Ystäväni on niin tyhmä, etten enää jaksa olla hänen kaverinsa

Et.

Vierailija kirjoitti:

En tiedä, kuinka viisas olet, kun et tiedä, että Ruotsi kirjoitetaan suurella alkukirjaimella.

Aah totta, taidammekin sopia ystäväni kanssa paremmin yhteen kun arvasinkaan. Kiitos tästä!

Ap

No mulla on sama ongelma kaksoissiskon kanssa, mutta hänestä nyt en eroon pääse :'D enkä tarkoita, että edes haluaisin. Mutta on se joskus vaikeaa jos puhuu normisti, ja käyttää vähänkään "hienompia" (lukekaa: useimmille ihmisille normaaleja) sanoja. Ei joskus ymmärrä, nyökyttelee vaan, vaikka olisi ihan pihalla asioista. Matikkaa ei ole ikinä ymmärtänyt.

Muutamia esimerkkejä:

- missä on itämeri? > öö, jossain idässä?

- Suomen naapurimaat? > Venäjä, Tanska, Islanti

Tavallaan tunnen ongelmasi ja omalla kohdallani se on myös aika surullinen. Seurustelin useamman vuoden etäsuhteessa miehen kanssa jota luulin ensin ihan fiksuksi. Työkuvioissa tutustuimme kun hän oli yhtiön hallituksessa jossa työskentelin. Hänen kanssaan pystyi juttelemaan hyvin esim. politiikasta, päivän tapahtumista jne. Mutta joissakin asioissa en vain enää kestänyt sitä sivistymättömyyttä. Itse tykkään lukea paljon kirjoja ja väkisinkin siinä kait sitten sivistyy. Mies taas katsoo paljon telkkaria ja kait siinäkin sivistyisi, mutta kun kaikki luettava on Iltalehti-tasoa ja telkkarin kanssa varmasti samoin. Kerran olimme matkalla jonnekin ja jänis loikki tien yli niin mies totesi "kato, valkoinen rusakko". Pidin sitä ensin vitsinä, mutta sitten totesin toisin. Jälkeenpäin on kyllä itsekin nauranut tietämättömyydelleen. Ja näitä vastaavia tuli aina silloin tällöin. Ja mikä ärsyttävintä, testasin häntä aina välillä, esim. että oliko se vuonna 1942 kun tapahtui sitä tai tätä tai mikä automerkki tuo oli ja mies aina ihan pokalla heitti, että joo oli se vuosi 1942 (vaikka itse olisin tiennyt varmaksi, että oli esim. vuosi 1965) tai että vastaantuleva auto oli Rover ja mies sanoi että on Jaguaari jne. Puhumattakaan, että olisi taiteesta tai musiikista pystynyt keskustelemaan miehen kanssa joka tunsi vain Juicen, Dannyn ja Picasson. Muuten mukava ja ihana mies, mutta tuo sivistymättömyys ja läheisriippuvuus pilasi kaiken :(

Ihan kuin mun työkaveri! Jos jonkun asian voi ymmärtää väärin, taatusti ymmärtääkin ja vaikkei aina ihan voisikaan. Ärsyttävää keskustella ja aina olla korjaamassa ja vääntämässä rautalangasta että tarkoitin siis näin ja noin. Hänen aasinsiltansakin ovat niin lapsekkaita jotenkin, että ei vaan aikuisen näkövinkkelillä tajua...

Hahaha, kertokaa lisää esimerkkejä.

Miehen sisko on samaa tasoa. Luulee vielä ihan avoimesti että muut on tyhmiä ei hän.

Puheet on tyyliin posmotusta että lapsiperheen ei kannata käydä yhdessä tietyssä ruokakaupassa kun siellä on joku vero nimeltä alv. Oli kuitista sen huomannut. Lisäksi kaikki tiesivät että em ruokakauppa on alueen kaikista halvin kaikilla mittapuilla.

Samanlaisia juttuja pilvin pimein. Lisäksi ei ymmärrä juurikaan ihan tavallisia arkipäivän sanontoja ollenkaan ja ärsyyntyy kun joku niitä käyttää kun hänen mielestään ihmiset vouhottaa silloin.

Jos joku ihminen kuuluu ammattiliittoon niin miehen siskon mielestä työttömäksi jäädessään jokainen saa liitonpäivärahaa ihan sama onko työkertymää vai ei.

Väsyttävä tyyppi jonka kanssa ihan arkipäiväisestä juttelusta ei tahdo tulla mitään.

Tämä esimerkki ei nyt sinänsä liity välttämättä yksinkertaisuuteen mutta lapsekkuuteen kyllä; eräs kertoi seuraavansa innolla kokkikisailuohjelmaa. Mutta! Katsomisen tarkoitus ei suinkaan ollut ruoat vaan jännääminen kuka voittaa ja pahanpäiväinen pettyminen kun joku putosi kilpailusta.

Eräs koulukaverini oli vähä-älyinen. Hän saattoi kysyä minulta apua tehtävänannon lukemiseen, ei siis ymmärtänyt juuri koskaan mitään tehtävänantoja ilman, että väännettiin rautalangasta. Hän saattoi myös kysyä minulta, miten jokin lasku lasketaan, jossa ainoa tehtävä oli sijoittaa annetut arvot valmiiseen kaavaan.

Sama henkilö oli myös tunne-elämältään lapsen tasolla. 18-vuotiaanakin puhui pojista kuin ala-asteikäiset tytöt. Hihitteli pussailuille yms.

Arvanette varmaan, että emme koskaan olleet oikeita ystäviä, vaan lähinnä olosuhteiden pakosta tekemisissä. Tämä henkilö tosin kuvitteli, että olen hänen hyväkin ystävä.

Virolainen työkaveri. On ollakseen oikein koulutettu ja pätevä. Ei myönnä virheitään.  Huomaan usein, ettei ymmärrä suomea ihan täydellisesti, mutta koska on niin h...n pätevä-ei voi tunnustaa ettei ymmärrä mitä asiakas sanoo.  Ulkonäkö ja pukeutuminenkin vähän ristiriidassa työporukasta, vahva meikki ja hiuksissa jotain lisäkkeitä?

Näitä lisää! :D

Mulla on yksi ystävä,johon aloin pitää hajurakoa vuoden vaihteessa. Paasasi synttäreilläni, joissa oli vieraina kaksi maahanmuuttajataustaista (fiksua ja koulutettua!) paria, että miten maahanmuuttajia on Euroopassa liikaa, että ne pitäisi lähettää pois. Toisen kerran kun tämä henkilö oli paikalla, oli myös toisen parin rouva paikalla, ja tämä kaveri alkoi selittämään, miten aikoo siirtää parturinsa toiseen paikkaan kun uudet musliminaapurit pitävät niin kauheaa meteliä. "No kyllä sä tiedät kuinka eläimellistä ääntä ne muslimit pitävät."

Hävetti ihan hirveästi. 

Toinen juttu hänessä on se, että hän puuttuu kaikkeen. Jos juon kahvia, hän voi kahvilassa alkaa huutaa kovaan ääneen, miten hänen vatsansa alkaa pitää sellaista ripulimäiskettä, että minunkin olisi paras alkaa juomaan yrttijuomia. Ja olen, että minulle ei kahvi aiheuta mitään ongelmia, niin hän että kahvi on DIUREETTI, että juo vettä ainakin, johon minä, että kahvin nestettä poistava vahva vaikutus on kumottu aikoja sitten... Tuollaista ihme vänkäämistä joka kerta kun tavataan. 

Mikähän mahtaa vaivata?

Olen kerran nähnyt niin tyhmän naisen, että luulin häntä kehitysvammaiseksi. Mietin, asuuko hän itsenäisesti ja voiko sellaista kysyä. Mutta hän olikin ilmeisesti ihan tavallinen ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Virolainen työkaveri. On ollakseen oikein koulutettu ja pätevä. Ei myönnä virheitään.  Huomaan usein, ettei ymmärrä suomea ihan täydellisesti, mutta koska on niin h...n pätevä-ei voi tunnustaa ettei ymmärrä mitä asiakas sanoo.  Ulkonäkö ja pukeutuminenkin vähän ristiriidassa työporukasta, vahva meikki ja hiuksissa jotain lisäkkeitä?

Nyt tuossa on enemmän kulttuurieroa kuin tyhmyyttä. Tuollainen pukeutuminen kuuluu virolaiseen kulttuuriin. Ex-kommunistien tapoihin kuuluu, ettei  virheitä myönnetä, ikinä. Rasittavaa, tiedän. Kielimuuri on hävettävä juttu, etenkin ex-kommunistille. 

Itse en palkkaisi virolaista tai liettualaista juuri noista syistä. Ovat todella erilaisia ihmisiä, ja miehiä kumarrellaan mutta naisille ollaan susia. 

pätijä besserwissereitä jotkut

Minulla oli hyvä ystävä ja opiskellessa kurssikaveri, joka eli kai samaa elämän vaihetta yhtä aikaa. Kummallakin oli mies ja yksi lapsi. Autoin ja neuvoin miten saavat oman ensiasunnon kuten mekin. Myös työasioissa autoimme toisiamme ja autoimme suuren koiran hoidossa. Lopuksi päädyimmekin samaan työpaikkaan, joka sekin oli yhteinen projekti.  Tiesin kyllä ,että hänen lapsuudenperheensä oli melkoisen tietämätön muusta maailmasta , eikä ollut matkustelua, ei osattu kieliä  eikä tunnettu kulttuureja. Työssä huomasin että kaikki yksityisasiani tiedettiin iso talon kymmenessä kerroksessa asti. Hän oli niin yksinkertainen että häneltä sai ongittua meidän suvun kaikki vaiheet jotka olin vain hänelle puhunut. Kun hän viattomasti sitten kerran kysyi: onko Rooma tosiaan Italian pääkaupunki, silloin ymmärsin ettei ollut enää  paljon yhteistä kivaa. En sitten enää jaksanut noin tyhmän kanssa.  Taisi olla sitten kesäkissa vain. Joskus käy näin ja tulee uusia tilalle.

Jotenkin jopa lohduttavaa huomata, etten ole asian kanssa yksin. Jospa pidän ystäväni tästä asti hyvänpäiväntuttuna, ihmisenä, jota on kiva tervehtiä jos häneen törmää.

Ap

Yks entinen kaveri ärsytti kun sen tekstarit olivat vaikeasti luettavia. Kaikki lauseet oli kirjoitettu putkeen ilman välimerkkejä ja ne lauseet kertoivat eri asioista.Välillä sai miettiä lukemaansa moneen otteeseen.

Huoh.

Ei tarvitse olla kaveri, jos ei jaksa. Ei kannata sanoa oikeata syytä, eli hänen alhainen älykkyytensä. Tuskinpa kaveri itseään tyhmänä edes pitää. Sen sijaan kohteliasta on keksiä roppakaupalla tekosyitä esim. työt, puolison suvun juhlat, työkaverin mökkitalkoot, eri kaupungissa suvan tuttavan/serkun tapaaminen jne.

Voi mennä muutama vuosi, ennenkuin kaveri hoksaa lopettaa yhteydenpidon. Mutta sinnikkäästi vaan kieltydyt näkemästä, etkä lupaa uusia tapaamisia vaan kerrot ja kertaat aina vain kuinka kiireinen olet, etkä ehdi IKINÄ näkemään.

Vierailija kirjoitti:

Ei tarvitse olla kaveri, jos ei jaksa. Ei kannata sanoa oikeata syytä, eli hänen alhainen älykkyytensä. Tuskinpa kaveri itseään tyhmänä edes pitää. Sen sijaan kohteliasta on keksiä roppakaupalla tekosyitä esim. työt, puolison suvun juhlat, työkaverin mökkitalkoot, eri kaupungissa suvan tuttavan/serkun tapaaminen jne.

Voi mennä muutama vuosi, ennenkuin kaveri hoksaa lopettaa yhteydenpidon. Mutta sinnikkäästi vaan kieltydyt näkemästä, etkä lupaa uusia tapaamisia vaan kerrot ja kertaat aina vain kuinka kiireinen olet, etkä ehdi IKINÄ näkemään.

Tämä se vähän oli ajatuksenikin, mutta nyt kun kirjotit sen ylös, tuntuu kaamealta tehdä muuten niin hyväsydämiselle ihmiselle näin. Inhottava tilanne.

Ap