Miksi suomalaiset vanhukset ovat niin ankeita?
Koko ajan valitetaan ja kitistään jostakin. Nuoret ärsyttää, koirat ärsyttää, ihmiset ärsyttää. Ärsyttää kun yhtenä viikonloppuna vuodessa paikallisella torilla on joku tapahtuma, jossa saatetaan soittaa musiikkia. Ärsyttää kun piti tuollaista kuunnella siinä 10 minuuttia bussia odottaessa, pitää soittaa paikallislehteen ja haukkua kaikki pataluhaksi.
Kotona istutaan kiikkustuolissa ja maristaan sukulaisista ja naapureista. Huokaillaan että milloinhan sitä minäkin kuolen, eipä tässä mitään tekemistä ookaan, mitään ei voi aloittaa kun kuolen kohta kuitenkin.
Pääsisipä joskus naapuripitäjälle Irmaa katsomaan. Eipä sinne pääse kun ei vanha jaksa kävellä ja ei kukaan vie. Taksiakaan ei eläkeläinen pysty maksamaan. Ai säkö veisit? No en minä minnekään kuumaan autoon lähde istumaan. Ilmastointi? No en minä lähde kun veto ottaa niskaan.
Olisipa kiva jos olisi tuoreita kukkia, mutta eipä vanha jaksa niitä hakea. Mutta älä nyt perhana niitä kukkia tänne raijaa. Kuka ne hoitaa ja kastelee. Lehtiäkin tiputtaa ja multaa kaikkialla. Allerginenkin oon.
Kommentit (4)
Kun poistat otsikostasi sanan "vanhukset", saat vastauksen kysymykseesi.
Pidän ankeudesta vaikken vielä aivan vanhus olekaan.
Kylmässä ja pimeässä pohjolassa leipä on tiukassa mutta sitä on niukasti.
Vallitesevat olosuhteet lienevät muokanneet mielenlaatuamme.
Mitä etelämmäs mennään, sitä hulvattomammaksi meno käy. Ja olot alkeellisemmiksi. Se on aina se huolettoman mielen kääntöpuoli "ei huolta huomisesta"
Kuulostaa ihan suomalaisen perusluonteelta. Se kyllä aloitetaan jo nuoresta. Valivalivali.