Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Sinä yksinäinen aikuinen - tuliko myös lapsistasi yksinäisiä?
30.06.2017 |
Minua pelottaa elämässä vain yksi asia (vakavan sairastumisen lisäksi). Yksinäisyys. Olen ollut yksinäinen niin kauan kuin saatan muistaa, poislukien lyhyet epäsäännölliset jaksot elämässä. Nyt olen perheellinen ja silti yksinäinen - mies on paljon poissa työnsä puolesta ja lasten kanssa keskenään ollessa yksinäisyys jotenkin tiivistyy entisestään.
Nyt pelottaa, että lapsistani tulee yhtä yksinäisiä omassa elämässään. Se on kammottava ajatus. Onko muita, joilla olisi käynyt juuri näin? Jostain luin tutkimuksen, että nimenomaan yksinäisten vanhempien lapsista tulee myös yksinäisiä - yksinäisyys ikään kuin "periytyy" tällä tavalla. Omat lapset ovat vielä pieniä (2 ja 4), joten vielähän tätä ei voi tietää kuinka käy. Siksi haluaisin todella kuulla muiden kokemuksia.
Ja vielä niille, jotka ihmettelevät tai kummeksuvat yksinäisyyttä; kyllä, olen yrittänyt kaikkeni (35 vuotta) etten olisi yksinäinen. Olen harrastanut aina, lähtenyt liikkeelle kotoa, reissannut, ollut avoin uusia tilanteita ja ihmisiä kohtaan, yrittänyt aina tutustua kun on mahdollisuus tullut jne. Jostain syystä se ei vain ole tuottanut (pitkäaikaisia) tuloksia. Nytkin meillä on perhekerho -kavereita, joita olen yrittänyt ylläpitää, mutta se tuntuu ajoittain mahdottomalta. Koskaan ei sovi, tuntuu että minä olen aina se joka kyselee perään. Olen yrittänyt luoda lapsille kaverisuhteita (vanhemmalle etenkin), mutta tuntuu ettei mikään oikein onnistu niin että siitä tulisi pysyvää. Nytkin olen järjestänyt yksiä leikkitreffejä vanhemmalle lapselle kolme viikkoa, aina tulee este tälle toiselle perheelle.
Kommentit (5)
Miten yksinäisellä voi olla lapsia? Jos on puoliso niin ei ole yksinäinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieti mitkä syyt johti siihen että sinusta tuli yksinäinen. Oliko omassa kasvatuksessasi ja kotisi ilmapiirissä jotain häikkää? Pyri tekemään toisin nyt lapsiesi kohdalla. Jos nämä leikkitreffit ei onnistu niin sitten unohdat ne ja etsit jonkun jonka kanssa järjestyy. Et väkisin ala sellaisissa roikkumaan jotka ei itse halua, se on tie tuhoon ainakin.
Vierailija kirjoitti:
Mieti mitkä syyt johti siihen että sinusta tuli yksinäinen. Oliko omassa kasvatuksessasi ja kotisi ilmapiirissä jotain häikkää? Pyri tekemään toisin nyt lapsiesi kohdalla. Jos nämä leikkitreffit ei onnistu niin sitten unohdat ne ja etsit jonkun jonka kanssa järjestyy. Et väkisin ala sellaisissa roikkumaan jotka ei itse halua, se on tie tuhoon ainakin.
Omassa lapsuudessa oli se "häikkä", että olin ei-toivottu, ei-tykätty ja suurin osa ympärilläni olleista aikuisista olisi toivonut, ettei minua olisi tyyliin ollut olemassakaan. Olin isäpuolen suvun inhoama, äidin häpeämä. Sain usein kuulla olevani vääränlainen ja lopulta tietysti uskoin itsekin olevani häpeäksi, vääränlainen, inhottava jne. Muistan aina pitäneeni itseäni hirvittävän rumana, koko lapsuuteni ja teini-ikäni. Sitten jotain tapahtui (täysin ulkopuolisen ihmisen ansiosta) mikä avasi silmäni ulkoisen habitukseni suhteen. Tajusin, että olin kaikkea muuta kuin ruma, iso ja vastenmielisen näköinen. Sisäistä maailmaa ja minäkuvaa onkin sitten vaikeampi muuttaa.
Omia lapsiani kannustan, rakastan, katselen hyväksyen. Teen kaiken toisin kuin omat vanhempani ja isäpuoli. Toivon että se riittää.
Vierailija kirjoitti:
Miten yksinäisellä voi olla lapsia? Jos on puoliso niin ei ole yksinäinen.
Kai ihminen sitten kaipaa myös ystäviä, vaikka koko perheen yhteisiä ystäväperheitä? Näin olen muiltakin kuullut, että on oikein kiva viettää yhteisiä vappuja, juhannuksia ym. kemuja ystäväperheen kanssa. Meillä ei semmoisia kokemuksia ole.
Alue: Aihe vapaa
Ei automaattisesti. Olen aina ollut ujo ja on ollut vaikea saada ystäviä. Omat lapseni ovat kuitenkin luonnostaan spontaanin sosiaalisia. Heidän on aina ollut helppo saada kavereita, ovat mukana myös isommissa kaveriporukoissa (joihin en itse päässyt koko kouluaikana). Välillä mietin, että onko noi nyt varmasti mun lapsiani, kun sosiaalisuus on heille niin mutkatonta. Ainakin meillä päin päiväkodissa "koulutettiin" lapsia tosi taitavasti sosiaalisuuteen, sekä ryhmäytymiseen, että leikkimään kaikkien kanssa kaksin. Lisäksi aamupiirit, kiusaamisen vastustaminen ja klikkien ehkäiseminen olivat päiväkodissa tärkeitä. Olen todella kiitollinen ammattitaitoiselle henkilökunnalle.