Lue keskustelun säännöt.
Ensimmäinen koira ja täytyy sanoa että pennun kasvatus on ihanaa!
17.06.2017 |
Koiranpentu on nyt kymmenen viikkoa ja kaikki sujuu toistaiseksi täydellisesti. Odotan, koska tuosta tulee se riiviö ja paholainen, joka tuhoaa kaikki huonekalut ja tekee muita pahuuksia. :)
Sisäsiisteys on hyvällä mallilla, pyytää ulos asioille. Kerran päivässä on ollut pienet pissat sisällä, mutta eilen ei mitään. Sanomalehtiä meillä ei ole ollut lattioilla ollenkaan.
Koira istuu pyynnöstä, tulee luokse, lopettaa näykkimisen käskystä, seuraa nätisti kävelyllä, ei kiinnostu ohikulkevista liikaa, ei rynni muiden koirien luo ellen itsekin ala jutella toisen koiran omistajan kanssa niin sitten menee vähän nuuskuttamaan.
Ensimmäisenä yönä koira ulvoi tunnin keskellä yötä, mutta siitä lähtien nukkunut yöt ihan hipihiljaa. Makuuhuoneisiin koiralla ei ole asiaa.
Tiedän että koira kasvaa ja tulee murrosikä, mutta yritän nyt parhaani mukaan saada hyvää pohjaa sille ajalle ja meidän loppuelämälle.
Tällä hetkellä pentu järsii luuta vieressäni. :D
Olisi kiva kuulla muiden pentuarjesta!
Kommentit (14)
Vierailija kirjoitti:
Meidän koira ei 12-vuotisen elämänsä aikana kertaakaan pureskellut huonekaluja tai tavaroita. Tehtiin heti alusta asti selväksi että sohvalle ja sänkyyn ei ole asiaa, ja tavarat kuuluvat ihmisille. Murrosiässä oli käskyjen unohtamista ja valikoivaa kuuloa :), mutta ei siitä riiviötä tullut.
Jatkakaa vaan siis samaan tyyliin!
Kiitos! Kiva tietää että muillakin huonekalut ym kielletyt säästynyt nakertelulta. :) Jos olisin tiennyt että koirat on näin ihania omina, olisin ottanut jo aikapäiviä sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onnea ensimmäisestä koirastasi! Meillekin tuli ensimmäinen oma koira huhtikuussa, on nyt 18 viikon ikäinen. Ihanaa se oli vielä nuihin aikoihin, ja edelleenkin, mutta nykyään on paljon rasittaviakin piirteitä, joista pyritään pääsemään eroon. Pureminen ja päälle hyppiminen lähinnä. Sisäsiitiksi oppi todella nopeasti, eikä paikkoja oikeastaan tuhonnut ollenkaan. Luoksetulo on hyvällä mallilla, mutta välillä esimerkiksi naapuri on mielenkiintoisempaa kuin me tutut perheen jäsenet. Meillä tuo on vielä iso jo nyt, painaa jo 20 kiloa ja noin 50 kiloiseksi kasvaa. On siis isoa rotua. Onneksi meillä on ok-talo ja pihamaata riittää, ja rotu on sellainen että ulkona viihtyy jo nyt enemmän kuin sisällä.
Meillä 5kk ikäinen pentu ja pakko myöntää, että oon välillä hermoromahduksen partaalla. Just luulin, että se riiviö on karannut kun huutelin sitä tunnin, eikä pentua näkynyt missään. Mökin altahan se sitten löytyi päiväunilta:)
Vierailija kirjoitti:
Onnea ensimmäisestä koirastasi! Meillekin tuli ensimmäinen oma koira huhtikuussa, on nyt 18 viikon ikäinen. Ihanaa se oli vielä nuihin aikoihin, ja edelleenkin, mutta nykyään on paljon rasittaviakin piirteitä, joista pyritään pääsemään eroon. Pureminen ja päälle hyppiminen lähinnä. Sisäsiitiksi oppi todella nopeasti, eikä paikkoja oikeastaan tuhonnut ollenkaan. Luoksetulo on hyvällä mallilla, mutta välillä esimerkiksi naapuri on mielenkiintoisempaa kuin me tutut perheen jäsenet. Meillä tuo on vielä iso jo nyt, painaa jo 20 kiloa ja noin 50 kiloiseksi kasvaa. On siis isoa rotua. Onneksi meillä on ok-talo ja pihamaata riittää, ja rotu on sellainen että ulkona viihtyy jo nyt enemmän kuin sisällä.
Minkä rotunen koira on?
Oma koira oli kyllä hirveä riiviö pentuna, puri pöydän jalat lommoille, kaivoi sohvaan reiän ja muuta pienempää tuhoa paljon, heti kun silmä vältti oli upottanut hampaat johonkin kiellettyyn, sitten kun täytti puoli vuotta niin muuttui täysin ja on nykyään viisivuotiaana kuin ihmisen mieli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onnea ensimmäisestä koirastasi! Meillekin tuli ensimmäinen oma koira huhtikuussa, on nyt 18 viikon ikäinen. Ihanaa se oli vielä nuihin aikoihin, ja edelleenkin, mutta nykyään on paljon rasittaviakin piirteitä, joista pyritään pääsemään eroon. Pureminen ja päälle hyppiminen lähinnä. Sisäsiitiksi oppi todella nopeasti, eikä paikkoja oikeastaan tuhonnut ollenkaan. Luoksetulo on hyvällä mallilla, mutta välillä esimerkiksi naapuri on mielenkiintoisempaa kuin me tutut perheen jäsenet. Meillä tuo on vielä iso jo nyt, painaa jo 20 kiloa ja noin 50 kiloiseksi kasvaa. On siis isoa rotua. Onneksi meillä on ok-talo ja pihamaata riittää, ja rotu on sellainen että ulkona viihtyy jo nyt enemmän kuin sisällä.
Minkä rotunen koira on?
Sekarotuinen, mutta molemmat rodut mitä koirasta löytyy, on suht isoja, mutta suurimmaksi osaksi pennussa on alaskanmalamuuttia (75%), ja siltä pentu näyttääkin. Ainoastaan korvat eivät ole nousseet pystyyn.
Luonne ja rotu vaikuttaa. Meillä americanbulldogit ovat olleet helpoimman ja rauhallisimmat. Saksanpaimet villejä tuholaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla taas päinvastainen kokemus tästä nykyisestä 10 viikkoisesta pennusta... puree kaikkea mitä näkee, jaloista huonekaluihin. Touhukas muutenkin.
Hyvin osaa tarpeet tehdä ulos, kutsusta tulla luo ja noutaakin.
Ei ole ensimmäinen pentu mulla, aiemmat olleet täysin erilaisia pentuina.
Toivon, että tämä pentuvaihe menee pian ohi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onnea ensimmäisestä koirastasi! Meillekin tuli ensimmäinen oma koira huhtikuussa, on nyt 18 viikon ikäinen. Ihanaa se oli vielä nuihin aikoihin, ja edelleenkin, mutta nykyään on paljon rasittaviakin piirteitä, joista pyritään pääsemään eroon. Pureminen ja päälle hyppiminen lähinnä. Sisäsiitiksi oppi todella nopeasti, eikä paikkoja oikeastaan tuhonnut ollenkaan. Luoksetulo on hyvällä mallilla, mutta välillä esimerkiksi naapuri on mielenkiintoisempaa kuin me tutut perheen jäsenet. Meillä tuo on vielä iso jo nyt, painaa jo 20 kiloa ja noin 50 kiloiseksi kasvaa. On siis isoa rotua. Onneksi meillä on ok-talo ja pihamaata riittää, ja rotu on sellainen että ulkona viihtyy jo nyt enemmän kuin sisällä.
Minkä rotunen koira on?
Sekarotuinen, mutta molemmat rodut mitä koirasta löytyy, on suht isoja, mutta suurimmaksi osaksi pennussa on alaskanmalamuuttia (75%), ja siltä pentu näyttääkin. Ainoastaan korvat eivät ole nousseet pystyyn.
Oi, varmaan ihana pentu. Itsekkin halusin muutin mutta muutin mieleni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kertokaa pentujenne rotuja samalla? :)
Whippet ja oli pentuna kuin gremlins elokuvan riiviö, silmät vaan kiiluivat, että mitähän kiellettyä sitä seuraavaksi tekisi, energiaa riitti niin sisällä kuin ulkona. Nyt aikuisena on kuin eri koira, rauhallinen ja lähes huomaamaton sisätiloissa, ulkona toki vauhtia riittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä siis rottiksen ja monen muun sekotus. Painaa 20kg ja on varsinainen luupää ja liiankin rohkea. T:4
Vierailija kirjoitti:
Mulla taas päinvastainen kokemus tästä nykyisestä 10 viikkoisesta pennusta... puree kaikkea mitä näkee, jaloista huonekaluihin. Touhukas muutenkin.
Hyvin osaa tarpeet tehdä ulos, kutsusta tulla luo ja noutaakin.Ei ole ensimmäinen pentu mulla, aiemmat olleet täysin erilaisia pentuina.
Toivon, että tämä pentuvaihe menee pian ohi.
Mä kans odotan, että pentuvaihe menisi nopeasti ohi! Vaikka ihana koira onkin, niin just tuo pureminen on niin peestä suoraan sanottuna.
T. Tuo malamuutti-mixin omistaja.
Meidän koira ei 12-vuotisen elämänsä aikana kertaakaan pureskellut huonekaluja tai tavaroita. Tehtiin heti alusta asti selväksi että sohvalle ja sänkyyn ei ole asiaa, ja tavarat kuuluvat ihmisille. Murrosiässä oli käskyjen unohtamista ja valikoivaa kuuloa :), mutta ei siitä riiviötä tullut.
Jatkakaa vaan siis samaan tyyliin!