Lue keskustelun säännöt.
Yh haluaa neljännen lapsen
18.06.2017 |
No niin, provosoiva otsikko kirjoitettu.
Olen yh kolmelle lapselle. Viimeisen puoli vuotta olen miettinyt neljättä lasta. Nuorin on vasta vuoden, vanhin yläasteelle menossa. Minulla ei ole kumppania, eikä näillä näkymin tule olemaan, ehkä koskaan. (Ei vaan ole löytynyt sellaista sopivaa, samat arvot jakavaa kunnollista miestä, eikä oikeastaan ole edes haaveissa parisuhde.) Luovuttaja on/olisi tiedossa. Mietin vain onko tämä ihan hullua... Jaksan hyvin kolmen lapsen kanssa ja arki on toimivaa. Elätän itse perheeni ja hoidan kaikki muutkin työt. Iän puolesta voisin vielä tulla raskaaksi ehkä kymmenenkin vuotta. En kuitenkaan haluaisi odottaa enää kauaa jos neljännen lapsen saisin, vaan se olisi järkevin saada nuorimman kanssa tähän samaan syssyyn. Ehkä jo tulevan vuoden sisällä olisi toiveissa raskautua.
Onko linjoilla neljän lapsen (yh) äitejä? Miten paljon se arki muuttuu kun lapsimäärä kasvaa kolmesta neljään? Tietenkin taloudellinen puoli muuttuu ja neljäs lapsi on taas oma persoonansa. Mutta miten paljon koette nelilapsisen perheen arjen olevan rankempaa? Onko se? Mitä olisi hyvä miettiä ja ottaa huomioon?
Mun mielestä tämän nuorimman kanssa vauvavuosi on ollut ihanaa aikaa, en ole kokenut uupumusta tai mitenkään ikävänä mitään. Minusta elän elämäni parasta aikaa.
Jään odottamaan alapeukkuja ja tuomitsemista. :) Mutta järkevät ajatukset muilta isojen perheiden äideiltä tervetulleita.
Kommentit (141)
No huh huh. Mikä on, ettei kolme lasta riitä sinulle? Yksi isätön taas lisää tähän maailmaan? Toivottavasti sinulla on varaa heihin kaikkiin, etkä suunnittele tulevaisuuttasi tämän lapsikatraan kanssa yhteiskunnan tukien varaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi tulisi tuntemaan isänsä, eli ei sillä tavalla ole isätön tai juureton. Kuitenkin arkemme on ja olisi tässä yhden vanhemman pyörittämässä perheessä.
Millä elätät perheen jos olet kuitenkin nytkin kotona ja edelleen sitten uuden vauvan kanssa? Saatko lasten isältä/isiltä elatusapua? Kolme lasta on aika iso kulu sellaisellekin perheelle jossa on kaksi työssäkäyvää vanhempaa ja neljään harvalla on varaa.
Vauva-aikana menot ovat pienet mutta sitten kun maksat lukio-opinnot ja teinien menot, voi olla tiukkaa ellei sinulla on jotain muita varoja, perintö tms.
Ei lapsia pitäisi tehdä vain siksi että haluaa vaan miettiä myös se mitä heille voi antaa. Rakkaudella ja pyhällä hengellä ei kukaan elä. Johan neljä lasta vaatii tilaakin ja kuka sen asumisen sitten maksaa?
Sinänsä sitten oma asiasi mitä teet, kyllähän täällä lisääntyy se maahanmuuttajaväestökin yhteiskunnan varoilla. En vain tajua miksi kukaan ehdoin tahdoin haluaa tehdä lauman lapsia yksin. Se että jaksat nyt, ei tarkoita että jaksat taas uuden vauvan kanssa kun tämä nykyinen on uhmaiässä ja ehtii joka paikkaan. Siinä ei kauheasti päikkäreitä nukuta vauvan kanssa. Vai laitetaanko isommat lapset sitten hoitoon?
Jos elämässä kaikki on juuri nyt hyvin ja aikaasi riittää kolmen lapsen läsnäoloon, miksi muuttaa sitä? Mitä jos syntyvä lapsi olisikin vaikeasti sairas?? Elämä romuttuisi kertaheitolla tuosta ihanasta hyvästä elämästä aivan muuksi.
Miksi jotkut ihmiset nyt ylipäätään haluavat ison perheen? Samoista syistä minäkin. Suuri perhe on muodostunut haaveeksi ja äitiys on mun juttuni ehdottomasti. Miksi se on joidenkin mielestä väärin haluta perhe ilman kumppania? Esimerkiksi monet (puolet) liitoista päätyvät kuitenkin eroon. Olen muodostanut vakaan ja toimivan perheen omalla tavallani. Jos olemme onnellisia ja homma toimii niin tarkalleenottaen mikä tässä neljännen lapsen toivomisessa on väärin?
Ja kuten yllä mainitsin, elätän perheeni. Jos joskus jostakin syystä tukien varaan joutuisin, olen niin paljon veroeuroja maksanut, että aivan ansaitusti voisin ottaa yhteiskunnan tuen vastaan, kunnes tilanne korjaantuu. Näillä näkymin kuitenkaan taloudellista huolta ei ole. Sijoitukset tuovat rahaa perheeseen, samoin yritys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen yh neljälle, ja jokin aika sitten mietin samaa, kuin sinäkin nyt. Yksi lapsi vielä olisi ihanaa! Minullakin on luovuttaja tiedossa; mies, jonka kanssa ei tule ongelmks tai riitaa lapsen asioista. Kysyinkin mielipiteitä jollain palstalla, ja sain aikamlisen paskamyrskyn niskaani. Luulen,että vastauksiin vaikuttaa lasten määrä; jos haaveilisin ensimmäisestä tai toisesta lapsesta, vastaukset olisivat enemmän anna palaa-tyyppisiä.
Minä jäin asiaa hautomaan, koitan keksiä kaikki negatiivisetkin puolet, kuten sen, että nykyiset lapseni ovat jo kouluikäisiä, on ihanan helppoa jne, mutta kyllä se ajatus vielä yhdestä lapsesta on silti hyvin voimakas.
Parasta olisi tietenkin, jos löytäisin kumppanin, joka haluaa vielä lapsia!
Se ei kuitenkaan voi olla syy alkaa kenenkään kanssa parisuhteeseen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mikäs siinä? Kyllä neljän lapsen kanssa on jo kiirusta mutta kuitenkin meillekin tulossa viides. Se on sun oma asia. Nää on semmosia juttuja joita ei saa korjattua mitenkään, ei suuntaan eikä toiseen. Kyllä lapset kivoja on..
Mukava lukea, että on joku toinenkin yh, joka nauttii isosta perheestä ja haaveilee perheenlisäyksestä. :) Paskamyrskyä minäkin odotin... Ihmisillä on paljon ennakkoluuloja ja pinttyneitä käsityksiä. Ja tuntuu että sitäkään ei voida käsittää, että joku ihan tosissaan voi hyvin ja jaksaa ison perheen kanssa yksin. Minä jään myös asiaa hautomaan, ei tässä kiire ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen nelilapsisesta perheestä. Ja aikaa ei kyllä riittänyt meille kaikille. Minä olen se katraan keskimmäinem joka muutenkin tyypillisesti unohtuu. Itselläni on kaksi lasta ja juri tästä syystä. Haluan olla molemmille oikeasti läsnä.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen nelilapsisesta perheestä. Ja aikaa ei kyllä riittänyt meille kaikille. Minä olen se katraan keskimmäinem joka muutenkin tyypillisesti unohtuu. Itselläni on kaksi lasta ja juri tästä syystä. Haluan olla molemmille oikeasti läsnä.
Miten neljästä otetaan keskimmäinen?
Jotkut perheet pystyy ottamaan kaikki lapset yksilöinä ja porukkana huomioon.. Nytkin kaksi isompaa on ollut 2 päivää menossa ja pienimmät on saaneet isän ja äidin ja varsinkin äidin jakamattoman huomion. Myös arjessa on kunnia- asia tietää mitä kullekin lapselle kuuluu. Käytös kertoo kyllä heti jos joku meinaa jäädä vaille huomiota..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä taas koen, että mun aikani riittää hyvin. Varsinkin nyt kun olen kotiäitinä! Vietän lasten kanssa lähes kaiken ajan. Kotihommia tehdään yhdessä, ruokaa laitetaan yhdessä, leikitään, pelataan, kouluhommat tehdään yhdessä, kasvimaalla ollaa yhdessä... Miten vanhemmilla ei muka ole aikaa useammille lapsille? Mitä ne vanhemmat sitten oikein tekee? Lapset on hyvä ottaa mukaan ihan siihen perusarkeen, niin ei jää kukaan yksin tai vaille huomiota. Jokaisen kanssa vietän myös aikaa keskenään, joskus se on vain hetki sohvalla höpötellen kun muut nukkuu, joskus jotakin muuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen nelilapsisesta perheestä. Ja aikaa ei kyllä riittänyt meille kaikille. Minä olen se katraan keskimmäinem joka muutenkin tyypillisesti unohtuu. Itselläni on kaksi lasta ja juri tästä syystä. Haluan olla molemmille oikeasti läsnä.
Miten neljästä otetaan keskimmäinen?
Jotkut perheet pystyy ottamaan kaikki lapset yksilöinä ja porukkana huomioon.. Nytkin kaksi isompaa on ollut 2 päivää menossa ja pienimmät on saaneet isän ja äidin ja varsinkin äidin jakamattoman huomion. Myös arjessa on kunnia- asia tietää mitä kullekin lapselle kuuluu. Käytös kertoo kyllä heti jos joku meinaa jäädä vaille huomiota..
Jaa-a. Miten se sieltä otetaan? On joko toiseksi nuorin tai toiseksi vanhin. Silleen.
Ei meillä käytös mitään kertonut. Totuin jo pienestä, että pitää olla rasittamatta ketään eli olin mahdollisimman kiltti, mahdollisimman ahkera ja mahdollisimman tottelevainen ja kun olin 14, alkoi se rummutus siitä, miten minun pitää pärjätä jo omillani.
Meillä äiti jäi yksinhuoltajaksi. Et ehkä tajua mitä se käytännössä tarkoittaa, jos teitä on kaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä taas koen, että mun aikani riittää hyvin. Varsinkin nyt kun olen kotiäitinä! Vietän lasten kanssa lähes kaiken ajan. Kotihommia tehdään yhdessä, ruokaa laitetaan yhdessä, leikitään, pelataan, kouluhommat tehdään yhdessä, kasvimaalla ollaa yhdessä... Miten vanhemmilla ei muka ole aikaa useammille lapsille? Mitä ne vanhemmat sitten oikein tekee? Lapset on hyvä ottaa mukaan ihan siihen perusarkeen, niin ei jää kukaan yksin tai vaille huomiota. Jokaisen kanssa vietän myös aikaa keskenään, joskus se on vain hetki sohvalla höpötellen kun muut nukkuu, joskus jotakin muuta.
Yksinhuoltajahan käy töissä. Siinä kun aamulla lähtee seiskalta ja illalla tulee kuudelta niin miten olet "lasten kanssa koko ajan"?
Teet niinkuin itsestäsi parhaiten tuntuu. Itse yhden (tosi vilkkaan ja uhmakkaan mutta niin rakkaan) lapsen yhäitinä tiedostan ettei minusta olisi toisen lapsen yhäidiksi. Ei minusta meinaa riittää töitten jälkeen edes kunnolla tämän yhden perässä juoksemaan..
Asia olis eri jos tietäisin 100 varmaksi että mies pysyy lopunelämää kuvioissa enkä jäisi yksin kahden kanssa ni sitten voisin ehkä harkita. Mutta kun en ollut edes ajatellut tämän ensimmäisen kanssa jääväni yksin ja kun miehiin ei voi luottaa. Mikään ei pakota miestä olemaan läsnä lapsen elämässä. Siispä olen ja jään yhden lapsen yhäidiksi.
Mutta jos susta tuntuu että lapsilukusi ei oo vielä täynnä ni senkus teet lisää 👍
Itsekin haluaisin vielä lisää lapsia mutta tiedän ettei minusta ole monen lapsen yhäidiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen nelilapsisesta perheestä. Ja aikaa ei kyllä riittänyt meille kaikille. Minä olen se katraan keskimmäinem joka muutenkin tyypillisesti unohtuu. Itselläni on kaksi lasta ja juri tästä syystä. Haluan olla molemmille oikeasti läsnä.
Miten neljästä otetaan keskimmäinen?
Jotkut perheet pystyy ottamaan kaikki lapset yksilöinä ja porukkana huomioon.. Nytkin kaksi isompaa on ollut 2 päivää menossa ja pienimmät on saaneet isän ja äidin ja varsinkin äidin jakamattoman huomion. Myös arjessa on kunnia- asia tietää mitä kullekin lapselle kuuluu. Käytös kertoo kyllä heti jos joku meinaa jäädä vaille huomiota..Jaa-a. Miten se sieltä otetaan? On joko toiseksi nuorin tai toiseksi vanhin. Silleen.
Ei meillä käytös mitään kertonut. Totuin jo pienestä, että pitää olla rasittamatta ketään eli olin mahdollisimman kiltti, mahdollisimman ahkera ja mahdollisimman tottelevainen ja kun olin 14, alkoi se rummutus siitä, miten minun pitää pärjätä jo omillani.
Meillä äiti jäi yksinhuoltajaksi. Et ehkä tajua mitä se käytännössä tarkoittaa, jos teitä on kaksi.
Jaa jaa, että se niiku valitaan kahdesta..
Tai sitten vaan teidän äiti oli itsekäs paskapää?? Onko käynyt mielessä? Ei mulle tulis mieleenkään ketään jättää huomiotta tai ajaa kotoa, omia rakkaitani.
Jaa ja sitten jos jää yh.ksi on oikeus olla lapsilleen kusipää??? Selvä.
Eli yksinhuoltajan lapset ei siis harrasta mitään?
En lähtisi riskeeraamaan elämäänne. Kuulostat hyvinvoivalta ja järkevältä. Uusi vauva voisi romuttaa elämänne täysin.
Mitä jos uusi vauva on sairas tai muuten vain vaativa? Allergioita, refluksia, koliikkia? Jaksaisitko tunnin-pari yöunilla useamman kuukauden, jopa vuoden ajan? Onko lasten isä heidän elämässään lainkaan? Onko muuta tukiverkkoa? Mitä jos joudut sairaalaan pidemmäksi ajaksi esim. raskausmyrkytyksen vuoksi? Missä muut lapset ovat sen aikaa? Toki sairaalaan joutumisen riski on aina, mutta raskaana ollessa riski on suurempi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen nelilapsisesta perheestä. Ja aikaa ei kyllä riittänyt meille kaikille. Minä olen se katraan keskimmäinem joka muutenkin tyypillisesti unohtuu. Itselläni on kaksi lasta ja juri tästä syystä. Haluan olla molemmille oikeasti läsnä.
Miten neljästä otetaan keskimmäinen?
Jotkut perheet pystyy ottamaan kaikki lapset yksilöinä ja porukkana huomioon.. Nytkin kaksi isompaa on ollut 2 päivää menossa ja pienimmät on saaneet isän ja äidin ja varsinkin äidin jakamattoman huomion. Myös arjessa on kunnia- asia tietää mitä kullekin lapselle kuuluu. Käytös kertoo kyllä heti jos joku meinaa jäädä vaille huomiota..Jaa-a. Miten se sieltä otetaan? On joko toiseksi nuorin tai toiseksi vanhin. Silleen.
Ei meillä käytös mitään kertonut. Totuin jo pienestä, että pitää olla rasittamatta ketään eli olin mahdollisimman kiltti, mahdollisimman ahkera ja mahdollisimman tottelevainen ja kun olin 14, alkoi se rummutus siitä, miten minun pitää pärjätä jo omillani.
Meillä äiti jäi yksinhuoltajaksi. Et ehkä tajua mitä se käytännössä tarkoittaa, jos teitä on kaksi.
Jaa jaa, että se niiku valitaan kahdesta..
Tai sitten vaan teidän äiti oli itsekäs paskapää?? Onko käynyt mielessä? Ei mulle tulis mieleenkään ketään jättää huomiotta tai ajaa kotoa, omia rakkaitani.
Jaa ja sitten jos jää yh.ksi on oikeus olla lapsilleen kusipää??? Selvä.
Väsynyt varmaan. Lasten pieninä ollessa ei varmaan tajua mikä urakka se on saada kaikki aikuisiksi asti.
Kuulostat hyvältä ja hyvinvoivalta äidiltä. Ja kiva kuulla että olet ns. kuin luotu äidiksi kun jaksat yksin useamman lapsen kanssa. :) Vasta heränneenä en jaksa pitkää stooria raapustella, mutta kuinka tämän mahdollisen lapsen isä kuuluisi vauvan elämään/entä jos haluaa tietää isästään jne? kuitenkin jossain vaiheessa kiinnostus lapsella herää.