Lue keskustelun säännöt.
voin huonosti enkä tiedä mistä saisin apua
12.06.2017 |
Pelkään tulevaisuutta. Niitä päiviä jos joudun olemaan täysin yksin.
En jaksa.
On niin paha olo viimeistään silloin kun nytkin jo on.
Oikeaa apua on vaikea saada.
Kommentit (18)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Millasta apua sä tarviisit?
Tähän henkiseen blokkiin. Myös kroppa on kipeä.
Soita kriisipuhelimeen.
http://www.mielenterveysseura.fi/fi/tukea-ja-apua/kriisipuhelin-apua-el…
Vierailija kirjoitti:
Soita kriisipuhelimeen.
http://www.mielenterveysseura.fi/fi/tukea-ja-apua/kriisipuhelin-apua-el…
Soitan kyllä sitten kun on tarpeeksi paha olo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pelkäätkö yksinäisyyttä ylipäätään vai sitä, että vanhana, mahdollisesti toimintakyvyttömänä et saa apua?
Vierailija kirjoitti:
Pelkäätkö yksinäisyyttä ylipäätään vai sitä, että vanhana, mahdollisesti toimintakyvyttömänä et saa apua?
En tarkoita vanhuutta vaan sitä aikaa jos joudun olemaan täysin yksin ja silloin se erityisesti tulee esiin se yksin olemisen kauhu.
Jos tapaan ihmisiä ja on menoa, elämä on siedettävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lääkäriin.
Ei auta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, sulla vippaa nyt kuupasta. Ahdistushäiriö tai masennus tai molempia. Hae apua nyt, äläkä vasta sitten, kun jo viiltelet ranteitasi. Nuo jutut on helpompi hoitaa, kun ne eivät ole vielä vaikea-asteisia.
Yksinolo ei ole mikään kamala asia, se on jopa oikein mukavaa useinmiten. Mutta sen pelkääminen ei suinkaan ole harvinainen neuroosi, neuroosi se on silti.
Millainen olo sulla tulee yksinolosta, ap? Saatko paniikkihäiriön?
Toi on eremofobiaa, siihen liittyy usein varhaisia hylkäämiskokemuksia ja hylätyksi tulemisen/kuolemisen pelkoa.
Kannattaa varata aika terveyskeskuksesta omalääkärille ja pyytää lähete psykiatrille, nuorisopsykiatrille (jos olet nuori, kuten oletan).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun mielestä toi kuuluu tiettyyn ikään ja aikuistumiseen? Itse en halunnut jossain vaiheessa (alle 30 v) olla yhtään yksin. Se oli ohimenevä vaihe. Minulla ei ollut varaa terapiaan, mutta seurakunnassa kävin puhumassa.
Vierailija kirjoitti:
Minun mielestä toi kuuluu tiettyyn ikään ja aikuistumiseen? Itse en halunnut jossain vaiheessa (alle 30 v) olla yhtään yksin. Se oli ohimenevä vaihe. Minulla ei ollut varaa terapiaan, mutta seurakunnassa kävin puhumassa.
Ja tarkoitukseni ei ole vähätellä kokemusta, vaan sanoa, että tuohon ei kuole ja se menee ohi, mutta tarvitset tukea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pelkäätkö yksinäisyyttä ylipäätään vai sitä, että vanhana, mahdollisesti toimintakyvyttömänä et saa apua?
En tarkoita vanhuutta vaan sitä aikaa jos joudun olemaan täysin yksin ja silloin se erityisesti tulee esiin se yksin olemisen kauhu.
Jos tapaan ihmisiä ja on menoa, elämä on siedettävää.
Yksin olemisen kauhu? Miksi pelkäät kohdata omat ajatuksesi? Suosittelen lääkkeeksi viikon vaellusta yksin lapissa.
Vierailija kirjoitti:
Minun mielestä toi kuuluu tiettyyn ikään ja aikuistumiseen? Itse en halunnut jossain vaiheessa (alle 30 v) olla yhtään yksin. Se oli ohimenevä vaihe. Minulla ei ollut varaa terapiaan, mutta seurakunnassa kävin puhumassa.
Ei. Ahdistuminen ja paha olo yksinäisyyden pelon takia ei ole normaalia. Normaalia on halu olla kaverien kanssa ja ajattelu, että yksinolo on jotenkin noloa ja epäsosiaalista.
... ja siis tarkoitin, että tuo jälkimmäinen tunne/luulo on normaalia teini-iässä. En, että se on jotenkin must.
Mutta tosiaan siis jos pelkää yksinoloa niin, että se ahdistaa ja tekee "pahan olon", niin se ei enää ole ns. normaalia edes teinille.
16
Todellakin lääkäriin. Tuo on psykologista. Onko sinulla jotain ystävää tai vanhempia, jonka luona voisit vaikka asua kun alkaa tuntua liian vaikealta. Asuntola voisi olla yksi hyvä vaihtoehto.
Varaa aika terveyskeskuslääkärille ja pyydä lähete psykiatrian poliklinikalle. Pääset juttelemaan.