ADD-lasten vanhempia?
Saimme juuri diagnoosin 8-vuotiaallemme, lääkitys (Concerta) aloitetaan kuukausi ennen koulun alkua.
''Vikaa'' huomattu n. kolmevuotiaasta, on tutkittu pk-aikana niin erityislastentarhaopen, puheterapeutin kuin psykologin toimesta. Oirekuvana aina siis ollut eri tavoin ilmenevä kykenemättömyys suunnata ja ylläpitää tarkkaavuuttaan ja tätä myöden omantoiminnan ohjaus on ikätasoistaan jäljessä. Päiväkoti-ikäisenä keskityttiin siis sulkemaan pois erilaisia oppimisen ja hahmottamisen häiriöitä. Eskarissa pyydettiin itse perheneuvolan kautta psykologin tutkimuksia. Niistä lapsi suoriutui ikätason vaihtelun merkeissä, mutta psykologille jäi kuva tarkkaamattomuudesta ja alisuoriutumisesta. Ei edetty lisätutkimuksiin, vaan lapselle suositeltiin tukitoimia ja seurantaa. Eskari sujui hyvin, lapsella on tiedollisella puolella valtavasti vahvuuksia, joten pysyi hyvin ryhmän mukana. Osasi esim. lukea sujuvasti ja taisi peruslaskut jo eskarin alettua.
Ekaluokalla tuo toiminnanohjauksen vaikeus iski sitten silmille oikein kunnolla. Vielä ei jääty mistään jälkeen, mutta sekin olisi ollut edessä, jollei lapsen ongelmalle olisi saatu nimeä ja tätä myöden tukitoimia. On siis tehostetun tuen piirissä. Julkisella puolella virallisiin tutkimuksiin olisi päässyt jonoon vasta syksyllä, käännyimme siis suoraan yksityisen lastenneurologin puoleen ja diagnoosikuva oli hyvin selkeä jo näillä puheterapeutin, päiväkodin, psykologin ja koulun (sekä oman että erityisopen) lausunnoilla sekä meidän kotiväen kuvauksilla.
Kotona add näkyy mm. niin, että lapsi ei kykene tuhansien toistojenkaan jälkeen suoriutumaan ongelmitta arkipäivän toiminnoista. Suihkussa saattaa seistä vaikka kuinka kauan eikä ole lopulta muistanut esim. pestä hiuksia. Ajantajua ei ole, ei ole oppinut kelloa. Nukahtaminen vaikeaa, nukkuu kyllä nukahdettuaan erinomaisesti. Jääkaapin ovi jää auki, kaikki tavarat hukassa koko ajan. Kun pyytää, että sammuta tv ja hae huppari vaatekaapista, niin lapsi löytyy eteisestä rapsuttamasta koiraa, huppari saattaa olla mukana mutta tv pauhaa edelleen ja kaukosäädin löytyy sieltä vaatekaapista. Ruokailussa sotkee helposti, koska ei luontaisesti hakeudu ''ruokailuasentoon'' (eli kumarru lautasen päälle) vaan tykkää nojata selkä suorana ja kuljettaa haarukalla ''lastin'' sylinsä yli ja toki siitä joskus tippuu (kokeilkaapa muuten itse syödä noin ja olla sotkematta :D ). Kuinkahan monta tuhatta kertaa olemme sanoneet ''laitapa suu lautasen päälle ettei ruoka tipu syliin''. Muistaa hetken, sitten jo hakeutuu ''omaan'' asentoonsa. Kaikki etenee hi-taas-ti, niin ruokailu, pukeminen kuin siirtyminenkin. Säännöllinen vuorokausirytmi ollaan pidetty vuosia, niin arkena kuin viikonloppuisin ja lomillakin.
Lapsella ei ole siis hyperaktiivisuutta, impulsiivisuutta tai käytöshäiriöitä. Hän on perusluonteeltaan herkkä ja ihmisläheinen, kavereita löytyy, uskaltaa jutella aikuistenkin kanssa. Nyt ekaluokalla huomattiin, että lapsi tarvitsee tukea myös tapaamisten yms. sopimisessa kavereiden kanssa, päiväkoti-ikäisenä kun vapaa-ajan menot lyötiin lukkoon vanhempien kesken, nyt kun nuo sopivat itsenäisesti, niin lapsi ei pystykään kun ei muista että maanantaisin on harrastus tai sovittu, että lähdetään reissuun viikonloppuna. Ja kellon osaamattomuus ja tuo ajan kulun hahmottaminen vaikeuttavat myös.
jatkuu...
Kommentit (56)
Nostan, josko sattuisi jonkun ADD:n läheisen silmiin :)
Täällä ollaan, tosin apua minusta ei ole.
Lapseni sai add-diagnoosin vasta teini-iässä, vaikkakin kaikki piirteet olivat näkyvissä aina niin kauan kuin muistan. Lapsemme koulu alkoi mennä niin heikosti, että lopulta koululääkärikin uskoin huolenaiheessa olevan perää ja saimme lähetteen jatkotutkimuksiin. Lapsellamme oli sama lääkitys, jonka sitten jätti kesken, koska kaverit olivat sanoneet conserta-lääkkeen aiheuttavan vaikka mitä oireita. Siis kaverien sana painaa...minkäänlaista toiminnanojhausta ei olla siisn myöskään saatu. Ehkä teillä kun lapsi on pienempi, sitä herkemmin tarjotaan.
Kaksi ammattikoulua on jäänyt kesken, oppiminen voimakkaasti avustettuna ja opetusta helpotettunakaan, ei vaan onnistu, ilman lääkitystä.
Jos olet vieraillut Päivi tasalan sivuilla, sieltä ne kaikki meidän kokemuksetkin löytyvät.
Teini-ikä muutenkin oli/on kamala kohdallamme. Tässä on tullut vastaan kaikki ne, joita muut vanhemmat pelkäävät tapahtuvaksi ja valvottu on useamman vuoden ajan huolestuneena.
Vierailija kirjoitti:
Täällä ollaan, tosin apua minusta ei ole.
Lapseni sai add-diagnoosin vasta teini-iässä, vaikkakin kaikki piirteet olivat näkyvissä aina niin kauan kuin muistan. Lapsemme koulu alkoi mennä niin heikosti, että lopulta koululääkärikin uskoin huolenaiheessa olevan perää ja saimme lähetteen jatkotutkimuksiin. Lapsellamme oli sama lääkitys, jonka sitten jätti kesken, koska kaverit olivat sanoneet conserta-lääkkeen aiheuttavan vaikka mitä oireita. Siis kaverien sana painaa...minkäänlaista toiminnanojhausta ei olla siisn myöskään saatu. Ehkä teillä kun lapsi on pienempi, sitä herkemmin tarjotaan.
Kaksi ammattikoulua on jäänyt kesken, oppiminen voimakkaasti avustettuna ja opetusta helpotettunakaan, ei vaan onnistu, ilman lääkitystä.
Jos olet vieraillut Päivi tasalan sivuilla, sieltä ne kaikki meidän kokemuksetkin löytyvät.
Teini-ikä muutenkin oli/on kamala kohdallamme. Tässä on tullut vastaan kaikki ne, joita muut vanhemmat pelkäävät tapahtuvaksi ja valvottu on useamman vuoden ajan huolestuneena.
Hei, ja kiitos vastauksestasi! Kaverisuhteet meilläkin isona huolenaiheena. Kannustaako lasta kertomaan asiasta kavereilleen (paljonko kahdeksanvuotiaat ymmärtävät, tai ovat edes kiinnostuneita?) vaiko ei? Lapsi on sen verran oireileva ainakin nyt, ennen lääkkeen aloitusta, että varmaan joku kaveri asiaan jotenkin on jo huomiota kiinnittänyt. Sitten on nämä hoeopatia-fitsku-aloevera-ihmiset, joiden mukaan suurinpiirtein syövänkin voi parantaa elämällä ''oikein''. Ja ADHD ei ole oikea tauti ja levottomuus johtuu sokerista, tv:n katsomisesta ja vanhempien välinpitämättömyydestä. Sillä ei ole mitään merkitystä, että meillä ei vuosiin ollut telkkaria, lisättyä sokeria ei syödä joka päivä ja lapsen kanssa ollaan oltu ja häntä huomioitu erityisen paljon. Lapset, ja etenkin nuoret ovat hyvin alttiita muiden (ja erityisesti muiden kuin vanhempien) mielipiteille.
Miten lääke teillä vaikutti? Kauanko lapsi on ollut syömättä? Suostuuko edes keskustelemaan jatkosta? Tuo on kyllä pahin pelko, jaksamista sinulle!
Ai niin, Tasalan sivut on tullut kahlattua läpi, on kyllä paljon tietoa siellä.
Olisi kyllä mahtavaa, jos hän saisi sen verran aikaiseksi, että ammatin itselleen opiskelisi. Harmi kun se lukeminen vaan ei onnistu. Lukhäiriö ja keskittymesen häiirö ovat hankala yhdistelmä. Ollaan perhepiirissä jo totuttu siihen, että yhdellä kestää lähdöt aina ja toisaalta saattaa unohtaa mitä vaan. Välillä sitten yllättää ja on oikein reipas, hetken ennen kuin taas uppoutuu ajatuksiinsa. Kavereita lapsella on aina ollut ja onkin hyvin seurallinen. Tapaus vaatii kuitenkin tiettyä ymmärrystä kavereiltaan, koska jo leikki-iässähän nuo piirteet ovat olleet, Hän ei ole tylsää seuraa. Aina on heillä hauskaa ollut. On totta, että tulee herkästi hyväksikäytetyksi. Sen huomaa viimeistään nyt aikuisuuden kynnyksellä. Samoin jotkut kaverit pienempinä kyllä käyttivät törkeästi hyväksi hänen hyväuskoisuuttaan.
Vesilaskumme puolittui kun tämä lapsi muutti omaan asuntoon lähistölle ;D (suihku..)
Hups. Meillä pojalla ihan samoja asioita. Hän menee vasta eskariin. Siirtymävaiheet hankalia, unohtaa pukemisen tai tekee jotakin muuta. Välillä unohtaa käydä pissalla ja pissa tulee housuun, väsähtää ryhmässä, jossa tehdään jotakin ryhmäleikkejä ja päiväkodissa makoili lattialla, kun toiset tekivät jotakin. Saa raivareita. Pitää ohjata syömisessä, että istuu oikein ja lautanen lähelle, ettei ruoka tipu pöydälle. Jos on kuuma ulkona, hän ei itsenäisesti pyydä takkia pois, kuten jo ikäisensä vaan on hikipäissään.
Mutta erittäin älykäs. Oppi itsenäisesti lukemaan kyselemällä 4-vuotiaana, koska pitää lukemisesta, matemaattisesti lahjakas, palapelit helppoja.
Yritimme käydä psykologilla näiden pukeutumisien, syömisien ja muiden helppojen asioiden vuoksi, mutta emme päässeet tutkimuksiin.
Vierailija kirjoitti:
Hups. Meillä pojalla ihan samoja asioita. Hän menee vasta eskariin. Siirtymävaiheet hankalia, unohtaa pukemisen tai tekee jotakin muuta. Välillä unohtaa käydä pissalla ja pissa tulee housuun, väsähtää ryhmässä, jossa tehdään jotakin ryhmäleikkejä ja päiväkodissa makoili lattialla, kun toiset tekivät jotakin. Saa raivareita. Pitää ohjata syömisessä, että istuu oikein ja lautanen lähelle, ettei ruoka tipu pöydälle. Jos on kuuma ulkona, hän ei itsenäisesti pyydä takkia pois, kuten jo ikäisensä vaan on hikipäissään.
Mutta erittäin älykäs. Oppi itsenäisesti lukemaan kyselemällä 4-vuotiaana, koska pitää lukemisesta, matemaattisesti lahjakas, palapelit helppoja.
Yritimme käydä psykologilla näiden pukeutumisien, syömisien ja muiden helppojen asioiden vuoksi, mutta emme päässeet tutkimuksiin.
Lisään vielä, että hänellä onnistuu ajatusta vaativat hommat, nyt on lasten ristikoista yms. Kiinnostunut ja opettelee kelloa, mutta tavalliset arkipäivän asiat ovat hankalia.
Voisiko näillä lapsilla olla myös asperger piirteitä? Tuo kehon hallitsemattomuus esim ruokailutilanteissa viittaisi siihen?
Googlaapa sellainen käsite kuin 2e, twice exceptional. Sillä tarkoitetaan lapsia ja aikuisia jotka ovat sekä erityisen lahjakkaita että kärsivät oppimisvaikeuksista tai muista elämää vaikeuttavista piirteistä tai sairauksista. Englanniksi löytyy paljon infoa ja vertaistukea. Jos lapsesi kuuluu tähän joukkoon, ja toki muutenkin, kannattaa keskittyä hänen vahvuuksiinsa ja ajatella ADD:ta hankalana oireena joka saattaa vaikeuttaa kaiken sen saavuttamista mihin hänellä on potentiaalia. Ei niin että lapsi on ensisijaisesti ADD, mutta myös ihan fiksu.
Vierailija kirjoitti:
Googlaapa sellainen käsite kuin 2e, twice exceptional. Sillä tarkoitetaan lapsia ja aikuisia jotka ovat sekä erityisen lahjakkaita että kärsivät oppimisvaikeuksista tai muista elämää vaikeuttavista piirteistä tai sairauksista. Englanniksi löytyy paljon infoa ja vertaistukea. Jos lapsesi kuuluu tähän joukkoon, ja toki muutenkin, kannattaa keskittyä hänen vahvuuksiinsa ja ajatella ADD:ta hankalana oireena joka saattaa vaikeuttaa kaiken sen saavuttamista mihin hänellä on potentiaalia. Ei niin että lapsi on ensisijaisesti ADD, mutta myös ihan fiksu.
Käyn katsomassa. :-)
Meillä neuropsykologi huomasi testeissään. Kävi hänellä lukivaikeuden takia.
On nyt menossa lukioon. Olen tukenut koulunkäynnissä valtavasti. Lukio tulee olemaan haasteellinen. Ka tukitoimieni avulla.7.9.
Puin hänet tokaluokkalaisenakin. Sitten vihdoin alkoi pukea itse. Osasi, mutta häröili niin, ettei vaan tullut mitään etenkään aamuisin. Koulussa oli pakko itse pukea. Eskariope ihmetteli mulle, että hän joutuu pukemaan.
Kävelyn, uimisen, pyöräiäyn oppi normaalisti.
Neuropsykologilta kysyin lääkitystarpeesta. Ysiluokan opeille lähetti tarkkaavaisuuskyselyn. Opet laittoi hänet normaaliksi. Siispä katsottiin olevan ilman lääkitystarvetta. Mutta itse mietin, että eihän add ja siaäinen sekamelska opettajille näy toisin kuin adhd.
Lääkärillä ei ole asiasta käynyt, joten ehkä lääkäri olisisi eri mieltä. (Koululääkärillä vaan kävi hakemassa lähetteet sille koulupsykologille)
Meillä vaikeudet huomattiin jo eskarissa. Suositeltiin starttiluokkaa, mutta ei päässyt sinne, koska oli (ja on) sosiaalisesti ja motorisesti lahjakas. Tuplasi sitten ekaluokan. Tutkittiin ekalla ensimmäisen kerran - syvä lukivaikeus ja ADD. Lääkitystä ehdotettiin, mutta pitkän harkinnan ja palaverien jälkeen päätettiin jättää väliin. Poika sai maksarin neuropsykologiseen kuntoutukseen, jossa kävi kerran viikossa neljän vuoden ajan. Koulussa tehostetussa tuessa, on nyt 15-vuotias. Vaikeuksia on ollut, mutta nyt pärjää ihan mukavasti. Kovin kuulostaa tutulta tuo unohtelu ja ajantajun puute, mutta nepsy-kuntoutuksesta oli mieletön apu toiminnanohjauksen kehittymisessä. Kehitys on on tapahtunut hyppäyksittäin - pitkään tuntuu, että ei opi mitään, mutta sitten homma onkin hanskassa yhdessä yössä. Poika on nyt kesätöissä, sai sen koulun tet-harjoittelupaikasta, koska hoiti hommansa niin hienosti. On käsillään tekevä, innostunut ja liikunnallinen, kavereita riittää. Teini-ikä tietenkin näkyy, mutta toistaiseksi siitä on selvitty ihan täysjärkisinä molemmat.
Tsemppiä!
Mun siskolla on ADD ja lukihäiriö. Concerta auttanut, ja oli koko peruskoulun kaikissa mahdollisissa pienryhmissä, joissa sai helpommin pyydettyä open apua asioihin, mitä ei ymmärtänyt. Toki sitten keskiarvo jäi aika pieneksi (muistaakseni 6), mutta kävi vielä starttiluokan, ja sen jälkeen pääsi lähihoitajaksi.
Nyt yrittää hakea sosionomiksi, mutta ei lukutaidot riitä siihen. Työskentelee lastentarhassa, ja siellä pärjää hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Voisiko näillä lapsilla olla myös asperger piirteitä? Tuo kehon hallitsemattomuus esim ruokailutilanteissa viittaisi siihen?
Psykologin testeissä ei tähän viittaavaa näkynyt, enkä itsekään (näen tietysti lapsen äitinä hänet eri tavoin kuin muut) näe hänessä as-piirteitä. Hän ymmärtää hyvin tunnetiloja, on suorastaan herkkä aistimaan niitä. Spontaanisti lohduttaa, tykkää halata ja silittää ja olla paijattavana. Tulee toimeen ''oikealla tavalla'' ikätovereiden sekä itseään nuorempien ja vanhempien lasten kanssa. Löytää helposti kaverin. Ei mene mitenkään pasmat sekaisin jos tulee arkirutiineista poikkeavia tilanteita, esim. lomareissut. Ei toimi kaavamaisesti.
Toki meissä kaikissa neurotyypillisissäkin on varmaan jotain piirteitä, jotka johonkin nepsy-oireyhtymään sopisi :) Sehän näissä hankalaa onkin, että mikä se raja on, jolloin poikkeavuus on niin poikkeavaa että tarvitaan jotain toimia?
Vierailija kirjoitti:
Pelottaako lääkkeiden käyttö?
Kyllä pelottaa. Ihan jokaisen lapselle annettavan lääkkeen kohdalla mietin, onko tämä nyt oikeasti paras vaihtoehto. Olemme kuitenkin miehen kanssa kallistuneet sen puolelle, että lääkettä lähdetään kokeilemaan. Lastenneurologi (erityisesti perehtynyt nepsy-ongelmiin) piti lääkettä ehdottomasti parhaana apuna muuten oireettomalle addille. Todennäköisesti hyötyä saadaan jo pienellä annoksella (aloitetaan 18mg, lapsen paino 30kg). Lisäksi nämä tuttavapiirin aikuiset addit, jotka ovat elämässään hyvin pärjänneet, liputtavat nimenomaan lääkkeen puolesta.
Hei, meillä ei perhenlassa riittänyt add-diagnoosiin, vaikka piirteitä on. Mistä voisi saada apua, kun itsellä on sellainen olo, että seuraavaksi tallennan lastensuojelun numeron ja soitan sinne, kun oma jaksaminen loppuu.
Voiko lapsella olla ADD mutta on kuitenkin melko hyvä koulussa monissa aineissa. Muissa aineissa paitsi matemaattisissa ja taiteellisissa.
Adhd ja add ovat nykyään muotia. Myös kasvatus voi vaikuttaa.
Kaipaan siis vertaistukea! Onko lääke auttanut? Mikä lääke, mikä annos? Entä muut tukimuodot? Minkälainen teini-ikä add-lapsella on ollut? Onko tarkkaamattomuuden lisäksi muita ongelmia? Onko perheessä muita nepsy-ongelmia? Lapsen tulevaisuus huolettaa. Tässä hetkessä pärjätään, mutta tulevaisuudessa on jo haastavampaa, jos tarvitsee näin paljon vanhemman tukea (alkaa jo selkeämmin erottua muista ikäisistään). ADD:sta kun lukee, niin toisaalla annetaan kuva että kyseessä on ehkä haastavin adhd:n tyyppi (miksi? koska alidiagnosoitu?) ja toisaalta esim. työyhteisössä akateemisesti kouluttautuneita, erinoimaisesti elämässään pärjääviä addeja (kaikki vannovat lääkityksen nimeen). Lääkityskin huolettaa toki, mutta esim. lastenneurologi oli sitä mieltä, että nimenomaan tällaiset ''tyttöpiirteiset addit'' ilman muita ongelmia ovat se porukka jotka hyötyvät lääkityksestä ylivoimaisesti. Toimintaterapiasta ei kuulemma haittaa, mutta koska muita ongelmia (oppimisessa, motoriikassa, käyttäytymisessä) ei ole ja elämä säännöllistä, jää hyöty todennäköisesti laihaksi. Onko jollakin eriävä kokemus? Lapsi oppinut ikätasoisesti uimaan, pyöräilemään, luistelemaan, potkimaan ja heittämään palloa, hienomotoriikka erittäin kehittynyttä koska rakastaa piirtämistä, askartelua yms. käsi-silmäyhteistyötä vaativaa toimintaa.
Kiitos kaikille vastauksista ja tsemppiä pienten unelmoitsijoiden kanssa! :)