystävänsä - kuten kunnon lapsen kuuluisi.
Perinnönjaostakin on taas puhuttu. Minua ei enää kuulemma ohiteta,
kun erosin inhottavasta miehestäni eli lapseni isästä,
ja lapsenlapsikaan ei ollut täydellinen.
Niin. Eivät isoäidit tässä maailmassa ole sellaisia kuin kirjoissa.
Tai meidän kuvioita näkyy kyllä joskus Agatha Christien virityksissä.
Vierailija kirjoitti:
Kuulumisien kysely ei ole loukkaantumisen paikka.
Minun äitini äksyili lapseni ollessa vauva, että hän - siis minun lapseni -
ohittaa muka minut perimisjärjetyksesaä. Minut hän halusi tehdä perinnöttömäksi, koska ei pitänyt lapseni isästä.No, nyt lapseni on jo teini ja äitini on tietysti pettynyt syvästi häneenkin.
Ei tottele ja palvo sokeasti isoäitiä -
unohtaen omat ystävänsä - kuten kunnon lapsen kuuluisi.
Perinnönjaostakin on taas puhuttu. Minua ei enää kuulemma ohiteta,
kun erosin inhottavasta miehestäni eli lapseni isästä,
ja lapsenlapsikaan ei ollut täydellinen.Niin. Eivät isoäidit tässä maailmassa ole sellaisia kuin kirjoissa.
Tai meidän kuvioita näkyy kyllä joskus Agatha Christien virityksissä.
En ole ap mutta täältä löytyy toinen vastaavan kokenut. Yhä nyt nelikymppisenä äiti uhkailee perinnöttömäksi jättämisellä aina kun ei saa tahtoaan läpi.
Mitähän jos kasvaisit aikuiseksi? Aika monta vuotta jo ollut aikaa.