Lue keskustelun säännöt.
5-vuotiaan kaverisuhteet
Päivänsäde
12.06.2017 |
Esikoisemme on 5,5-vuotias ja melko ujo ja varautunut luonteeltaan. Kotioloissa on hyvinkin riehakas ja iloinen mutta vieraassa seurassa hiljainen. On ollut päiväkodissa noin vuoden, 20h/vko ja on vasta viime aikoina alkanut itse hakeutua leikkimään muiden kanssa. Naapurustossa ei asu lapsiperheitä eikä pikkupaikkakunnalla ole juuri kerhoja tai muita joissa olisimme päiväkodin aloituksen jälkeen käyneet. 1,5 vuotta nuoremman siskonsa kanssa ovat kuin paita ja peppu, mutta kavereita ei oikein ole.
Olen itse aika huono tuppautumaan enkä osaa kamalasti sopia leikkitreffejä, osin senkin takia kun tiedän että ei ne leikit sillä yhdellä tai vielä kolmannellakaan kerralla välttämättä lähde käyntiin. Harrastuksia on kokeiltu mutta ei mielellään jää yksin ilman vanhempia.
Mutta niin, kertokaa onko teillä samanlainen tilanne, pitääkö vain odottaa koulun alkua ja toivoa että sieltä löytyy kaveri? Ahdistaa jo nyt ajatus jos ei sielläkään muodostu hyviä kaverisuhteita :( Lasta itseään asia ei tunnu mitenkään häiritsevän enkä hänelle tätä huoltani tuo julki tietenkään.
Kommentit (12)
Meidän lapsi oli samanlainen. Päiväkodissa viihtyi omissa oloissaan eikä kavereita oikein ollut. Kun meni kouluun, vähitellen alkoi saada ystäviä ja nyt 13-vuotiaana tytöllä on valtava ystäväpiiri.
Jos lasta ei itse häiritse, sinun ei tarvitse olla huolissaan. Uskon, että löytää kavereita viimeistään koulussa. Sitä paitsi sisarus on oikein hyvä kaveri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pidä vähän pidempää päivää päiväkodissa. Jos lapsi on vain vähän päiväkodissa, putoaa helposti kaveripiiristä pois, kun ne toiset on siellä parhaillaan 10h/ päivä ja kiintyvät toisiinsa siten paremmin. Etenkin jos on arempaa tyyppiä, voi olla hankala päästä mukaan ryhmään.
Tietysti kannattaa ottaa huoli esille myös pk:n henkilökunnan kanssa. Heidän tehtävä avittaa lapsi mukaan leikkeihin.
Yleensähän nuo tarhakaverit seuraa sinne kouluun, joten siinä mielessä voisi olla hyvä korjata asia jo nyt siellä päiväkotimaailmassa.
Tilanteet elää.
Rakasta lastasi juuri tuollaisena.
Oravanpyörään ehtii.
Juttele ryhmän lton kanssa asiasta ja selvitä, mikä on hänen tulkintansa. Jos nyt vasta alkanut hakeutua muiden seuraan, niin ystävyyssuhteita ei ole vielä ehtinyt syntyä. Tilanne voi korjaantua ensi vuonna eskarissa. Ja todennäköisesyi niin käykin.
Anna lapsen olla lapsi, miksi tyrkyttäisit kavereita ,kyllä niitä vielä tulee kyllästymiseen asti. Elämää elänyt kolmen lapsen äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun lasta ei itseä kerran asia vaivaa, uskon, että voit olla huoletta. Olin itse lapsena arahko ja hiljainen, mutta samalla nautin tosi paljon yksinolosta. Muistan kun joskus ala-asteella pyysin äitiä sanomaan ystävilleni etten pääse juuri nyt leikkimään, jos sattuivat pyytämään ulos. Tästä huolimatta olin jostain syystä tosi suosittu kavereiden keskuudessa ja aina jos halusin niin kaveri leikkeihin löytyi. Koulussa en ollut kiusattu enkö viimeinen valinta urheilujoukkueeseen, koin olevani ihan keskitason tyyppiä kaikessa. Leikin myös paljon pari vuotta vanhemman siskon kanssa, vielä nytkin kolmekymppisenä sisko on tosi läheinen minulle ja muutama sydänystävä (sekä oma perhe) on vuosien aikana kertynyt.
Jos itse olet ollut lapsena kovin erilainen kaverisuhteissa verrattuna omaasi, huoli lapsen tulevista kaverisuhteista varmasti kasvaa. Lapsesi on kuitenkin oma persoonansa eikä patistamalla ainakaan kannata asiaan puuttua. Yksin lasta ei ainakaan kannata vieraiden lasten kanssa väkisin jättää (esim harrastukset), ellei lapsi itse ole valmis siihen, ettei ahdistu. Joitakin sosiaaliset tilanteet myös kuormittavat enemmän kuin toisia ja lapsi osaa todennäköisesti aikuista paremmin säädellä sitten sitä 'oman ajan' ottamista.
No mä kyllä opettaisin lapselle miten kavereita saa. Se on kuitenkin tärkeää sosiaalista pääomaa. Tuon ikäisenä kavereita saa ihan sillä, että lapsi pyytää toista leikkimään vaikka siell päiväkodissa.
Lapset ottavat aika herkästi rooleja itselleen ja lapsesi voi ajatella, että hänen ei kuulukaan leikkiä kenenkään kanssa.
Mielestäni aikuisten, niin vanhempien kuin jossain määrin päiväkodin, tehtävänä on kasvattaa ja opettaa miten olla kiva kaveri.
Siitähän ne leikit lähtee kun kutsutte teille kavereita kylään. Ei se ole mitenkään tuppautumista vaan ihan normaalia kanssakäyntiä.
Toki lapsi voi itsekin etsiä isompana kaverit, mutta aika vähän tiet lasta asiassa minun mielestäni, tuon ikäisten ystäväsihteista kuitenkin vastaa vanhemmat mikäli ei nyt ihan seinänaapurissa ole sopivaa kaveria.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika on joka asialle kirjoitti:
Anna lapsen olla lapsi, miksi tyrkyttäisit kavereita ,kyllä niitä vielä tulee kyllästymiseen asti. Elämää elänyt kolmen lapsen äiti
Yksinäisyys on kyllä ihan todellinen ongelma ja se alkaa liian usein jo varhaislapsuudessa. Lapsi myös tavallisesti on kiinnostunut toisten lasten seurasta ja kärsii jo varhain yksinäisyydestä, vaikka ei sitä näyttäisi.
Tyrkyttää ei pidä, mutta aikuiset voi hyvin hienovaraisilla tavoilla avittaa kaverisuhteita jo siellä varhaislapsuudessa. Ap on hyvä vanhempi kun on valveutunut.
Tämä on aika yleistä nykyään. Sisarukset on tehty pienellä ikäerolla, jotta "heistä olisi seuraa toisilleen." Ongelmana on vain se, että vanhemmat eivät sitten viitsi vaivautua edistämään lastensa kaverisuhteiden syntymistä. 5,5-vuotias aloittaa tänä vuonna eskarin. Jos ei vielä osaa muodostaa kaverisuhteita, niin aika huonolla tolalla ollaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vasuissa on asia otettu esille ja tilanne onkin parantunut ehkä juuri sen vuoksi. Olen varmaan ollut itse aika samantyyppinen lapsena, hitaasti lämpeävä enkä ikinä ole tarvinnut isoa joukkoa ihmisiä ympärilleni. Toivoisin vain että lapselle olisi jotenkin helpompaa nämä sosiaaliset suhteet ym.
Eskari on edessä vasta vuoden päästä (vaikka onki niin noheva että pärjäisi varmasti nyt jo, osaa esim. lukeakin) eli onhan tässä aikaa. Täytyy yrittää aktivoitua vielä kerhojenkin suhteen, ja jonkinlaista harrastustakin kokeillaan syksyllä.
ap
Meidän 5-vuotias leikki päiväkodissa aina nuorempien / pikku-sisaruksen kanssa. Silloin itseänikin huoletti kovasti. Eskari-vuonna kaikki muuttui. Sai paljon uusia ikäisiään kavereita ja oli ryhmässään suosittu ja kiva kaveri muille. Nyt aloittaa koulun ja on luonut muutaman tosi-kaveri suhteen, mutta tykkää leikkiä vielä niiden nuorempienkin kanssa kun kohdataan. Tilanteet muuttuu ja vuodessa ehtii tapahtua paljon! Tsemppiä!
Kaikilla on oma luonteensa. Hän on vasta 5-vuotias.