Lue keskustelun säännöt.
Voikohan tällainen yhtälö olla mahdollinen että ihmisellä olisi pahojakin mt-ongelmia mutta jaksaisi silti käydä töissä/opiskelemassa ihan normaalisti?
Kommentit (11)
En tiedä, minkä lasket pahaksi mt-ongelmaksi, mutta itse kävin töissä koko ajan kärsiessäni paniikkihäiriöstä, masennuksesta ja ajoittaisesta dissosiaatiohäiriöstä. Töissä oli helpompi olla kuin kotona, ja lääkärikin kehotti käymään töissä, jos vain suinkin mahdollista. Silloinen työni oli toki toimistossa tehtävää, eikä erityisen vaativaa.
Samoihin aikoihin en välttämättä pystynyt kulkemaan metrolla, käymään elokuvissa enkä pahimmillaan edes viemään koiria lenkille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On mahdollista, itse olen vetänyt kohta jo 20 vuotta itse duuniin ja tehnyt hyvää jälkeä vaikka muutoin ole kotona aivan kuollut enkä pysty mihinkään. Pelkkä laskujen maksu on iso prosessi ja on iso menestys jos saan ne naputeltua kotona kuntoon, aikaa menee se 5 minsaa per lasku.
"Paha mt-ongelma" ei oikein sano mitään, onko siis esim. skitsofreniaa, paniikkihäiriötä, masennusta, pakko-oireita, dysmorfista ruumiinkuvanhäiriötä vai mitä? Useimmat "pahat mt-ongelmat" pysyy ruodussa lääkkeilla ja ihminen pystyy käymään ihan normaalisti töissä ja opiskelemassa ja jotkut eivät vaikuta ihmisen jaksamiseen millään tavalla.
Napis kirjoitti:
En tiedä, minkä lasket pahaksi mt-ongelmaksi, mutta itse kävin töissä koko ajan kärsiessäni paniikkihäiriöstä, masennuksesta ja ajoittaisesta dissosiaatiohäiriöstä. Töissä oli helpompi olla kuin kotona, ja lääkärikin kehotti käymään töissä, jos vain suinkin mahdollista. Silloinen työni oli toki toimistossa tehtävää, eikä erityisen vaativaa.
Samoihin aikoihin en välttämättä pystynyt kulkemaan metrolla, käymään elokuvissa enkä pahimmillaan edes viemään koiria lenkille.
Ohis, mut ihana kuulla et muillakin on näin. Mulla on nyt just tilanne päällä. Pääsen töihin ja takas autolla, muuten en saa itseäni kotoa mihinkään, kaikki paikat missä voi törmätä vieraisiin ihmisiin ahdistaa liikaa.
Samoin minä käynyt koko ajan töissä vaikka akuuttiklinikalla ja terapiassa tullut ravailtua tiheään tahtiin, ja taustalta löytyy pari suljetun osaston jaksoakin. Eikä kukaan työpaikallani ikinä tätä aavistaisikaan, kuulen aina kommentteja kollegoilta kuinka iloinen ja pirteä olen. Tietysti tuo jatkuva näytteleminen ja heikkouksien piilottaminen on ongelmiani pahentava tekijä. Pahimmillani olen sinnitellyt lähes koko päivän vessassa paniikkikohtauksen kourissa. Ja valitellut sitten siitepölyallergiaa kun silmät ovat punaiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuvailit juuri puolet Suomen poliitikoista.
Vierailija kirjoitti:
Napis kirjoitti:
En tiedä, minkä lasket pahaksi mt-ongelmaksi, mutta itse kävin töissä koko ajan kärsiessäni paniikkihäiriöstä, masennuksesta ja ajoittaisesta dissosiaatiohäiriöstä. Töissä oli helpompi olla kuin kotona, ja lääkärikin kehotti käymään töissä, jos vain suinkin mahdollista. Silloinen työni oli toki toimistossa tehtävää, eikä erityisen vaativaa.
Samoihin aikoihin en välttämättä pystynyt kulkemaan metrolla, käymään elokuvissa enkä pahimmillaan edes viemään koiria lenkille.
Ohis, mut ihana kuulla et muillakin on näin. Mulla on nyt just tilanne päällä. Pääsen töihin ja takas autolla, muuten en saa itseäni kotoa mihinkään, kaikki paikat missä voi törmätä vieraisiin ihmisiin ahdistaa liikaa.
Tuttu juttu. Kotona pystyin ahdistukseltani lähinnä makaamaan sängyssä. Sain onneksi nopeasti akuuttiapua (= keskustelua) psykiatrian polilta ja lisäksi tukena lääkkeet.
Tästä on aikaa jo melkein 10 vuotta, ja olen edelleen herkkä ahdistumaan ja masentumaan, mutta nyt osaan hakea heti apua tarvittaessa. Tuokaan paha vaihe ei kestänyt kuin pari kuukautta (vaikka toki silloin tuntui pitkältä). Ihan normaalia perhearkea olen elänyt jo monta vuotta, jos se yhtään lohduttaa :) Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanna Sillanpää oli koulutukseltaan filosofian maisteri ja kävi töissä normaalisti kunnes ampui ne ihmiset ampumaradalla.
Kaikki tuntemani bipot ovat töissä vakaasti ja menestyksellä. Kaikilla akateeminen koulutus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mt-diagnoosit ovat sellaisia kansantauteja että jos kaikki niitä potevat jäisivät sairastamaan, talous romahtaisi.
Onneksi nykyään on saatavilla hyvää hoitoa. Kun vielä ennakkoluulot hälvenisivät...
Voi olla. Omalla miehelläni ollut teini-ikäisestä saakka eriasteista masennusta ja ahdistuneisuutta, mutta silti tuo töissä käy, vaikka välillä ahdistaakin todella lujaa. On vaan oppinut elämään olojensa kanssa, kun psykiatreilta/-logeilta ei koe saavansa apua ja mielialalääkkeitä ei halua ottaa.