Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
ADD-lasten vanhempia?
unelmoijan äiti
20.06.2017 |
Saimme juuri diagnoosin 8-vuotiaallemme, lääkitys (Concerta) aloitetaan kuukausi ennen koulun alkua.
''Vikaa'' huomattu n. kolmevuotiaasta, on tutkittu pk-aikana niin erityislastentarhaopen, puheterapeutin kuin psykologin toimesta. Oirekuvana aina siis ollut eri tavoin ilmenevä kykenemättömyys suunnata ja ylläpitää tarkkaavuuttaan ja tätä myöden omantoiminnan ohjaus on ikätasoistaan jäljessä. Päiväkoti-ikäisenä keskityttiin siis sulkemaan pois erilaisia oppimisen ja hahmottamisen häiriöitä. Eskarissa pyydettiin itse perheneuvolan kautta psykologin tutkimuksia. Niistä lapsi suoriutui ikätason vaihtelun merkeissä, mutta psykologille jäi kuva tarkkaamattomuudesta ja alisuoriutumisesta. Ei edetty lisätutkimuksiin, vaan lapselle suositeltiin tukitoimia ja seurantaa. Eskari sujui hyvin, lapsella on tiedollisella puolella valtavasti vahvuuksia, joten pysyi hyvin ryhmän mukana. Osasi esim. lukea sujuvasti ja taisi peruslaskut jo eskarin alettua.
Ekaluokalla tuo toiminnanohjauksen vaikeus iski sitten silmille oikein kunnolla. Vielä ei jääty mistään jälkeen, mutta sekin olisi ollut edessä, jollei lapsen ongelmalle olisi saatu nimeä ja tätä myöden tukitoimia. On siis tehostetun tuen piirissä. Julkisella puolella virallisiin tutkimuksiin olisi päässyt jonoon vasta syksyllä, käännyimme siis suoraan yksityisen lastenneurologin puoleen ja diagnoosikuva oli hyvin selkeä jo näillä puheterapeutin, päiväkodin, psykologin ja koulun (sekä oman että erityisopen) lausunnoilla sekä meidän kotiväen kuvauksilla.
Kotona add näkyy mm. niin, että lapsi ei kykene tuhansien toistojenkaan jälkeen suoriutumaan ongelmitta arkipäivän toiminnoista. Suihkussa saattaa seistä vaikka kuinka kauan eikä ole lopulta muistanut esim. pestä hiuksia. Ajantajua ei ole, ei ole oppinut kelloa. Nukahtaminen vaikeaa, nukkuu kyllä nukahdettuaan erinomaisesti. Jääkaapin ovi jää auki, kaikki tavarat hukassa koko ajan. Kun pyytää, että sammuta tv ja hae huppari vaatekaapista, niin lapsi löytyy eteisestä rapsuttamasta koiraa, huppari saattaa olla mukana mutta tv pauhaa edelleen ja kaukosäädin löytyy sieltä vaatekaapista. Ruokailussa sotkee helposti, koska ei luontaisesti hakeudu ''ruokailuasentoon'' (eli kumarru lautasen päälle) vaan tykkää nojata selkä suorana ja kuljettaa haarukalla ''lastin'' sylinsä yli ja toki siitä joskus tippuu (kokeilkaapa muuten itse syödä noin ja olla sotkematta :D ). Kuinkahan monta tuhatta kertaa olemme sanoneet ''laitapa suu lautasen päälle ettei ruoka tipu syliin''. Muistaa hetken, sitten jo hakeutuu ''omaan'' asentoonsa. Kaikki etenee hi-taas-ti, niin ruokailu, pukeminen kuin siirtyminenkin. Säännöllinen vuorokausirytmi ollaan pidetty vuosia, niin arkena kuin viikonloppuisin ja lomillakin.
Lapsella ei ole siis hyperaktiivisuutta, impulsiivisuutta tai käytöshäiriöitä. Hän on perusluonteeltaan herkkä ja ihmisläheinen, kavereita löytyy, uskaltaa jutella aikuistenkin kanssa. Nyt ekaluokalla huomattiin, että lapsi tarvitsee tukea myös tapaamisten yms. sopimisessa kavereiden kanssa, päiväkoti-ikäisenä kun vapaa-ajan menot lyötiin lukkoon vanhempien kesken, nyt kun nuo sopivat itsenäisesti, niin lapsi ei pystykään kun ei muista että maanantaisin on harrastus tai sovittu, että lähdetään reissuun viikonloppuna. Ja kellon osaamattomuus ja tuo ajan kulun hahmottaminen vaikeuttavat myös.
jatkuu...
Kommentit (56)
Vierailija kirjoitti:
Hei, meillä ei perhenlassa riittänyt add-diagnoosiin, vaikka piirteitä on. Mistä voisi saada apua, kun itsellä on sellainen olo, että seuraavaksi tallennan lastensuojelun numeron ja soitan sinne, kun oma jaksaminen loppuu.
Heippa! Minkä ikäinen lapsi? Onko päiväkodissa/koulussa tullut huolta keskittymiskyvyn tiimoilta?
Meillä edettiin siis niin, että ''jotain'' on epäilty likipitäen siitä asti, kun lapsi 2,5-vuotiaana aloitti päiväkodin. Kävi elto katsomassa yms. Kotona ei vielä sellaista ongelmaa, jota oltais silloin nähty ongelmana. Vaihtelevasti hoitajat ja lastentarhaopet näkivät lapsessa ''jotain''. Myös vahvuudet tietojen ja taitojen puolella, sekä sosiaalisen kanssakäymisen sujuvuus peittosivat sitten nuo ongelmat pääasiassa pk-aikana.
Elto suositteli ennen eskaria puheterapeutin arviota (koska lapsi ei tuntunut kuuntelevan/ymmärtävän ohjeita) ja siinä kävi juuri 6 vuotta täyttäessään. Testit sujuivat ikätasoisesti, ja lapsi oli tuolloin oppinut myös lukemaan ja kirjoittamaan. Puheterapeutin lausunnossa useammassa kohdassa maininta keskittymisen herpaantumisesta, ajatuksen häviämisestä yms. Otin silloin keväällä yhteyttä perheneuvolaan, ja päästiin psykologin arvioitavaksi eskarisyksynä. Testattiin oppimisen häiriöt ja osia nepsy kakkosesta. Ikätasovaihtelun puitteissa meni, mutta psykologille jäi myös vaikutelma omantoiminnan ohjauksen vaikeudesta, keskittymiskyvyn suuntaamisen ja ylläpidon vaikeudesta yms. Tuolloin suositeltiin eskarivuosi tarkkailemaan tilannetta, tarvittaessa opetuksen järjestely (tehostettu tuki yms.) Eskarivuosi meni hyvin, nyt jälkeenpäin ajatellen koska mitään varsinaisesti uutta ei tarvinnut opetella (koska lapsi osasi lukea, kirjoittaa ja laskea). Lapsi meni kouluun normaaliluokalle, ilman tehostettua tukea.
Syyspuolella ei huolta juurikaan ollut, mutta vuodenvaihteessa otin opeen yhteyttä, koska kotona läksyjen teko oli ihan mahdottoman hankalaa. Muutamaa matikan läksyä tehtiin tunteja. Ja kun lapsi osasi ne. Ei vaan paukut riittänyt koulupäivän jälkeen keskittyä niitä tekemään. Opettajalla myös samaa huolta, hänellä vaikutelma ettei oppimisessa ollut vikaa, vaan keskittymisessä.
jatkuu...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
...
Lisäksi aloin ymmärtämään, että lapsen ohjauksen ja avun tarve kotona kaikissa arkipäivän toiminnoissa ei ole enää tavallista. Ettei edistystä missään ollut tapahtunut. Lapsi ei uskalla olla yksin kotona. Kaikki pesut ja pukemiset osaa, mutta asiat eivät etene ellei koko ajan ole joku vieressä pitämässä fokusta asiassa.
Lapsesta tehtiin tehostetun tuen paperit, opettaja kysyi toiveestamme vinkkejä lapsen kanssa työskentelyyn koulupsykologilta (luvallamme lapsen asiaa käsiteltiin oppilashuoltoryhmässä). Koulupsykologi antoi vinkkejä kotiin ja kouluun, lapselle otettiin käyttöön mm. aktiivityyny ja kuulosuojaimet, opettaja alkoi sanallisten ohjeiden lisäksi kirjoittamaan ohjeet taululle yms. Lapsi olisi päässyt koulupsykologin tutkimusjonoon syksyllä, mutta käännyimme yksityisen lastenneurologin puoleen vauhdittaaksemme asiaa. Ehkä huomionarvoista on, ettei _kukaan_ ollut tässä vaiheessa puhunutkaan add:sta. Itse olin väläyttänyt asiaa koululääkärille ekaluokkalaistarkastuksessa, kun puhe oli lapsen haasteista koulussa. Hän ohitti asian täysin.
Lastenneurologille riitti tunnin juttelu lapsen (ja meidän vanhempien kanssa), sekä dokumentit koulusta (oppilashuoltoryhmän asiakirja), psykologin ja puheterapeutin lausunnot, eskarivuoden vasu ja meidän vanhempien kertomus arjesta. ''Kyllä tässä selkeää add-tyyppistä tarkkaamattomuuden häiriötä kuvataan'', hän sanoi. Meillä on vakuutus, joka kattaisi myös nepsy-tutkimukset, mutta neurologi sanoi, ettei niistä tässä tilanteessa tulisi juuri lisävalaistusta mihinkään.
Aloitetaan lääkitys siis kuukauden kuluttua, sovittu soitosta lastenneurologin kanssa. Kun koulu alkaa, ollaan jo viisaampia sen suhteen, sopiiko lääke ja miten lapsi sen kanssa pystyy toimimaan. Sen mukaan järjestynee jatkot. Täytyy vähän open ja koulupsykologin kanssa jutella, miten seurannat ja muut, koska tämä yksityinen lastenneurologi ei toimi paikkakunnallamme vaan 200km päässä eli esim. yhteisiä palaereita hoitavan tahon ja koulun kanssa voi olla hankala järjestää.
Vierailija kirjoitti:
Adhd ja add ovat nykyään muotia. Myös kasvatus voi vaikuttaa.
Ne ovat muotia sillä tavalla, että tietoisuus adhd:sta on lisääntynyt (vaikkei vieläkään tarpeeksi). Oirehtineita on ollut luultavasti aina. Esim. sisarukseni sai add-diagnoosin vasta aikuisena, jouduttuaan neurologisiin tutkimuksiin somaattisen sairauden seurauksena. Oli ikionnellinen, kun sai selityksen ''päässä olevalle kohinalleen''. Lukihäiriöisenä pidettiin peruskouluaikana, kun ei muuta ''vikaa'' osattu sanoa.
Tutkimusten mukaan jopa puolella vangeista on hoitamaton adhd. Olisiko tämä porukka vankilassa, jos olisivat saaneet tutkimukset ja tarvitsemansa avun jo lapsuudessaan? Isovanhempieni aikaan levottomat ja huonostikäyttäytyvät pahoinpideltiin eri tavoin ihan vanhempien ja opettajien toimesta. Onko tämä oikein?
Minkälaisella kasvatuksella saadaan lapselle add tai adhd?
Heippa! En tiedä kiinnostaako teitä, mutta voin kertoa miten add näyttäytyy aikuisena (meillä). Mieheni on siis add.
Tämä on kieltämättä luonut vaikeuksia suhteeseemme. Mieheni on kiltti ja hyväsydäminen, mutta toivoton unohtelija ja myöhästyjä. Jo lapsena myöhästeli koulusta keskityttyään johonkin muuhun. Arjen metatyö on ollut hankala hahmottaa. Lisäksi toiminnanohjaus heikkoa: saattaa aloittaa jotain, jää johonkin kiinnostavaan asiaan jumiin, unohtaa mitä oli tekemässä ja jatkaa muusta. On petrannut ajan myötä ja nykyään tietoisesti hoitaa vain yhden asian kerrallaan, esim. tiskit. Abstraktit arjen asiat hankalia, käytännön jutut sujuvat jo, kuten siivous.
Laskujen yms muistamisessa ollut ongelmia. Tämäkin helpottunut iän myötä. Luottotiedot menneet joskus nuoruudessa.
Omissa kiinnostuksenkohteissaan hyvin lahjakas, koska pystyy näihin keskittymään niin että muu maailma unohtuu.
Ihan hyvissä vakitöissä 3000e kk palkalla. Työt hoitaa hyvin, satunnaisia myöhästelyjä lukuun ottamatta.
Ihana mies silti. Mutta kyllä add on luonut sellaisia haasteita arjen hallinnalle, että kärsivällisyyttä on vaadittu.
Meillä sekä ADD että Asperger. Hankala ja ristiriitainen yhdistelmä, kun assipuoli rakastaa rutiineita ja loogisuutta ja haluaa tietää kaiken etukäteen, kun taas addipuoli kaipaa muutoksia, vaihtelua ja spontaaniutta. Toisaalta Asperger auttaa jossain määrin keskittymään paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä sekä ADD että Asperger. Hankala ja ristiriitainen yhdistelmä, kun assipuoli rakastaa rutiineita ja loogisuutta ja haluaa tietää kaiken etukäteen, kun taas addipuoli kaipaa muutoksia, vaihtelua ja spontaaniutta. Toisaalta Asperger auttaa jossain määrin keskittymään paremmin.
Itselläni sama diagnoosikombinaatio. Mulla nämä esiintyy ikään kuin eri persoonina. Kun ADD hallitsee, olen sosiaalinen höpöttäjä, levoton touhuaja, perso viinalle ja juhlinnalle. Töissä innovoija ja ideoida, mutta en jaksa keskittyä tekemiseen. Sitten kun Asperger hallitsee olen lähes päinvastainen. Haluan olla itsekseni ja miettiä, en todellakaan menisi esim. baariin. Töissä tällöin haluan tehdä rutiinityötä, ja pakko osallistua esim. ideariiheen on yhtä tuskaa kun ei vaan tule mitään ideiotia.
Ihmisten on ymmärrettävästi vaikea suhtautua minuun, kun on kuin minussa olisi kaksi eri ihmistä jotka arvaamattomasti napsahtelee päälle ja pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä sekä ADD että Asperger. Hankala ja ristiriitainen yhdistelmä, kun assipuoli rakastaa rutiineita ja loogisuutta ja haluaa tietää kaiken etukäteen, kun taas addipuoli kaipaa muutoksia, vaihtelua ja spontaaniutta. Toisaalta Asperger auttaa jossain määrin keskittymään paremmin.
Itselläni sama diagnoosikombinaatio. Mulla nämä esiintyy ikään kuin eri persoonina. Kun ADD hallitsee, olen sosiaalinen höpöttäjä, levoton touhuaja, perso viinalle ja juhlinnalle. Töissä innovoija ja ideoida, mutta en jaksa keskittyä tekemiseen. Sitten kun Asperger hallitsee olen lähes päinvastainen. Haluan olla itsekseni ja miettiä, en todellakaan menisi esim. baariin. Töissä tällöin haluan tehdä rutiinityötä, ja pakko osallistua esim. ideariiheen on yhtä tuskaa kun ei vaan tule mitään ideiotia.
Ihmisten on ymmärrettävästi vaikea suhtautua minuun, kun on kuin minussa olisi kaksi eri ihmistä jotka arvaamattomasti napsahtelee päälle ja pois.
Eräällä tuttavallani taas ADD-puoli on kiltti, hiljainen ja hajamielinen unelmoija, Asperger-puoli puolestaan "luennoiva" (puhuu taukoamatta itseään kiinnostavista asioista, vaikkei muita kiinnostaisi), töksäyttelevä ja joustamaton. Kaipa sekin riippuu henkilöstä, miten nämä kenelläkin esiintyvät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä sekä ADD että Asperger. Hankala ja ristiriitainen yhdistelmä, kun assipuoli rakastaa rutiineita ja loogisuutta ja haluaa tietää kaiken etukäteen, kun taas addipuoli kaipaa muutoksia, vaihtelua ja spontaaniutta. Toisaalta Asperger auttaa jossain määrin keskittymään paremmin.
Itselläni sama diagnoosikombinaatio. Mulla nämä esiintyy ikään kuin eri persoonina. Kun ADD hallitsee, olen sosiaalinen höpöttäjä, levoton touhuaja, perso viinalle ja juhlinnalle. Töissä innovoija ja ideoida, mutta en jaksa keskittyä tekemiseen. Sitten kun Asperger hallitsee olen lähes päinvastainen. Haluan olla itsekseni ja miettiä, en todellakaan menisi esim. baariin. Töissä tällöin haluan tehdä rutiinityötä, ja pakko osallistua esim. ideariiheen on yhtä tuskaa kun ei vaan tule mitään ideiotia.
Ihmisten on ymmärrettävästi vaikea suhtautua minuun, kun on kuin minussa olisi kaksi eri ihmistä jotka arvaamattomasti napsahtelee päälle ja pois.
Eräällä tuttavallani taas ADD-puoli on kiltti, hiljainen ja hajamielinen unelmoija, Asperger-puoli puolestaan "luennoiva" (puhuu taukoamatta itseään kiinnostavista asioista, vaikkei muita kiinnostaisi), töksäyttelevä ja joustamaton. Kaipa sekin riippuu henkilöstä, miten nämä kenelläkin esiintyvät.
Sehän näissä nepsy-jutuissa onkin haastavaa, kun ei osaa sanoa että mikä on oireyhtymää ja mikä persoonaa, mikä opittua/ympäristön muokkaamaa ja mikä sisäsyntyistä. Meidän lapsella siinä mielessä ''helppo'' juttu ainakin tällä hetkellä, ettei tarkkaamattomuuden lisäksi ole muita oireita.
Hyvä että saitte lapselle diagnoosin. Tieto on tärkeää.
Olen itse ADD, mutta hoitamaton 20v asti. Juuri samoja oireita lapsena: kaikesta piti sanoa miljoona kertaa, tavarat aina hukassa. Ajantaju pihalla.
En osaa vanhemman roolista kauheasti antaa neuvoja. Mutta ADD lapsen kulmasta kyllä. Jos lapsi ei huomioi mitä sanot tai muista sitä, muista varmistaa että lapsi on sisäistänyt komennon. Rauhassa pyydä katsomaan silmiin kun annat tehtävän, ja toistamaan sinulle mitä sanoit. Itsellä ajan hahmottamisessa auttoi digitaalikello. Analogista kellotaulua en osaa hahmotta kunnolla edelleenkään.
Isoimpana ohjeena sanon että älä anna liikaa anteeksi koska "kun ei se raukka osaa". Vaikeaa se tulee olemaan, lapsi tulee saamaan monet itkut kun taas äiti suuttui kun jotain tärkeää katosi. Mutta niin sitä vaan oppii katsomaan tavaroidensa perään tarkemmin. Kasvatuksessa seuraukset silti tärkeät. Koulussa voi saada apua, mutta koulun pitää sujua avun kanssa. Kotityöt tulee tulla tehdyksi yms. En nyt tiedä olisiko moni vanhempi kanssani samaa mieltä asiassa mutta... En itse saanut armoa ja se on ollut loistava asia. Koulu meni hyvin, kävin n. eliittilukion, en ole kadottanut kalliita tai tärkeitä tavaroita vuosiin. Jos lapsi oppii että on ok ettei kaikki suju kun "sulla on toi" niin eihän se koskaan tosissaan opi yrittämään. Apua ja tukea tulee saada. Mutta sen kanssa elämä pitää sujua. Tai sitten etsiä lisää apua. Omat vanhempani ovat olleet suuri tuki, muistutelleet tärkeisä tehtävistä, aina auttaneet jos en ole hahmottanut hakemuksia tai muita. Pohjana se että itse tehdään, äiti ja isi ei tee puolesta mutta auttavat mielellään. Ja hyvin on pärjätty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos vastauksestasi! On kyllä helpottunut olo, kun diagnoosi tuli, koulu ja ope ovat hyvin lähteneet järjestämään tukitoimia yms.
Tuo on hyvä pointti, ettei anna add:n määritellä lasta. Se on vain osa lasta. Meillä on lapsella tietyt hommat jotka tekee, esim. oman huoneen siivoaminen, pedin petaaminen, astiat tiskiin, kattamisessa auttaminen jne. Tarvitsee paljon tukea, ja rehellisesti sanottuna itse tekemällä pääsisi paljon helpommalla, mutta sitten jäisi harjoittelu laoselta välistä. kaikkea tekemistä helpottaa, kun tv on kiinni ja mobiililaitteet parkissa, niin lapsella kuin meillä aikuisillakin. Häiriötekijöiden minimointi siis.
Näin ADHD-aikuisena suosittelen että yritätte saada lapsenne mahdollisimman pieneen ryhmään opetukseen. Ei erityisryhmään, siellä on paljon älyllisesti vajaita, vaan johonkin pieneen ryhmään jossa lapsi saa huomiota, omia tehtäviä, mahdollisuuden tehdä omassa huoneessa jne. Itsellä kävi näin hyvä tuuri ihan sattumalta, ja kyllä auttoi oppimista. Oppimisen kanssa ei kyllä ollut ongelmiakaan kun oon ihan tutkitusti huippuälykäs (tein aikuisten ÄO-testissä matemaattisessa osiossa ehkä kolme virhettä ja ennen kuin sain tulokset itkin kun se testi meni oman arvion mukaan perseelleen, no oikeasti se meni huippuhyvin).
Osa ADD/ADHD-piirteistä on just sitä että aivot nyt vaan toimii paremmin ja nopeammin kuin uilla ja kun mennään sen hitaimman mukaan suuressa ryhmäkoossa niin ainakin minä olisin turhautunut. Vaatikaa sopivissa määrin erityiskohtelua jos lapsi älykkyyden piirteitä osoittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näin ADHD-aikuisena suosittelen että yritätte saada lapsenne mahdollisimman pieneen ryhmään opetukseen. Ei erityisryhmään, siellä on paljon älyllisesti vajaita, vaan johonkin pieneen ryhmään jossa lapsi saa huomiota, omia tehtäviä, mahdollisuuden tehdä omassa huoneessa jne. Itsellä kävi näin hyvä tuuri ihan sattumalta, ja kyllä auttoi oppimista. Oppimisen kanssa ei kyllä ollut ongelmiakaan kun oon ihan tutkitusti huippuälykäs (tein aikuisten ÄO-testissä matemaattisessa osiossa ehkä kolme virhettä ja ennen kuin sain tulokset itkin kun se testi meni oman arvion mukaan perseelleen, no oikeasti se meni huippuhyvin).
Osa ADD/ADHD-piirteistä on just sitä että aivot nyt vaan toimii paremmin ja nopeammin kuin uilla ja kun mennään sen hitaimman mukaan suuressa ryhmäkoossa niin ainakin minä olisin turhautunut. Vaatikaa sopivissa määrin erityiskohtelua jos lapsi älykkyyden piirteitä osoittaa.
Ei kaikilla toimi äly mitenkään nopeasti. Omani ainakin on älyltään keskitasoa. Eli ohjeesi toimii vain harvoihin.
Ilman lääkkeitä sinnittelevä add tai adhd alkaa teininä usein polttaa ja hoitaa päänsisäistä sekamelskaa alkoholilla ja huumeilla. Jos hänellä on lääkitys, on päihteiden käytön riski vähäisempää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin ADHD-aikuisena suosittelen että yritätte saada lapsenne mahdollisimman pieneen ryhmään opetukseen. Ei erityisryhmään, siellä on paljon älyllisesti vajaita, vaan johonkin pieneen ryhmään jossa lapsi saa huomiota, omia tehtäviä, mahdollisuuden tehdä omassa huoneessa jne. Itsellä kävi näin hyvä tuuri ihan sattumalta, ja kyllä auttoi oppimista. Oppimisen kanssa ei kyllä ollut ongelmiakaan kun oon ihan tutkitusti huippuälykäs (tein aikuisten ÄO-testissä matemaattisessa osiossa ehkä kolme virhettä ja ennen kuin sain tulokset itkin kun se testi meni oman arvion mukaan perseelleen, no oikeasti se meni huippuhyvin).
Osa ADD/ADHD-piirteistä on just sitä että aivot nyt vaan toimii paremmin ja nopeammin kuin uilla ja kun mennään sen hitaimman mukaan suuressa ryhmäkoossa niin ainakin minä olisin turhautunut. Vaatikaa sopivissa määrin erityiskohtelua jos lapsi älykkyyden piirteitä osoittaa.
Ei kaikilla toimi äly mitenkään nopeasti. Omani ainakin on älyltään keskitasoa. Eli ohjeesi toimii vain harvoihin.
Voi ollakin, varmasti älyltään kesketasoa olevia ja jopa tyhmiä on paljon. Kuitenkin runsaasti huippuälykkäitä ADD/ADHD-ihmisiä tuntevana uskallan väittää että ei se pelkästään harvoihin päde, vaan ihan merkittävään ryhmään jo. Mutta just sikshän minulla lukee tuolla että "osa" ja "jos".
Vierailija kirjoitti:
Näin ADHD-aikuisena suosittelen että yritätte saada lapsenne mahdollisimman pieneen ryhmään opetukseen. Ei erityisryhmään, siellä on paljon älyllisesti vajaita, vaan johonkin pieneen ryhmään jossa lapsi saa huomiota, omia tehtäviä, mahdollisuuden tehdä omassa huoneessa jne. Itsellä kävi näin hyvä tuuri ihan sattumalta, ja kyllä auttoi oppimista. Oppimisen kanssa ei kyllä ollut ongelmiakaan kun oon ihan tutkitusti huippuälykäs (tein aikuisten ÄO-testissä matemaattisessa osiossa ehkä kolme virhettä ja ennen kuin sain tulokset itkin kun se testi meni oman arvion mukaan perseelleen, no oikeasti se meni huippuhyvin).
Osa ADD/ADHD-piirteistä on just sitä että aivot nyt vaan toimii paremmin ja nopeammin kuin uilla ja kun mennään sen hitaimman mukaan suuressa ryhmäkoossa niin ainakin minä olisin turhautunut. Vaatikaa sopivissa määrin erityiskohtelua jos lapsi älykkyyden piirteitä osoittaa.
Lapsi on onneksi pienessä koulussa, luokalla vain 15 oppilasta. Tehostetun tuen paperit tehty juurikin sitä ajatellen, että saisivat kouluavustajaa enemmän käytettäväksi luokkaan. Lapsella on mahdollisuus mennä tekemään tehtäviä itsekseen rauhalliseen tilaan, käyttää kuulosuojaimia yms.
Älykkyydestä en tiedä, mutta kielellisesti lapsi vaikuttaisi olevan ainakin taitava. Oppi itsekseen lukemaan ennen 6-vuotissyntymäpäivää. On myös itsekseen oppinut englantia niin, että kykenee jo keskusteluun englanniksi. Katsoo yhtä mieluisasti lastenonhjelman englanniksi kuin suomeksikin. Samoin ruotsia osaa melko paljon, ihan Eemeleitä katsomalla oppinut mm. ruokien ja tavaroiden nimiä ruotsiksi. Kumpaakaan kieltä ei siis kotona/tuttavapiirissä käytetä.
On myös lahjakas piirtämään. Nämä kielijutut ja taiteen tekeminen ovatkin sitä hommaa, joihin saa flow-tilan.
Vierailija kirjoitti:
Ilman lääkkeitä sinnittelevä add tai adhd alkaa teininä usein polttaa ja hoitaa päänsisäistä sekamelskaa alkoholilla ja huumeilla. Jos hänellä on lääkitys, on päihteiden käytön riski vähäisempää.
Lääkitys (concerta) aloitetaan nyt loppukesästä, ennen koulun alkua. Neurologi puolsi lääkettä parhaimpana apuna juuri add-tytölle, jolla ei ole muita oireita (hyperaktiivisuus, impulsiivisuus, käytöshäiriöt). Olen pari viikkoa lukenut, lukenut ja lukenut add:sta ja lääkityksestä ja senkin perusteella olen lääkkeen kannalla. Toki tarkasti seurataan mahdollisia sivuvaikutuksia. Lapsen kanssa puhuttu lääkkeestä, ja selitetty, että se voisi auttaa keskittymään ja voisi tehdä oppitunneilla olemisesta helpompaa. Lapsella ei tällä hetkellä ole muuta murhetta lääkkeen suhteen, kuin ettei se vain maistu pahalle :)
Itselleni tehty psykologin vastaanotolla ADD testi, vaikka kävin siellä muissa asioissa. Ja onneksi tehtiin, sain selvyyden moniin ongelmiini 👌Omalääkäriltä kysyin vaatiiko tällaiden diagnoosi ns. toimenpiteitä, kuulemma ei ja pärjää hyvin kun vaan "ottaa itseään niskasta kiinni" 🤔
Esikoinen menossa syksyllä eskariin ja hänellä mielestäni add piirteitä. Haluaisin lähteä opiskelemaan esim. psykaa ja myöh. Neuropsykologia, mutta ainoa este on mun oppimisvaikeudet 😞 Töissä lähihoitajana joudun jatkuvasti muistuttamaan itseäni mitä nyt / seuraavaksi pitää tehdä ja lääkkeet oltava ehdottomasti hälytyksenä puhelimessa. Pitäisikö ottaa suoraan neuropsykologiin yhteyttä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hups. Meillä pojalla ihan samoja asioita. Hän menee vasta eskariin. Siirtymävaiheet hankalia, unohtaa pukemisen tai tekee jotakin muuta. Välillä unohtaa käydä pissalla ja pissa tulee housuun, väsähtää ryhmässä, jossa tehdään jotakin ryhmäleikkejä ja päiväkodissa makoili lattialla, kun toiset tekivät jotakin. Saa raivareita. Pitää ohjata syömisessä, että istuu oikein ja lautanen lähelle, ettei ruoka tipu pöydälle. Jos on kuuma ulkona, hän ei itsenäisesti pyydä takkia pois, kuten jo ikäisensä vaan on hikipäissään.
Mutta erittäin älykäs. Oppi itsenäisesti lukemaan kyselemällä 4-vuotiaana, koska pitää lukemisesta, matemaattisesti lahjakas, palapelit helppoja.
Yritimme käydä psykologilla näiden pukeutumisien, syömisien ja muiden helppojen asioiden vuoksi, mutta emme päässeet tutkimuksiin.
Lisään vielä, että hänellä onnistuu ajatusta vaativat hommat, nyt on lasten ristikoista yms. Kiinnostunut ja opettelee kelloa, mutta tavalliset arkipäivän asiat ovat hankalia.
Asperger?
Tämä on suoraa meidän elämästä. Koulupsykologin tutkimukset takana ja lähete neurologille lähtee. Ongelmat alkoivat hahmottumaan ekalla luokalla. Nyt ollaan jo viidennellä ja hankaluudet todella ovat merkittävässä roolissa sekä koulussa että arjessa. Kirjoituksestasi on kulunut aikaa mutta minua kiinnostaisi kovasti kuulla miten asiat ovat edenneet? Aloititteko lääkitystä ja jos niin mikä oli vasta tai mahd.jaitat? Entä onko apua löytynyt muualta?
Alue: Aihe vapaa
Joo, ei ole meillä mitään erityislahjakkuutta. Ihan tavallinen tyttö muuten. Yksi mistä olen ajatellut ja sanonnutkin hänen voivan joskus hyötyä on se, ettei hän pelkää puhua kenellekkään. Ihan yhdenvertaisia ystäviä hänelle ovat linnakundit, narkkarit kuin hienostoperheen tytöt. Sosiaalialan koulutus ei vaan onnistu lukematta tällä hetkellä. Hän on sitä kokeillut.
Ja tuolle joka sanoi, että kasvatus ratkaisee. Tyttömme on yksi viidestä lapsestamme. Kaikki on kasvatettu samalla metodilla eikä muilla lapsilla ole mitään vastaavaa.