ADD-lasten vanhempia?
Saimme juuri diagnoosin 8-vuotiaallemme, lääkitys (Concerta) aloitetaan kuukausi ennen koulun alkua.
''Vikaa'' huomattu n. kolmevuotiaasta, on tutkittu pk-aikana niin erityislastentarhaopen, puheterapeutin kuin psykologin toimesta. Oirekuvana aina siis ollut eri tavoin ilmenevä kykenemättömyys suunnata ja ylläpitää tarkkaavuuttaan ja tätä myöden omantoiminnan ohjaus on ikätasoistaan jäljessä. Päiväkoti-ikäisenä keskityttiin siis sulkemaan pois erilaisia oppimisen ja hahmottamisen häiriöitä. Eskarissa pyydettiin itse perheneuvolan kautta psykologin tutkimuksia. Niistä lapsi suoriutui ikätason vaihtelun merkeissä, mutta psykologille jäi kuva tarkkaamattomuudesta ja alisuoriutumisesta. Ei edetty lisätutkimuksiin, vaan lapselle suositeltiin tukitoimia ja seurantaa. Eskari sujui hyvin, lapsella on tiedollisella puolella valtavasti vahvuuksia, joten pysyi hyvin ryhmän mukana. Osasi esim. lukea sujuvasti ja taisi peruslaskut jo eskarin alettua.
Ekaluokalla tuo toiminnanohjauksen vaikeus iski sitten silmille oikein kunnolla. Vielä ei jääty mistään jälkeen, mutta sekin olisi ollut edessä, jollei lapsen ongelmalle olisi saatu nimeä ja tätä myöden tukitoimia. On siis tehostetun tuen piirissä. Julkisella puolella virallisiin tutkimuksiin olisi päässyt jonoon vasta syksyllä, käännyimme siis suoraan yksityisen lastenneurologin puoleen ja diagnoosikuva oli hyvin selkeä jo näillä puheterapeutin, päiväkodin, psykologin ja koulun (sekä oman että erityisopen) lausunnoilla sekä meidän kotiväen kuvauksilla.
Kotona add näkyy mm. niin, että lapsi ei kykene tuhansien toistojenkaan jälkeen suoriutumaan ongelmitta arkipäivän toiminnoista. Suihkussa saattaa seistä vaikka kuinka kauan eikä ole lopulta muistanut esim. pestä hiuksia. Ajantajua ei ole, ei ole oppinut kelloa. Nukahtaminen vaikeaa, nukkuu kyllä nukahdettuaan erinomaisesti. Jääkaapin ovi jää auki, kaikki tavarat hukassa koko ajan. Kun pyytää, että sammuta tv ja hae huppari vaatekaapista, niin lapsi löytyy eteisestä rapsuttamasta koiraa, huppari saattaa olla mukana mutta tv pauhaa edelleen ja kaukosäädin löytyy sieltä vaatekaapista. Ruokailussa sotkee helposti, koska ei luontaisesti hakeudu ''ruokailuasentoon'' (eli kumarru lautasen päälle) vaan tykkää nojata selkä suorana ja kuljettaa haarukalla ''lastin'' sylinsä yli ja toki siitä joskus tippuu (kokeilkaapa muuten itse syödä noin ja olla sotkematta :D ). Kuinkahan monta tuhatta kertaa olemme sanoneet ''laitapa suu lautasen päälle ettei ruoka tipu syliin''. Muistaa hetken, sitten jo hakeutuu ''omaan'' asentoonsa. Kaikki etenee hi-taas-ti, niin ruokailu, pukeminen kuin siirtyminenkin. Säännöllinen vuorokausirytmi ollaan pidetty vuosia, niin arkena kuin viikonloppuisin ja lomillakin.
Lapsella ei ole siis hyperaktiivisuutta, impulsiivisuutta tai käytöshäiriöitä. Hän on perusluonteeltaan herkkä ja ihmisläheinen, kavereita löytyy, uskaltaa jutella aikuistenkin kanssa. Nyt ekaluokalla huomattiin, että lapsi tarvitsee tukea myös tapaamisten yms. sopimisessa kavereiden kanssa, päiväkoti-ikäisenä kun vapaa-ajan menot lyötiin lukkoon vanhempien kesken, nyt kun nuo sopivat itsenäisesti, niin lapsi ei pystykään kun ei muista että maanantaisin on harrastus tai sovittu, että lähdetään reissuun viikonloppuna. Ja kellon osaamattomuus ja tuo ajan kulun hahmottaminen vaikeuttavat myös.
jatkuu...
Kommentit (56)
Hei mitä lapselle nut kuuluu? Itselläni 6- vuotias, jota parhaillaan tutkitaan mutta itse luulen, että hänellä on add, lisäksi hän on. motorisesti kyllä melko kömpelö.
Entäpä kun tyttäreni 12v. on koulussa täyden kympin oppilas, etsii tietoa lakikirjoista ja on päättänyt hakea oikeustieteelliseen ja ahmii oikiksen pääsykoekirjoja. Perfektionisti. Pettymyksensietokyky ihan nolla. Pessimisti. Jos joku muu on jossain parempi niin se on hänen mielestään epäreilua. Pelaa jääkiekkoa, mutta on kentällä jatkuvasti täysin ulalla. Treeneissä tekee harjoitteet ihan päinvastoin mitä neuvotaan. Pelaaminen on vain näennäistä ja joukkuekaverit ärsyyntyvät kun hän ei tee kentällä mitään. Itse ei kuitenkaan näe tätä ja omasta mielestään on antanut kaikkensa. Harjoituksissa täysin omissa ajatuksissaan, ei kuuntele. On jotenkin ikäistään lapsellisempi vaikka on toisaalta kiinnostunut maailman ahdingoista (päivittää pride ja blm - tyyppisiä juttuja profiileihinsa). Itse epäilen vahvasti add:tä, mutta kuulostaako oireet yhtään tutuilta niille, joilla on jo diagnoosi? Lähinnä siksi kysyn kun useimmiten add:hen liittyy kouluongelmia
Meillä add tyttö nyt aikuinen ja opiskelee. Aika pitkä ja kivinen tie ollut koska emme tienneet add’stä, eikä siihen aikaan ollut tutkimuksia kuten nyt. Hän oli se luokan kiltti, hiljainen ja huomaamaton oppilas. Opettajat eivät edes huomanneet jos hän oli koulusta pois. Add tuli esille vasta lukiossa kun tytär siiryi lastenpsykiatrialta aikuisten puolelle. Hänellä oli ollut masennusta ja ahdistusta joka osin johtui ”tyhmyyden” ja ”pihalla olemisen” tuntemisesta. Terapiassa kävi 6 vuotta. Kun sai hyvän hoitosuhteen ja sai konsteja keskittyä ja selvitä ahdistavista tilanteista, oli kuin raskaat verhot olisi vedetty pois edestä. Oppimismenestys on noussut koko ajan.. hän on itseasiassa lahjakas! Jäi vaan peruskoulussa ihan kaiken jalkoihin kun oli sellainen huomaamaton seiskan oppilas. Jos teidän lapsella todetaan add niin olkaa kiitollisia diagnoosista! Meillä oli aika hirveää se aika kun tytär voi niin huonosti kun ei oikein tajunnut mitä ympärillä tapahtuu, mitä ohjeistetaan , mitä vaaditaan, miten herätä aamuisin jne. Koko ajan meille on ammattilaiset sanoneet, että onneksi tytöllä on niin rakastava perhe joka välittää— add diagnoosia ei voinut kuitenkaan sanoa ääneen kun oli niin paha masennus. Nyt olen tyttärestäni ylpeä! Hän sai valkolakin, (lukioon pääsy oli hiuskarvan varassa), hän on kielitaitoinen, rohkea, oma-aloitteinen, opiskelee, käy töissä, hoitaa raha-asiansa (säästää ja sijoittaa pienestäkin) , on yhteiskunnallisesti aktiivinen, tekee vapaaehtoistyötä jne. Mutta kuten sanoin, tie oli pitkä ja kivinen! Hänen pitää pitää itsestään hyvä huoli, nukkua, syödä terveellisesti, olla paljon yksin, saada keskittymisen rauha että jaksaa. Se mikä terveelle on helppoa ja normaalia, vie add ihmiseltä viisinkertaisesti energiaa. Nyt hän on 24 vuotias ja on saamassa ensimmäistä kertaa mistään opiskelijaterveydenhuollosta tukea. Peruskoulussa eivät järjestäneet edes oppilashuoltopalaveria vaikka keskussairaalasta sitä vaadittiin. Ihan oksettaa kun edes näen sen peruskoulun opettajia kylillä. Me ei osattu vaatia koululta tarpeeksi. Kaikki voimat meni siihen terapiakuskausrumbaan ja selviämiseen.
Vierailija kirjoitti:
Entäpä kun tyttäreni 12v. on koulussa täyden kympin oppilas, etsii tietoa lakikirjoista ja on päättänyt hakea oikeustieteelliseen ja ahmii oikiksen pääsykoekirjoja. Perfektionisti. Pettymyksensietokyky ihan nolla. Pessimisti. Jos joku muu on jossain parempi niin se on hänen mielestään epäreilua. Pelaa jääkiekkoa, mutta on kentällä jatkuvasti täysin ulalla. Treeneissä tekee harjoitteet ihan päinvastoin mitä neuvotaan. Pelaaminen on vain näennäistä ja joukkuekaverit ärsyyntyvät kun hän ei tee kentällä mitään. Itse ei kuitenkaan näe tätä ja omasta mielestään on antanut kaikkensa. Harjoituksissa täysin omissa ajatuksissaan, ei kuuntele. On jotenkin ikäistään lapsellisempi vaikka on toisaalta kiinnostunut maailman ahdingoista (päivittää pride ja blm - tyyppisiä juttuja profiileihinsa). Itse epäilen vahvasti add:tä, mutta kuulostaako oireet yhtään tutuilta niille, joilla on jo diagnoosi? Lähinnä siksi kysyn kun useimmiten add:hen liittyy kouluongelmia
En ole asiantuntija, mutta miten keskittymishäiriöinen voi vetää kymppejä koulussa? Onko oppiminen täysin robottimaista? Tulee enempi mieleen joku valokuvamuisti tai vastaava kuin aito oppiminen. Kyllä opettajankin kellot pitäisi soittaa jos on hyvä vain kokeissa mutta ei pysty yhdistämään ”opittua” asiakokonaisuuksiin ja käytäntöön.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entäpä kun tyttäreni 12v. on koulussa täyden kympin oppilas, etsii tietoa lakikirjoista ja on päättänyt hakea oikeustieteelliseen ja ahmii oikiksen pääsykoekirjoja. Perfektionisti. Pettymyksensietokyky ihan nolla. Pessimisti. Jos joku muu on jossain parempi niin se on hänen mielestään epäreilua. Pelaa jääkiekkoa, mutta on kentällä jatkuvasti täysin ulalla. Treeneissä tekee harjoitteet ihan päinvastoin mitä neuvotaan. Pelaaminen on vain näennäistä ja joukkuekaverit ärsyyntyvät kun hän ei tee kentällä mitään. Itse ei kuitenkaan näe tätä ja omasta mielestään on antanut kaikkensa. Harjoituksissa täysin omissa ajatuksissaan, ei kuuntele. On jotenkin ikäistään lapsellisempi vaikka on toisaalta kiinnostunut maailman ahdingoista (päivittää pride ja blm - tyyppisiä juttuja profiileihinsa). Itse epäilen vahvasti add:tä, mutta kuulostaako oireet yhtään tutuilta niille, joilla on jo diagnoosi? Lähinnä siksi kysyn kun useimmiten add:hen liittyy kouluongelmia
En ole asiantuntija, mutta miten keskittymishäiriöinen voi vetää kymppejä koulussa? Onko oppiminen täysin robottimaista? Tulee enempi mieleen joku valokuvamuisti tai vastaava kuin aito oppiminen. Kyllä opettajankin kellot pitäisi soittaa jos on hyvä vain kokeissa mutta ei pysty yhdistämään ”opittua” asiakokonaisuuksiin ja käytäntöön.
Se tässä mietityttääkin kun kokeista tulee vain kymppejä, mutta koulun ulkopuolella asiat ja hahmottamiset tuntuu hankalalta. Harjoituksissakin aina viimeinen kentällä kun ei osaa kiristää luistimia ja muutenkin viivyttelee, koska on haaveilee ja juttelee asioita, mikä saa muut pyörittelemään silmiä. "Saa" myöhästelynsä takia sitten tehdä ylimääräisiä luistelukierroksia kentällä. Itse ihmettelee vain näitä ja kaikki on hänen mielestään epäreilua. Eikö ADD usein ole yhteydessä Aspergeriin ja siinähän taas on juurikin tällaisia valokuvamuistiin liittyviä ominaisuuksia. Voisiko koulumenestys selittyä sillä?
Vierailija kirjoitti:
Entäpä kun tyttäreni 12v. on koulussa täyden kympin oppilas, etsii tietoa lakikirjoista ja on päättänyt hakea oikeustieteelliseen ja ahmii oikiksen pääsykoekirjoja. Perfektionisti. Pettymyksensietokyky ihan nolla. Pessimisti. Jos joku muu on jossain parempi niin se on hänen mielestään epäreilua. Pelaa jääkiekkoa, mutta on kentällä jatkuvasti täysin ulalla. Treeneissä tekee harjoitteet ihan päinvastoin mitä neuvotaan. Pelaaminen on vain näennäistä ja joukkuekaverit ärsyyntyvät kun hän ei tee kentällä mitään. Itse ei kuitenkaan näe tätä ja omasta mielestään on antanut kaikkensa. Harjoituksissa täysin omissa ajatuksissaan, ei kuuntele. On jotenkin ikäistään lapsellisempi vaikka on toisaalta kiinnostunut maailman ahdingoista (päivittää pride ja blm - tyyppisiä juttuja profiileihinsa). Itse epäilen vahvasti add:tä, mutta kuulostaako oireet yhtään tutuilta niille, joilla on jo diagnoosi? Lähinnä siksi kysyn kun useimmiten add:hen liittyy kouluongelmia
Kuulostaa tutulle. Meillä ADD diagnosoitiin vasta lukioiässä. Peruskoulun päättötodistus ka. 9,5. Älykäs ADD etenee pitkälle ennen kuin kasvava kuormitus aiheuttaa vaikeuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entäpä kun tyttäreni 12v. on koulussa täyden kympin oppilas, etsii tietoa lakikirjoista ja on päättänyt hakea oikeustieteelliseen ja ahmii oikiksen pääsykoekirjoja. Perfektionisti. Pettymyksensietokyky ihan nolla. Pessimisti. Jos joku muu on jossain parempi niin se on hänen mielestään epäreilua. Pelaa jääkiekkoa, mutta on kentällä jatkuvasti täysin ulalla. Treeneissä tekee harjoitteet ihan päinvastoin mitä neuvotaan. Pelaaminen on vain näennäistä ja joukkuekaverit ärsyyntyvät kun hän ei tee kentällä mitään. Itse ei kuitenkaan näe tätä ja omasta mielestään on antanut kaikkensa. Harjoituksissa täysin omissa ajatuksissaan, ei kuuntele. On jotenkin ikäistään lapsellisempi vaikka on toisaalta kiinnostunut maailman ahdingoista (päivittää pride ja blm - tyyppisiä juttuja profiileihinsa). Itse epäilen vahvasti add:tä, mutta kuulostaako oireet yhtään tutuilta niille, joilla on jo diagnoosi? Lähinnä siksi kysyn kun useimmiten add:hen liittyy kouluongelmia
En ole asiantuntija, mutta miten keskittymishäiriöinen voi vetää kymppejä koulussa? Onko oppiminen täysin robottimaista? Tulee enempi mieleen joku valokuvamuisti tai vastaava kuin aito oppiminen. Kyllä opettajankin kellot pitäisi soittaa jos on hyvä vain kokeissa mutta ei pysty yhdistämään ”opittua” asiakokonaisuuksiin ja käytäntöön.
Peruskoulu on älykkäälle helppo koulu.
Melatoniini iltaisin käyttöön.
ADHD lääkkeet aiheuttavat paljon sivuvaikutuksia, seuraa lasta ja lopeta lääkitys jos se muuttaa lasta huonompaan suuntaan.
Vierailija kirjoitti:
Entäpä kun tyttäreni 12v. on koulussa täyden kympin oppilas, etsii tietoa lakikirjoista ja on päättänyt hakea oikeustieteelliseen ja ahmii oikiksen pääsykoekirjoja. Perfektionisti. Pettymyksensietokyky ihan nolla. Pessimisti. Jos joku muu on jossain parempi niin se on hänen mielestään epäreilua. Pelaa jääkiekkoa, mutta on kentällä jatkuvasti täysin ulalla. Treeneissä tekee harjoitteet ihan päinvastoin mitä neuvotaan. Pelaaminen on vain näennäistä ja joukkuekaverit ärsyyntyvät kun hän ei tee kentällä mitään. Itse ei kuitenkaan näe tätä ja omasta mielestään on antanut kaikkensa. Harjoituksissa täysin omissa ajatuksissaan, ei kuuntele. On jotenkin ikäistään lapsellisempi vaikka on toisaalta kiinnostunut maailman ahdingoista (päivittää pride ja blm - tyyppisiä juttuja profiileihinsa). Itse epäilen vahvasti add:tä, mutta kuulostaako oireet yhtään tutuilta niille, joilla on jo diagnoosi? Lähinnä siksi kysyn kun useimmiten add:hen liittyy kouluongelmia
Tämä on ihan kuin meillä!!! tyttö on nyt 14. Koulussa ollut aina hyvä, suorittaa aineet konemaisesti ja on taiteellinen piirtää paljon ja on välillä aika lailla omassa maailmassaan. Urheilussa on nyt viimeisten 4 vuoden aikana tullut ongelmaksi hänen vastaanharominen - hän kun ei haluaisi tehdä mitään, missä tulee hiki tai hengästyy. Pelaa jalkapalloa harrastejoukkueessa, joten aika vaikeaa on hikeä välttää. Olen nähnyt alkuverryttelyssä, että joukkuuen muita pelaajia ärsyttää kun tyttöni vekuroi ja valittaa jatkuvasti kun jotain pitäisi tehdä. Peleissä näyttää (vaikka en mikään jalkapallon asiantuntija olekaan) että koko ajan myöhässä tilanteista ja sitten lopettaa tilanteet kesken. Ulospäin näyttää siltä että hän ei tiedä yhtään mitä kuuluisi tehdä - ei jotenkin hahmota peliä. Tämä aiheuttaa selvästi joukkueen sisällä jännitettä tyttöä kohtaan eikä hänellä enää tunnu sydänystävää siellä olevankaan.
Emme ole käyneet vielä lääkärissä ADD -diagnoosia hakemassa, mutta mitä olen asiaa nyt tutkaillut ja lukenut näitä juttuja niin ei se hyvä koulumenestys ole tae siitä, etteikö voi olla AD(H)D. Näköjään voi vaikuttaa ihan muualla kuin koulussa.
Vierailija kirjoitti:
Voiko lapsella olla ADD mutta on kuitenkin melko hyvä koulussa monissa aineissa. Muissa aineissa paitsi matemaattisissa ja taiteellisissa.
ADD peruskoulu ka. 9,5-9,7.
Diagnoosi vasta lukiossa, kun kuormituksen myötä aikataulujen hallinta meni ihan mahdottomaksi.
Miltä teistä tuntuu, kun lapsi harrastaa jotain, mikä ei näytä hänelle ollenkaan luonnistuvan. Pelkäättekö, uskotteko että siitä on enemmän hyötyä, vai suhtaudutteko kuin mihin tahansa harrastukseen.
Vierailija kirjoitti:
Miltä teistä tuntuu, kun lapsi harrastaa jotain, mikä ei näytä hänelle ollenkaan luonnistuvan. Pelkäättekö, uskotteko että siitä on enemmän hyötyä, vai suhtaudutteko kuin mihin tahansa harrastukseen.
Iloinen, jos lapsi suostuu harrastamaan jotain ja nauttii siitä! Meillä haluaa lopettaa välittömästi, jos tulee huonommuuden tunne.
Tää oli varmaan tarkoitettu vanhemmille mut oon siis 11v kohta 12v ja mulla on add
Niin haluun vaan sanoo pari asiaa aikuisille jotka saattaa lukea tätä: niin muistakaa että lapsen on mahdollista tehdä asioita esim pärjätä hyvin koulussa vaikka olisi add koska ite pärjään tosi hyvin jos ei puhuta läksyistä hehe koulussa ja se ei määritä sun älykkyyttä ja muistakaa myös että vaikka joskus saattaa olla vaikeuksia esim lähdössä ja asioiden aloittamisessa niin ei tehdä sitä tahallaan. Sanoin vaan koska se on niin yleistä että aikuiset ajattelee heti suoraan kun kuulee että jollain on add tai adhd että ne on tyhmiä mut se ei oo totta. Sori et tää on vähän sekava mut on ilta niin en oikein osaa ajatella mut juu.
Up