Teini oli niin pettynyt syntymäpäivälahjoihinsa, että on itkenyt huoneessaan eilisestä asti

Kerro sille, että moni ei saa tuonkaan vertaa, ei varmaan niin vaikeeta, ois ehkä vuosia sitten pitänyt jo tehdä?

Oma 16v sai 50e kuulokkeet ja 20e rahaa, siinä kaikki. Oli tyytyväinen ja vaikka ei olisi ollutkaan, niin ei olisi sitä näyttänyt.

Jep, joskus vaan kannattaisi olla hankkimatta, jos ei voi ostaa sitä mitä pyydetään. Oisitte vielä säästäneet ja hankkineet sen Jopon parin kuukauden päästä. Tai sitten synttäreiden jälkeen mahdollisilla lahjarahoilla...

Vierailija kirjoitti:

Jep, joskus vaan kannattaisi olla hankkimatta, jos ei voi ostaa sitä mitä pyydetään. Oisitte vielä säästäneet ja hankkineet sen Jopon parin kuukauden päästä. Tai sitten synttäreiden jälkeen mahdollisilla lahjarahoilla...

Joo, teinille kannattaakin opettaa että pitää olla aina ne samat massatuotteet mitä kaikilla muilla. Eikun...

Anna huutaa ja itkeä, ei se siitä rikki mene. Eiköhän se pyöräkin kelpaa, kun pitää jonnekin lähteä eikä ole muuta kulkupeliä.

Kolme lahjaa? No huhhuh. Kiittämätön kakara.

En olisi ostanut Soliferia. Jos jopo on se juttu, olisi Solifer pitänyt jättää ostamatta. Palauta pyörä kauppaan. Joko säästätte Jopoon tai ostatte osamaksulla, jos pyörä on matkojen takia välttämätön juuri nyt. Ymmärrän teiniä.

Onko siellä taustalla jotain muutakin, esim kiusaamista, kaverittomuutta, itsetunto-ongelmia? Jos oli jotenkin kuvitellut, että kun on "oikean" merkkinen pyörä niin hänet hyväksytään joukkoon? Kannattaa yrittää keskustella teinin kanssa ja yrittää kaivella ne oikeat syyt sieltä esiin. Onhan tuo käytös tosi lapsellista, mutta koita laittaa oma tunnereaktiosi hetkeksi syrjään ja keskustele hänen kanssaan ilman suuttumusta ja syyttämistä. Vaikea uskoa, että 14-vuotias itkee monta päivää pelkästään siksi, että lahjat eivät olleet sitä mitä hän odotti, todennäköisesti siellä on jotain muutakin.

14 vuotiaat on kyllä noin ylipäänsä aikamoisen herkkiä. Ei ole helppoa olla tuon ikäinen, kyllä ne siitä ajan myötä järkiintyy.

Mutta anna itkeä vaan, it is what it is. Jos ei pyörä kelpaa, niin jalan kyllä pääsee, ja kyllä ne siinä vaiheessa ylpeytensä pikku hiljaa nielee. Oppia ikä kaikki.

Porvoolaiset nuoret ovat tunnetusti hankalia ja ailahtelevaisia - koita kestää.

Joo, ymmärrän täysin 14-vuotiasta. Olen itsekin ollut sen ikäinen :)

Vanhemmat haaskaavat rahaa turhuuksiin, kuten halpoihin jäljitelmiin ( tässä tapauksessa pyörä) tai esim. oman maun mukaisiin alennusmyyntivaatteisiin ostaessaan teinille.

Tuskin ajaa pyörällä, se on noloa kun toisilla on Jopot.

Miten tähän tilanteeseen on tultu: Lapset ovat tottuneet saamaan. Mitä enemmän saa, sen enemmän vaatii. Siitä on vaikea lähteä peruuttamaan. Jos syntymäpäivälahjoista tulee ennemmin paha kuin hyvä mieli, on syytä sopia jatkoa varten yhteinen kaikkia miellyttävä ja realistinen tapa muistaa.

Otetaan hypoteettinen esimerkki: Jos perheessä on ollut tapana laulaa onnittelulaulu synttärisankarin sängyn vieressä ja ojentaa halauksien kera jättilevy mielisuklaata, se riittää ilahduttamaan läpi elämän... ja mitä vanhemmaksi tulee, sen arvokkaampi tapa on nostalgiamielessä. Omaa suurta herkkuani oli riisisuklaa..

Näköjään Suomessa pitäisi armeijaa aikaistaa ja sukupuolesta riippumatta laittaa kaikki sinne. Oppisivat vähän miten tyhmää on valittaa turhasta.

No ellei tämä ole Porvoosta...

En ole koskaan ymmärtänyt tätä, että lapsi totutetaan ITSE ensin pienenä saamaan lahjaksi TÄSMÄLLEEN mitä pyytää ja vähän päälle ja sitten äimistellään teinin reaktiota kun ostetaankin lahjaksi jotain mikä sattuu sopimaan omiin systeemeihin.

Olisiko fiksua keskustella aikuisuutta lähestyvän teinin kanssa etukäteen ennen kuin sieltä paketista paljastuu se "yllätys"?

Meillä teini tahtoi lahjaksi aivan tolkuttoman ökypuhelimen. Jos olisin ap olisin luvannut asian ja paketista olisi sitten vissiin löytynyt se alta keskihinnan Huawei... Sen sijaan totesin teinille ettei tuohon laitteeseen ole suoraan budjettia vaan nyt tarvitaan neuvotteluja. Teinin maksuosuudeksi puhelimesta sovittiin 200 €, jonka teki kesätöissä. Kaikilla hyvä mieli, sain opetettua lapselle miten tärkeitä ovat neuvottelutaidot ja puhelinta luulisi arvostavan ihan eri tavalla kun siihen on vuodatettu omaa hikeä.

Onko sulla joku itkufetissi kun väsäät näitä erilaisia itkualoituksia päivittäin.

Mites kun teini valittaa ettei saa samanlaista luxusautoa 18- vuotislahjaksi kuin joku kaverinsa?

Oliko nuo lahjat pelkästään vanhemmilta? Tuohan on kuin joulu!

Mutta: itse menisin palauttamaan pyörän, ja ostaisin mieluisan. Muistan itse miten ihanaa oli, kun alla oli ihana fillari.

Mielestäni lapsille ei pidä hankkia merkkituotteita vaan sen takia kun kaikilla muillakin on, mutta tuotteissa on eroja. Muistan elävästi joulun kun täytin 7 vuotta ja olin toivonut barbieta ja sain cindyn. Siitäkin riitti itkua monta päivää enkä todellakaan olisi leikkinyt cindyllä, onneksi ihana äitini tajusi sitten vaihtaa nuken siihen, mistä olin haaveillut. Kyse ei todellakaan ollut toisista lapsista vaan siitä mitä minä toivoin ja halusin. Jos itse toivot esim. iittalan taika -sarjan kuppeja osaisitko olla ilahtunut jos saisit markettisarjan kuppeja lahjaksi? Käyttötarkoitus on sama, mutta onhan se lahja aivan eri mitä itse toivoit. 

Et tainnut ymmärtää, mitä lapsesi todella halusi. Itse antaisin lapsen myydä pyörän (tai palauttaisin sen) ja ostaa rahoilla lapselle mieluisa pyörä. 

Miksi ostaa jotain sellaista, mitä ei ole pyydetty? Todennäköisesti ei olisi ollut yhtään niin pahoillaan, jos pyörä olisi jätetty vallan hankkimatta.

Vierailija kirjoitti:

Ei nyt taukoamatta, mutta jatkuvasti pitkin päivää ja nyt heti aamullakin. Sai toivomistaan viidestä lahjasta kolme, koska rahaa on rajallisesti. Korun , repun ja pyörän, mutta pyörä on halvempaa merkkiä mitä toivoi (halusi jopon, sai Soliferin) Nyt itkee ja huutaa että pyörä on paska eikä sillä kehtaa ajaa (se on saman mallinen kuin jopo eli en ihan tajua?) Onko muiden 14-vuotiaat yhtä herkkiä?

Väärin. Hän sai toivomistaan lahjoista kaksi, sekä lisäksi yhden lahjan, jota ei ollut toivonut.

Vierailija kirjoitti:

Ei nyt taukoamatta, mutta jatkuvasti pitkin päivää ja nyt heti aamullakin. Sai toivomistaan viidestä lahjasta kolme, koska rahaa on rajallisesti. Korun , repun ja pyörän, mutta pyörä on halvempaa merkkiä mitä toivoi (halusi jopon, sai Soliferin) Nyt itkee ja huutaa että pyörä on paska eikä sillä kehtaa ajaa (se on saman mallinen kuin jopo eli en ihan tajua?) Onko muiden 14-vuotiaat yhtä herkkiä?

Mikäs ilmiö tämä nyt on? Ymmärtäisin alle kouluikäisen käyttäytyvän näin, mutta 14 v. on tosiaan jo teini, ei pikkulapsi.

Johtuuko tämä siitä, etteivät nykynuoret enää mene/pääse kesätöihin tai heiltä ei sitä odoteta, rahan arvo jää käsittämättömäksi, kiitollisuutta ei tunneta, osataan vain vaatia ja heistä tulee tällaisia syöttöpossuja?

Ehkä teinille olisi kannattanut kertoa etukäteen, että toivomiinsa lahjoihin ei sitten ole varaa, eikä jopoa ole tulossa. Nyt on jostain syystä odottanut saavansa sen ja pettymys on suuri. Neuvotelkaa mitä teette. Esim pyörän voi palauttaa jos teini ei aio sitä käyttää, ja voitte pistää rahat jonnekin jemmaan niin että teini ei hassaa niitä. Hän voi sitten säästää itse sen summan, joka tarvitaan noiden Soliferista saatujen rahojen päälle, että saa ostettua jopon. 

Inhottavaa, että tuotemerkit ovat noin älyttömän tärkeässä asemassa nykyään.