Miksi jotkut antaa aina lapsen voittaa pelit jne?
Kommentit (20)
muutenhan lapselta menisi motivaatio koko pelin opetteluun, jos hän aina vaan häviää ja häviää...
Vierailija:
muutenhan lapselta menisi motivaatio koko pelin opetteluun, jos hän aina vaan häviää ja häviää...
2
Eihän lapset todellakaan ole niin " viisaita" kuin me!!! Hyvä jos osaavat käydä pissalla ja syödä itse.
Ainakaan jossain jalkapallossa, ei se tenava ikinä onnistuisi torjumaan, jos potkisin ihan tosissani maalia kohti.
Tosin muistipelissä saan tehdä kaikkeni, että pärjään ;) Ja puhtaasti onneen perustuvissa lautapeleissä tms tietysti pelataan niin, että se voittaa, joka voittaa. Strategiaa vaativissa peleissä taas annan tasoitusta, ettei mene ihan tylsäksi.
Kun pelin tekniikka ja säännöt ovat hallussa, niin voitto ei tulekaan niin helposti eikä joka kerta.
Toki ymmärrän että esim jalkapallossa aikuinen ei potki taitojensa mukaisesti, johan siinä sattuisi pienempää...
T:Ap
En minä ainakaan anna lapsen voittaa AINA. Vaan silloin tällöin, että ei tunne olevansa aina se häviäjä, vaikkei taidot vielä voittoon oikeasti riittäisikään. On kuintekin kivoja pelejä, joita voi pelata pienenäkin, vaikkeivat taidot riitäkään voittamaan tosissaan pelaavaa aikuista.
Lapsi kun on niin eri tasolla kuin aikuinen.
Tämä antaa onnistumisen tunteita ja sitten kestää sen häviönkin paremmin, kun on voittamisen tunteita takana.
Nämä asiat on sellaisia, että niitä pitää harjoitella. Ei ole helppo hävitä.
Miksi aikuisen pitäisi aina jyrätä lapsi.
6-vuotiaan poikamme kanssa voi jo pelata ihan rehdisti, hänestä on tullut niin taitava. 4-vuotiaalle tytöllemme pitää antaa välillä vähän tasoitusta.
Tosin he eivät nykyisin enää pelaa juurikaan aikuisten kanssa vaan keskenään. Uusin villitys 2x4v, 5v, 6v ja 9v on nyt korttipelit, talonhävitys ja pokeri sen listan kärjessä.
T:Ap
Meidän tuo esikoinen saa raivarin, kun äiti menee ja voittaa. Nyt kovalla touhulla olen yrittänyt saada ymmärtämään, että myös äiti saa voittaa.
Olet ihan oikessa. Ei pitäisi antaa voittaa. Onneksi olen huomannut, että kavereidensa kanssa ei saa raivareita.
Tsemppiä tuohon toisten voiton opettamiseen!
vaikka on häviämistä saanut opetella koko pienen ikänsä isonveljen avustuksella. Me aikuiset annamme hänen joskus voittaa, jotta hänelle muodostuisi myös positiivisia kokemuksia pelaamisesta. Eiköhän tuo tappion sietäminen ole myös paljolti luonnekysymys pienten lasten kohdalla. Koululaisilta voi jo alkaa enemmän odottaa malttia ja hyvän häviäjän taitoja, mutta sitä pienempi on aika lailla tunteidensa vietävänä.
En minäkään ymmärrä niitä jotka aina antavat. Vauvan kummiperheessä 3 lasta ja nuorin 4v. Ei pojan kanssa voi pelata kun hän on se joka määrää miten pelataan ja hän voittaa. Muuten kamala suuttumus. Ja äiti tukee tätä voittamista ettei tule pahamieli. Tuossa iässä olisi aika aloittaa opetella sitäkin pettymysten sietoa. Joskus voi antaa voittaa sääntöjen puitteissa, muttei aina.
Toki meillä toisinaan annetaan lasten voittaa ja toisinaan lapset ovat oikeesti parempia esim muistipeleissä kuin mamma :D
Meillä 6v sisko antaa usein 3½v pojan voittaa ja tyttö käy supattamassa mun korvaan " mä tahallaan hävisin" .
Tiedän perheen jossa lapsen ei anneta koskaan voittaa pelejä... voi sitä riemua kun mä annan sen usein voittaa mut jossain pelissä.. kyllä lapsen täytyy mun mielestä välillä voittaa, se on kehitykselle hyvää.
mutta jos aina antaa voittaa, se on haitaksi kehitykselle.
Eli kun lapsi voittaa, tietää voittaneensa oikeasti eikä vaan siksi että äiti antoi voittaa. Pienimmän kanssa en keskity peliin täysillä ja sillä hän joskus pääsee voittamaan. Muistipelissä lapset ovat voittaneet minut ina vaikka kuinka tosissani yrittäisin!
hyvä mieli ja hän tietää, että vain minä annan voittaa, ei kaverit. Mielestäni ok asia näin.
ettei tule lapselle paha mieli. Luulisin näiden lasten sitten kärsivän aikuisena hyvin paljo muita enemmän tunnekuohuista.