Miksi siedätte huonosti käyttäytyviä kavereita?

Blokkaus ja delete täälläkin käytössä. Tosin nuorempana olin ymmärtäväisempi, mutta kummasti elämä paranee kun nostaa rimaa.

Tässä iässä ei enää ole kauheasti varaa mistä valita. Mulla oli 3 hyvää ystävää vuosikymmenet, nyt niistä yksi on jo pudonnut kelkasta ja yksi on luonteeltaan vanhemmiten muuttunut ihan hirveäksi, yksi siis jää mutta siinäkö se?

Aina ollut vaikea saada kavereita, enkä halua menettää niitä harvoja. Mutta rajansa kaikella, jos kaveri on koko ajan kusipää niin eihän se silloin ole mikään kaveri. Omat kaverini ovat suurimman osan ajasta ihan kunnollisia ja pystyn sietämään heiltä hieman huonoakin käytöstä.

Just toi, että eipä oo muitakaan, joten miksi ei ajankuluksi pitäisi tätä ikävää kaveria matkassa mukana.

Ja on sillä ollut lapsuudessa vastoinkäymisiä, jotka selittävät käytöstä, joten tekee mieli olla ymmärtäväinen. Itse olen kuitenkin saanut elää aika pumpulissa.

Vierailija kirjoitti:

Tässä iässä ei enää ole kauheasti varaa mistä valita. Mulla oli 3 hyvää ystävää vuosikymmenet, nyt niistä yksi on jo pudonnut kelkasta ja yksi on luonteeltaan vanhemmiten muuttunut ihan hirveäksi, yksi siis jää mutta siinäkö se?

Minä tutustun vuodessa hyvinkin 20 mukavaan ihmisiin. Heistä ehkä 15 jää tuttaviksi. Näistä 15:sta ehkä 8 on sellaisia, joita voisin sanoa kavereiksi, ja noista 8:sta 3 tulee ajan oloon ystäväksi.

Ystävyyssuhteiden eteen pitää tehdä töitä. Eivät ne itsestään synny.

Mullakin oli elämässä vaihe, jolloin kavereita ei ollut paljon ja oli pärjättävä niiden kanssa, joiden kanssa oli ystävystynyt. Aloin kuitenkin tietoisti laajentamaan sosiaalisia piirejäni ja nyt tilanne on paljon parempi. Suosittelen kaikille päästämään irti huonoista kavereista ja etsimään parempia. Jos se onnistui mulle, se onnistuu teillekin. Samalla elämä rikastuu muutenkin.

Kunpa tietäisikin, miten niitä ystäviä saa. Olin ollut vuosia koulukiusattu ja tosi yksinäinen vailla yhtäkään ystävää. Kun lopulta sain kavereita, niistä täytyi pitää kiinni. Vaikka pahalta tuntuu, kuinka he ovat minua kohdelleet, ja välillä olen miettinyt heistä eroamista. Mutta sitten olisin taas ihan yksin. Minulla ei ole sisaruksiakaan, eikä minua arvostavaa miestä. Pakko tyytyä niihin kavereihin, mitä saa. Olen yrittänyt olla aktiivinen ja ystävällinen, tutustua ihmisiin, pyytää työkavereita yksille, tai yliopistolla päästä mukaan ainejärjestön toimintaan. Mutta joka paikassa olen ulkopuolinen ja kutsuihini vastataan kieltävästi. Olen joutunut kokemaan niin paljon torjutuksi tulemisia, etten enää jaksa olla aktiivinen :(  

Vierailija kirjoitti:

Kunpa tietäisikin, miten niitä ystäviä saa. Olin ollut vuosia koulukiusattu ja tosi yksinäinen vailla yhtäkään ystävää. Kun lopulta sain kavereita, niistä täytyi pitää kiinni. Vaikka pahalta tuntuu, kuinka he ovat minua kohdelleet, ja välillä olen miettinyt heistä eroamista. Mutta sitten olisin taas ihan yksin. Minulla ei ole sisaruksiakaan, eikä minua arvostavaa miestä. Pakko tyytyä niihin kavereihin, mitä saa. Olen yrittänyt olla aktiivinen ja ystävällinen, tutustua ihmisiin, pyytää työkavereita yksille, tai yliopistolla päästä mukaan ainejärjestön toimintaan. Mutta joka paikassa olen ulkopuolinen ja kutsuihini vastataan kieltävästi. Olen joutunut kokemaan niin paljon torjutuksi tulemisia, etten enää jaksa olla aktiivinen :(  

Tosi surulliselta tuo kuulostaa.  Itse hankin kavereita näin: en  juttele paljoakaan omista asioista, vaan enemmän olen kiinnostunut sen toisen asioista. Toki kerron myös itsestäni jotain. Näytän, että arvostan ihmistä, usein sanon sen ihan suoraan, kun tulee luonteva tilaisuus. En tuppaudu, annan sille toiselle aikaa miettiä, haluaako tutustua muhun paremmin. En vaadi mitään, en kitise, en ala uskoutua heti kättelyssä. Yritän siis osoittaa, etten ole haluamassa ihmistä elämääni täyttämään jotain tarvettani. Usein käy niin, että tämä toinen ihminen sitten alkaa viihtyä seurassani ja meistä voi tulla hyväktin kaverit. Joskus käy tietysti niinkin, ettei se toinen lämpene mulle tai sillä on jo elämä täysi muita ihmisiä. Sitten pitää vaan tutustua uuteen ihmiseen. Ihmisiin tutustuminen sinällään on jo musta kiinnostavaa, vaikkei siitä ystävyyttä seuraisikaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kunpa tietäisikin, miten niitä ystäviä saa. Olin ollut vuosia koulukiusattu ja tosi yksinäinen vailla yhtäkään ystävää. Kun lopulta sain kavereita, niistä täytyi pitää kiinni. Vaikka pahalta tuntuu, kuinka he ovat minua kohdelleet, ja välillä olen miettinyt heistä eroamista. Mutta sitten olisin taas ihan yksin. Minulla ei ole sisaruksiakaan, eikä minua arvostavaa miestä. Pakko tyytyä niihin kavereihin, mitä saa. Olen yrittänyt olla aktiivinen ja ystävällinen, tutustua ihmisiin, pyytää työkavereita yksille, tai yliopistolla päästä mukaan ainejärjestön toimintaan. Mutta joka paikassa olen ulkopuolinen ja kutsuihini vastataan kieltävästi. Olen joutunut kokemaan niin paljon torjutuksi tulemisia, etten enää jaksa olla aktiivinen :(  

Tosi surulliselta tuo kuulostaa.  Itse hankin kavereita näin: en  juttele paljoakaan omista asioista, vaan enemmän olen kiinnostunut sen toisen asioista. Toki kerron myös itsestäni jotain. Näytän, että arvostan ihmistä, usein sanon sen ihan suoraan, kun tulee luonteva tilaisuus. En tuppaudu, annan sille toiselle aikaa miettiä, haluaako tutustua muhun paremmin. En vaadi mitään, en kitise, en ala uskoutua heti kättelyssä. Yritän siis osoittaa, etten ole haluamassa ihmistä elämääni täyttämään jotain tarvettani. Usein käy niin, että tämä toinen ihminen sitten alkaa viihtyä seurassani ja meistä voi tulla hyväktin kaverit. Joskus käy tietysti niinkin, ettei se toinen lämpene mulle tai sillä on jo elämä täysi muita ihmisiä. Sitten pitää vaan tutustua uuteen ihmiseen. Ihmisiin tutustuminen sinällään on jo musta kiinnostavaa, vaikkei siitä ystävyyttä seuraisikaan

No mä en ainakaan löydä sellaisia ihmisiä jotka haluaisin ystäväksikin. Siis onhan mulla työkavereita jne mutta enkä olen siten nirppis tai jotain mutta en halua viettää heidän kanssaan yhtään enempää aikaa kuin on pakko. Omat kaverit ovat siis jo lapsuusajalta mukana keikkuneet.