Hyväksyykö kukaan subjektiivista päivähoitoa missään tilanteessa?
Kommentit (43)
minust asubjektiivinen päivähoito-oikeus on loistava juttu. Aina.
Siitä voidaan sitten keskustella että kenen sitä pitäisi käyttää.
Sehän on kuitenkin hieno saavutettu etu lapsiperheille. En ymmärrä miksi siitä pidetään niin kamalaa meteliä, että se etu pitäisi poistaa. Eiköhän se ole jokaisen oma asia käyttääkö sitä vai ei. Jokainen perhe tietää itse omat tarpeensa ja voimavaransa. Itse en ole sitä käyttänyt, mutta minusta joku toinen perhe saa hyvin käyttää ja olen iloinen heidän puolestaan, että mahdollisuus on olemassa.
Minäkin hyväksyn sen vaikka en kannatakaan sitä, että sitä voidaan käyttää mielestäni myös jollain tasolla väärin.
Tarkoitan siis sitä, että minusta on kummallista, että subjektiiviseen päivähoito-oikeuteen vedoten äiti voi viedä vauvan synnyttyä muut lapsensa hoitoon. Se tuntuu uusavuttomuuden huipentumalta MINUN mielestäni.
Kuitenkin subjektiivinen päivähoito-oikeus on selvästi enemmän positiivinen kuin negatiivinen asia. On myös lapsia joilla on oikeasti parempi olla päivähoidossa kuin kotona.
sen sijaan päivähoidon hinnasta voidaan olla montaa mieltä. Korottamisen varaa olisi.
Toki joissakin tilanteissa sen käyttäminen on minusta arveluttavaa, esim. jos kyseessä on kovin pieni lapsi joka on hoidossa vain siksi että äiti saa olla rauhassa vauvan kanssa. Mutta isommille lapsille tällainen voi hyvin olla jo tarpeen.
Hieman vanhemmille lapsille, joilla ei ole leikkikavereita muualla, melkeinpä välttämättömyyskin. Eskari-iässä ollaan jo sen verran vanhoja, että ei opi helposti ottamaan toisia huomioon, jos ei ole koskaan ikäistensä kanssa leikkinyt.
Vierailija:
Hieman vanhemmille lapsille, joilla ei ole leikkikavereita muualla, melkeinpä välttämättömyyskin. Eskari-iässä ollaan jo sen verran vanhoja, että ei opi helposti ottamaan toisia huomioon, jos ei ole koskaan ikäistensä kanssa leikkinyt.
sitä en hyväksy, että kunnat jatkuvasti lipeävät velvollisuuksistaan, eikä sitä toteuteta aina kunnolla
että moni joutuu menemään eskarin jälkeen vielä hoitoon. Eka- ja tokaluokkalaisten kanssa on mahdollisuus tehdä lyhennettyä työaikaa mutta ei eskarilaisten kanssa.
Vierailija:
Eskari-iässä ollaan eskarissa. Tarviiko siihen vielä hoitoa päälle? Ei kai sentään
Lapsella on oikeus sosiaaliseen vuorovaikutukseen ( ainakn yli 3 vee) toisten lasten kanssa.
Ihme kysymyksiä täällä.
tarvitse työnsä takia. Siitähän juuri on keskustelua viime aikoina käyty kuinka äidit vievät lapsensa hoitoon vaikka ovat itse kotona.
Vierailija:
että moni joutuu menemään eskarin jälkeen vielä hoitoon. Eka- ja tokaluokkalaisten kanssa on mahdollisuus tehdä lyhennettyä työaikaa mutta ei eskarilaisten kanssa.Vierailija:
Eskari-iässä ollaan eskarissa. Tarviiko siihen vielä hoitoa päälle? Ei kai sentään
kun yleensähän täälä tuomitaan heti kun jollain on lapsi subjektiivisessa hoidossa. Vai tarkoitatteko että hyväksytte, että sellainen mahdollisuus on mutta kenenkään ei olisi sitä suositeltavaa käyttää. :) Vai vaihtuuko täälä ihmiset tai mielipiteet päivän mukaan niin paljon.
Ihmiset on opetettu odottamaan liikaa yhteiskunnalta. Kukaan ei ole valmis enää tekemään mitään oman elämänsä hyväksi. Tämän lisäksi subjektiivinen päivähoito-oikeus aiheuttaa turhia kustannuksia kunnalle. Esimerkiksi meillä oli lapsilla päivähoitopaikka, jota emme käyttäneet. Se oli vain siksi, että olin aktiivinen työnhakija ja ajattelin, että saisin piankin työpaikan. En kuitenkaan viitsinyt viedä lapsia päivähoitoon, koska minusta se on työläämpää kuin omien lasten hoito kotona. Lopulta irtisanoin hoitopaikan ja pidin lapset neljä kuukautta kotona. Kun sitten taas tarvitsin, hankin lapsille päivähoitopaikan. Kun oli näyttöä työpaikasta, hoitopaikankin sai nopeasti.
Koska olen sitä tehnyt.
Muutimme taannoin ulkomailta Suomeen, ja pidin itsestään selvänä, että kaikki lapset ovat päivähoidossa - koska niin ulkomaillakin kaikki yli 3 v ovat " koulussaan" .
Laitoin siis lapseni päivähoitoon, koska
a) etsin itse töitä
b) lapsillani ei ollut yhtään kaveria ja halusin sosiaalistaa ne mahdollisimman pian
c) Kysymys oli 4,5 v ja 5,5 v ikäisistä lapsista, jotka turhautuivat vain kotona minun kanssani
d) pidin asiaa itsestäänselvänä, ettei tuon ikäiset ole enää " vain" kotona.
Tuskin kukaan, joka haluaa olla kotona vie lapsiaan hoitoon. Aina siinä joku syy on taustalla.
- Äiti/isä ei jaksa. Hoito on aina parempi vaihtoehto kuin elää jaksamisen äärirajoilla kotona. Kukaa ottaa vastuun, jos apua ei ole tarjolla ja jotain tapahtuisi?
- Tietämättömyys. Jos joku kuvittelee, että 1-vuotias tarvitsee ison kaverilauman ympärilleen niin silloinhan lapsen on paras olla hoidossa sillä äiti/isä ei selvästikään tiedä mitä lapsi tarvitsee.
- Laskujen kerääntyminen. Joillakin tilanne on se, että kummankin vanhemman pitää olla töissä. Kaikki eivät osaa miettiä raha-asioitaan kovin pitkälle, raskaus voi tulla yllätyksenä jne. Ehkäpä tilanne on suunniteltu etukäteen ja vasta lapsen syntymän jälkeen äiti/isä haluaisikin olla kotona, mutta tilanne ei sitä enää salli.
- Lapsi voi olla sellainen, että hän tarvitsee todella paljon virikkeitä. Taustalla esim. ADHD, autismi tms.
Eiköhän JOKAINEN, jolla rahkeet riittävät ja halua piisaa, hoida lapsensa kotona! Kaikilla tilanne ei kuitenkaan ole sama ja se ei auta yhtään, että te yritätte syyllistää vanhempia. En käsitä miksi avun saamisesta pitäisi tehdä niin vaikeaa? On myös naurettavan typerää kuvitella, että lapsia syntyisi vain " täydellisiin" olosuhteisiin. Sellaista ei olekaan ja nämä " lapsia vain rikkaille ja täydellisille" -tyypit elävät utopiassa. Musitakaa myös, että nämä lapset jotka hoitoon menevät OVAT JO SYNTYNEET. Enää ei voi muuta kuin tukea.
ennen eskaria, voi tuntea olonsa hieman epävarmaksi joutuessaan sitten eskarissa heidän kanssaan tekemisiin. Näille lapsille olisi ollut hyvä käydä hieman aikaa hoidossa, jossa olisi saanut leikkiä ikäistensä kanssa ennen eskarin alkua. (ja tottua myös muihin aikuisiin kuin isään ja äitiin ja heidän " sääntöihinsä" ).
Ja, kyllä oikeasti jotkin eskarilaiset tarvitsevat hoitoa eskarin jälkeenkin. Voitko kuvitella sitä 11......
Nyt meni esikouluun. Päiväkodin johtaja suositteli kokopäiväistä hoitoa, sillä lähistöllä ei ole samanikäistä leikkiseuraa riittävästi.
Eli miettikääpä mitä tuo hoito-oikeuden poistaminen todella tarkoittaisi.
Hienoa, jos myönnetään, että esim. masentuineiden tms. lapset sitä hoitoa tarvitsevat, mutta ymmärrättekö kuinka suureksi kynnys hoitopaikan hakemiseen nousee, jos vanhempien pitäisi selvittää mielenterveydelliset ongelmansa jollekin raadille, joka asian ratkaisisi?
Kuka kantaisi vastuun, jos jotkut eivät enää uskaltaisi ottaa tätä apua sillä he pelkäisivät, että heidät tuomittaisiin ja lapset vietäisiin pois.
hoidossa?
Tuosta sitten olen ihan eri mieltä, että ennen eskaria lapsen pitäisi käydä hoidossa. Eskaria ei mielestäni tarvitse " harjoitella" . Tietysti jos on todella eristäytynyt perhe tai vaikka sosiaalisia ongelmia tai erityisen tuen tarvetta niin totta ihmeessä silloin lapsi olisi parempi viedä hoitoon olipa hän minkä ikäinen tahansa.
Vierailija:
ennen eskaria, voi tuntea olonsa hieman epävarmaksi joutuessaan sitten eskarissa heidän kanssaan tekemisiin. Näille lapsille olisi ollut hyvä käydä hieman aikaa hoidossa, jossa olisi saanut leikkiä ikäistensä kanssa ennen eskarin alkua. (ja tottua myös muihin aikuisiin kuin isään ja äitiin ja heidän " sääntöihinsä" ).Ja, kyllä oikeasti jotkin eskarilaiset tarvitsevat hoitoa eskarin jälkeenkin. Voitko kuvitella sitä 11......
Vanhukset väsyvät hoitaessaan toisiaan, jos toinen sairastuu esim dementiaan.