Teini oli niin pettynyt syntymäpäivälahjoihinsa, että on itkenyt huoneessaan eilisestä asti

Halvat korvikkeet ovat tuhoontuomittu idea silloin, kun on kysymys toivotuista lahjoista. Miltä AP:stä itsestään tuntuisi, jos olisi toivonut esimerkiksi etelänmatkaa puolison kanssa, ja hän antaisikin lahjaksi Tallinnanristeilyn?

No tuo jopo/solifer asetelma on nolo ja hävettää, jos joutuu polkee soliferia. Ymmärrän teiniä. Tuossa iässä noilla vaan on väliä.

Ehkä ymmärrän sen paremmin itse, kun KOSKAAN teininä en saanut sitä mitä halusin. Aina näitä halppis malleja, välillä pääs se itkukin.

Ikinä en kyllä saanut kolmia lahjoja, enkä osannut odottaakaan

Minäpä toivoin aikoinaan 15-vuotislahjaksi mopoa, sain polkupyörän. Mitäs siihen sanot? Ei kyllä tullut mieleenkään valittaa, mitä nyt aikuisena naureskeltu asialle. Ja pyörä on käytössä nykyäänkin.

Meidän teini sai syntyärilahjaksi ristisanalrhdrn, senkin kolme päivää muöhässä...

Ei huutanut ja itkenyt.

Jos jotain tiettyä on toivottu, niin sen on silloin oltava just eikä melkein se kyseinen juttu, eikä mitään muuta. Parempi jättää sitten kokonaan hankkimatta.

Muistan itse joskus nuorena toivoneeni joululahjaksi puhelinta. Malli taisi olla muistaakseni 8310, joka oli kalliimmasta päästä siihen aikaan. Sitten tuli joulu, ja paketista paljastui Nokian 3310. Ihan käypä puhelin toki näin jälkeenpäin ajatellen, mutta silloin se oli vain suuri pettymys. Puhelin jäi käyttämättömänä kotiin, kun ei ollut se, mitä olin toivonut. Aivan hölmöä näin aikuisen näkökulmasta, mutta silloin se vain tuntui siltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jep, joskus vaan kannattaisi olla hankkimatta, jos ei voi ostaa sitä mitä pyydetään. Oisitte vielä säästäneet ja hankkineet sen Jopon parin kuukauden päästä. Tai sitten synttäreiden jälkeen mahdollisilla lahjarahoilla...

Joo, teinille kannattaakin opettaa että pitää olla aina ne samat massatuotteet mitä kaikilla muilla. Eikun...

Sama juttu häissä. Jos kutsussa toivotaan lahjaksi rahaa, niin nyt on korkea aika näyttää avioon aikoville, että kaikkea ei maailmassa saa, mitä toivoo. Tässä teille kiva kansanopiston kurssilla tekemäni punaharmaa raanu olohuoneenne seinälle. Olkaa hyvä.

En pysty samaistumaan.

Meilla on lasten lahjat unohtuneet aika taysin.

14 ei saanut mitaan. Toisaalta on saanut tana vuonna 5000e edesta harrastuksiinsa investointeja.

Ymmartaa asian melko hyvin ja ei valita.

10 vuotias ei valita tuon taivaallista saako lahjan vai ei kunhan on sitruuna kakkua.

15 vuotias ei osannut toivoa mitaan mutta 3 vuotta kaytossa ollut kannykka hajosi paivaa ennen synttareita. Haeettiin uusi 200e

Tämän takia saan kaikki synttäri- ja joululahjat seteleinä käteen. Näin aikuisena tuntuu todella pahalta selittää vanhemmille tai sukulaisille mistä kaupasta sen saa. Tosi lapsellista.

Ja tottakai sen tietyn värisen ja muotoisen esineen ei kuitenkin saa koska "oltiin kaupassa X ja sielä hyllyllä oli tällainen MELKEIN samanlainen". Kiitos, tiedän että ajatus on tärkein mutta jos tarvin ja haluan kulhon/pyhkeen/pyörän tiedän mallin, värin muodon ja tottakai hinnan. Olen jo tehnyt päätöksen ja jos sattuu olemaan sellainen vuodenaika että ihmiset kyselee mitä mulle voisi ostaa niin se on sitten kaksi kärpästä samalla iskulla, paitsi sitten kun se onkin ihan eri kulho/tavara. Joskus ihmisellä on todella hyvä syy miksi haluaa tietyn merkisen/näköisen esineen. Esim Jopolla on 20v takuuaikaa ja sen voi myydä hyvän hintaan jos sitä pyörää ei enä tarvi. Tai vaikka se että kaikki astiat on Aeabian ja sinisiä, en halua keltaista Ikea kulhoa sinne koska edellinen meni rikki. Omilla rahoilla saan ostettua uuden sinisen oikean merkisen mutta jos joku kysyy mitä haluan niin on sitten kohteliasta että ostaa sen oikean kulhon tai jotain ihan muuta, ei kulhon joka on sinne päin.

Niinpä on helpompaa että sanoo että ei toivo mitään juuri mutten mutta opiskelijana kelpaa läheinen jos joku juttu menee rikki/tulee yllättävä meno. Ostan sitten itse sen esineen.

Jos jopo on se juttu ja rahaa on vaan Soliferiin, se pyörä ostetaan ihan siksi että ostetaan pyörä eikä anneta sitä "lahjaksi". Sen jopon olisi voinut antaa lahjaksi, koska se olisi ollut ekstraa siihen normaaliin nähden. 

Palauta kaikki lahjat äläkä osta kiittämättömälle penikalle enää muuta kuin ruokaa ja pakolliset vaatteet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jep, joskus vaan kannattaisi olla hankkimatta, jos ei voi ostaa sitä mitä pyydetään. Oisitte vielä säästäneet ja hankkineet sen Jopon parin kuukauden päästä. Tai sitten synttäreiden jälkeen mahdollisilla lahjarahoilla...

Joo, teinille kannattaakin opettaa että pitää olla aina ne samat massatuotteet mitä kaikilla muilla. Eikun...

Joo tämä on hyvä. Älkää ikinä ostako lapsille sitä mitä ne pyytää vaan aina vähän vierestä. Lapsi oppii kiitollisuutta! Esim. Lapsi pyytää pyöräilybarbia, ostatte ratsastajan. Pyytää spinneriä, ostatte hyrrän. Pyytää kånken reppua, ostatte jonkun Prisman perus repun.

Vierailija kirjoitti:

En olisi ostanut Soliferia. Jos jopo on se juttu, olisi Solifer pitänyt jättää ostamatta. Palauta pyörä kauppaan. Joko säästätte Jopoon tai ostatte osamaksulla, jos pyörä on matkojen takia välttämätön juuri nyt. Ymmärrän teiniä.

Jopo on ihan pska ajaa, en huolisi ilmankaan.

Meillä 13- vuotias toivoi jopoa synttärilahjaksi

Joten annoin hänelle lahjan rahana ja sanoin että loput on tienattava itse.

Oli erittäin onnellinen ja on sen jälkeen ajanut naapureiden nurmikot, vienyt koiria ulos yms.

Vielä puuttuu hiukan mutta kyllä näyttäisi siltä että saa ostettua pyöränsä tänä syksynä.

Teini sanoi haluavansa Jopon ja Kånkenin. Soliferin ja Eastpakin ostaminen on vain vittuilua ja raskasta sellaista, koska olit valmis käyttämään niin paljon rahaa vittuiluun.

Paska provo. Vähän vois panostaa

Tuon ikäisen kanssa voi jo keskustella siitä mikä on lahjojen budjetti ja miten hän haluaa toiveensa priorisoitavan.

Ehkä olisi voinut ostaa vain yhden lahjan.

Muistan kun joskus teininä halusin jotain kallista, niin saatoin saada sen yhden jutun kimppalahjana kaikilta sukulaisilta.

Mieluummin vaikka ei mitään kuin joku halpisversio.

Olisit antanut niistä viidestä lahjasta valita vaan yhden ja ostanut sitten juuri sellaisen kun hän haluaa. Ei se lahjojen määrä niin tärkeä ole kuin se että vähäinenkin tuo oikeasti iloa.

Jos ei pysty ostamaan tarkalleen toivottua, niin on parempi olla ostamatta ollenkaan. Jäjitelmät on nolompia kuin ilman oleminen. Vertaa esim. feikkilaukut.

Eli jos ei voi ostaa toivottua, niin todetaan vain, että ikävä kyllä on liian kallis. Ja hanki itse rahat Jopoon jos on pakko saada.

P. S. En ymmärrä miksette vaan jättänyt muita lahjoja ostamatta ja ostanut sitä hyvää pyörää. Ei se lahjojen määrä vaan laatu. Toki jos on pilalle hemmoteltu kakara niin itseänne saatte syyttää.

N27

Vierailija kirjoitti:

Ehkä teinille olisi kannattanut kertoa etukäteen, että toivomiinsa lahjoihin ei sitten ole varaa, eikä jopoa ole tulossa. Nyt on jostain syystä odottanut saavansa sen ja pettymys on suuri. Neuvotelkaa mitä teette. Esim pyörän voi palauttaa jos teini ei aio sitä käyttää, ja voitte pistää rahat jonnekin jemmaan niin että teini ei hassaa niitä. Hän voi sitten säästää itse sen summan, joka tarvitaan noiden Soliferista saatujen rahojen päälle, että saa ostettua jopon. 

Inhottavaa, että tuotemerkit ovat noin älyttömän tärkeässä asemassa nykyään.

Itse olin teini 15 vuotta sitten ja oli ne merkit tärkeitä silloinkin. Mieluummin sitä oli kokonaan ilman kuin käytti jotain halpakopiota.

Omaan aikaani paikkakuntamme teinien muotia olivat mm. Jopo (kyllä jo silloin), Dakinen narureppu, Miss Sixtyn farkut ja Vansin slip-on-malliset kengät. Itse sain näistä nuo farkut ja olin hyvin onnellinen niistä, muut vaatteet ja tavarat olivat sitten ihan erilaisia kuin nuo muotijutut. Kyllä ne halvat Vanseja jäljittelevät ruututennarit olivat vain noloja (pyrkyri/ wannabe-vibat) , sen sijaan täysin toisenlaisiin kenkiin ei edes kiinnittänyt huomiota.

Oho, aika paljon tuo kolme lahjaa :O Ja viittä toivonut. On vissiin vähän ajat muuttuneet siitä kun itse olin teini eikä siitä ole kuin 10 vuotta. Mä sain aina vain yhden lahjan synttäreinä enkä enempää lahjoja edes toivonut. Ja olin vielä ainoa lapsi joten määrä ei edes ollut rahasta kiinni.