Onko AV:lla tutkijoita tai väitöskirjan tekijöitä? Kertokaa urastanne ja kokemuksistanne!
Tai no, onhan teitä ainakin aiempien ketjujen perusteella.
Esim. seuraavat asiat kiinnostavat:
- Miten päädyitte tutkijaksi/jatko-opiskelijaksi?
- Miten olette rahoittaneet tutkimuksen tai opiskelun?
- Löytyykö esim. perhettä tai harrastuksia, vai viekö tutkimus kaiken ajan?
- Onko aikomuksena tehdä samaa loppuelämän ajan?
Kommentit (8)
Vierailija kirjoitti:
Ei - ollaan kaikki wt
Ei ehkä niinkään, mutta vastaukset voi jäädä vähäisiksi näin kesällä - yliopistolla ollaan lomalla, joten kukaan ei pakoile töitä palstailemalla ;)
Väittelin viime vuonna. Rahoitin tutkimuksen palkalla (Akatemian projekti) ja loppuvaiheeseen sain apurahan. Päädyin tekemään väikkäriä gradun kautta, ohjaajani sai gradun jatkoaiheeseen tuon mainitsemani projektirahoituksen ja kysyi kiinnostaisiko. Tutkimus on niin kilpailtua että aion jatkaa osa-aikaisena ja opettaa puolet ajasta (apuraha on). Säästyy mielenterveys. :) Mulla on mies, kotieläimiä useampaa lajia ja paljon harrastuksia. Lapset harkinnassa.
Oon tehnyt sivutyönä tutkimusavustajan duunia lääkäreille. Apuraha täytyy olla jos aikoo olla pois töistä tai palkata avustajan.
Lääketieteen alalla luparumba on hurja. Tutkimusta opastaa joku proffa ja valvoo monitoroija.
Potilaiden rekrytointi tutkimukseen ja tiedonkeruu on kovaa duunia ja sen jälkeen alkaa vasta varsinainen työ eli analysointi ja johtopäätösten teko sekä vertaaminen muihin lähteisiin.
Väitöstilaisuuteen valmistautuminen jänskättää väittelijöitä usein, mutta hyvin ovat selvinneet ja hatun saaneet. Olen ylpeä jokaisesta tohtorista.
Saan työstäni 30-35e tunti, ja se on toooosi puisevaa ja tylsää hommaa, hyvin tarkkaa ja koko ajan meinaa mennä numeroissa sekaisin. Mutta palkka hyvä. Juuri sain kaksi tosi suurta projektia valmiiksi ja toivon ettei ihan heti kosiskella seuraavaan...
Vierailija kirjoitti:
Oon tehnyt sivutyönä tutkimusavustajan duunia lääkäreille. Apuraha täytyy olla jos aikoo olla pois töistä tai palkata avustajan.
Lääketieteen alalla luparumba on hurja. Tutkimusta opastaa joku proffa ja valvoo monitoroija.
Potilaiden rekrytointi tutkimukseen ja tiedonkeruu on kovaa duunia ja sen jälkeen alkaa vasta varsinainen työ eli analysointi ja johtopäätösten teko sekä vertaaminen muihin lähteisiin.
Väitöstilaisuuteen valmistautuminen jänskättää väittelijöitä usein, mutta hyvin ovat selvinneet ja hatun saaneet. Olen ylpeä jokaisesta tohtorista.
Saan työstäni 30-35e tunti, ja se on toooosi puisevaa ja tylsää hommaa, hyvin tarkkaa ja koko ajan meinaa mennä numeroissa sekaisin. Mutta palkka hyvä. Juuri sain kaksi tosi suurta projektia valmiiksi ja toivon ettei ihan heti kosiskella seuraavaan...
Taitaa humanistit jäädä kauas taakse palkkoineen
Erosin ja ajattelin, että voisin nyt keskittyä ihan itseeni välillä. Hain ja sain määräaikaisen työpaikan jossa edellytettiin jatko-opintoja. No tein sitten väikkärin siinä sivussa. 5 vuotta siihen meni, kaikki illat ja viikonloput. Elämäni hauskinta aikaa näin jälkikäteen ajatellen, ja sen jälkeen oli kaikki ovet auki. Lähdin ulkomaille sitten aika pian, ja sillä tiellä olen.
Itseäkin näin opiskelujen loppusuoralla olevana kiinnostaa, kun tuntuu että meidän alalla ainakaan ei juuri ole puhuttu jatko-opinnoista oikeastaan mitään..
Ei - ollaan kaikki wt