miksi ihmeessä ihmiset eivät kykene sitoutumaan?

Seksi voi olla muutakin kuin yhdyntää, miksi ihmeessä vaimo ei välitä miehensä tarpeista ollenkaan? Miten itsekäs vaimo oikein on?

Media, some ym vääristää kuvan ihmissuhteista ja some myös mahdollistaa loputtoman karkkikaupan kaikille, jotka haluaa etsiä vielä vähän "jotain parempaa". Moraali on rapissut, nykyään on jopa toivottavaa juosta oman mielihyvän perässä (siis esim niistä lapsista viis) ja kaikkea tätä itsekeskeisyyttä pitää ymmärtää.

Vierailija kirjoitti:

Seksi voi olla muutakin kuin yhdyntää, miksi ihmeessä vaimo ei välitä miehensä tarpeista ollenkaan? Miten itsekäs vaimo oikein on?

Ei kaikki tyydyty kuin yhdynnällä. Minä naisena saan tyydytyksen vain yhdynnästä eli jos miehellä ei seiso, ei seksiä ole. Silti en eroa ottaisi, vaikka yhdynnän tarpeeni on 1-2 krt päivässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seksi voi olla muutakin kuin yhdyntää, miksi ihmeessä vaimo ei välitä miehensä tarpeista ollenkaan? Miten itsekäs vaimo oikein on?

Ei kaikki tyydyty kuin yhdynnällä. Minä naisena saan tyydytyksen vain yhdynnästä eli jos miehellä ei seiso, ei seksiä ole. Silti en eroa ottaisi, vaikka yhdynnän tarpeeni on 1-2 krt päivässä.

Siihen löytyy monenlaista apukeinoa, jos miehellä ei seiso. 

Koska nykyään kukaan ei pidättäydy avioliittoon asti. Ei vaimo eikä mies ole jaksanut olla ilman seksiä kunnes löytyi se oikea, ja sitouduttiin toisiinsa, joten ei ole syytä olla ilman seksiä myöhempänäkään. Kun ei se kerran ole mitään uniikkia, vain näiden kahden ihmisen välistä intiimiä ja arvokasta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seksi voi olla muutakin kuin yhdyntää, miksi ihmeessä vaimo ei välitä miehensä tarpeista ollenkaan? Miten itsekäs vaimo oikein on?

Ei kaikki tyydyty kuin yhdynnällä. Minä naisena saan tyydytyksen vain yhdynnästä eli jos miehellä ei seiso, ei seksiä ole. Silti en eroa ottaisi, vaikka yhdynnän tarpeeni on 1-2 krt päivässä.

Siihen löytyy monenlaista apukeinoa, jos miehellä ei seiso. 

Ei ne välttämättä auta...

Mä olin sitoutumatta koko nuoruuteni ja perhettä aloin edes miettiä 27v. Ei tästä enää tarvitse vihreämmän ruohon perään lähteä, ne laitumet on jo nähty. Toki tiedostan, että voin jäädä yksin vaikka huomenna ja asiat (talous, työ, kaverisuhteet) on järjestetty sitä silmällä pitäen. Parisuhde on pelkkä bonus hyvään omaan elämään, ei sillä kukaan halua omaa elämänlaatuaan loputtomasti huonontaa, mutta sen parisuhteen hyvyys on kahden kauppa.

Miten niin eivät kykene? Ihan kuin kyseessä olisi jokin yleismaailmallinen pakko. Jokainen sitoutuu jos ja kun haluaa, niin pitkäksi aikaa kuin haluaa. Ollaan onneksi tultu kauas niistä ajoista, joina oli pakko roikkua samassa suhteessa elämän loppuun asti. Jokaisella on oikeus tavoitella onnea.

Vierailija kirjoitti:

Miten niin eivät kykene? Ihan kuin kyseessä olisi jokin yleismaailmallinen pakko. Jokainen sitoutuu jos ja kun haluaa, niin pitkäksi aikaa kuin haluaa. Ollaan onneksi tultu kauas niistä ajoista, joina oli pakko roikkua samassa suhteessa elämän loppuun asti. Jokaisella on oikeus tavoitella onnea.

Sitoutuminen tarkoittaa, että pysyy uskollisena valitsemalleen polulle, myös sen jälkeen kun tunne, joka sille polulle ohjasi, on hävinnyt. Muuten kyse on vain tunteesta, ei sitoutumisesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seksi voi olla muutakin kuin yhdyntää, miksi ihmeessä vaimo ei välitä miehensä tarpeista ollenkaan? Miten itsekäs vaimo oikein on?

Ei kaikki tyydyty kuin yhdynnällä. Minä naisena saan tyydytyksen vain yhdynnästä eli jos miehellä ei seiso, ei seksiä ole. Silti en eroa ottaisi, vaikka yhdynnän tarpeeni on 1-2 krt päivässä.

Siihen löytyy monenlaista apukeinoa, jos miehellä ei seiso. 

Ei ne välttämättä auta...

Viimeistään cock sheath that strappari toimii aina, jos mikään muu ei toimi. Lisäksi voidaan asentaa mekaaninen pumppu ja hydrauliikkaa peniksen sisälle, näin siitä aika mielenkiintoisen dokkarin kymmenisen vuotta sitten.

Niin monet on eroperheistä eikä ole hajuakaan pitkistä parisuhteista.

Aivan samalla tavalla kyetään sitoutumaan, mutta enää ei ole pakko. Kerro yksikin oikeasti hyvä syy sitoutua ja miksi ihmisten pitäisi niin tehdä muka? Olen nainen itsekin ja melko iso ihme saisi tapahtua, että menisin vaikka naimisiin. Olen itse rakentanut itelleni sellaisen taloudellisen aseman esimerkiksi, jonka haluan. Olen tehnyt uran. Minulla on paljon ystäviä ja harrastuksia - kaikin puolin hyvä vakaa elämä. Miksi löisin nilkkaan raudat ja sitoisin itseni johonkin ihmiseen? Kun voin aivan hyvin erota ja siirtyä elämässä eteenpäinkin, jos suhde ei toimi ja olla edelleen onnellinen. Olen nyt 31 ja minulla on 2 suhdetta takana ja yksi menossa, jokainen ero on ollut hyvä ratkaisu ja vienyt elämässä eteenpäin.

Jos taas haluaa lapsen, lapselle on tärkeintä

Hyvä vakaa elämä ja rakastavat vanhemmat. Vanhempien ei tarvitse olla suhteessa keskenään, riittää että asuu lähekkäin ja hoitaa lapsen asiat. Nyt on 2017, ydinperhe ei ole enää kaikille mikään ihanne tai tavoite vaan voidaan tavoitella hyvin erilaisiakin perhemalleja.

Vierailija kirjoitti:

Aivan samalla tavalla kyetään sitoutumaan, mutta enää ei ole pakko. Kerro yksikin oikeasti hyvä syy sitoutua ja miksi ihmisten pitäisi niin tehdä muka? Olen nainen itsekin ja melko iso ihme saisi tapahtua, että menisin vaikka naimisiin. Olen itse rakentanut itelleni sellaisen taloudellisen aseman esimerkiksi, jonka haluan. Olen tehnyt uran. Minulla on paljon ystäviä ja harrastuksia - kaikin puolin hyvä vakaa elämä. Miksi löisin nilkkaan raudat ja sitoisin itseni johonkin ihmiseen? Kun voin aivan hyvin erota ja siirtyä elämässä eteenpäinkin, jos suhde ei toimi ja olla edelleen onnellinen. Olen nyt 31 ja minulla on 2 suhdetta takana ja yksi menossa, jokainen ero on ollut hyvä ratkaisu ja vienyt elämässä eteenpäin.

Jos taas haluaa lapsen, lapselle on tärkeintä

Hyvä vakaa elämä ja rakastavat vanhemmat. Vanhempien ei tarvitse olla suhteessa keskenään, riittää että asuu lähekkäin ja hoitaa lapsen asiat. Nyt on 2017, ydinperhe ei ole enää kaikille mikään ihanne tai tavoite vaan voidaan tavoitella hyvin erilaisiakin perhemalleja.

Lisään vielä, että exät ovat rakkaita ystäviä edelleen, joista toisen häissäkin olin. Ei kaikki ole samanlaisia ihmisiä, että se parisuhde on jokin elämän edellytys ja sitä eletään vanhan kaavan mukaan.

Siinä, että joku "rohkeasti omia unelmia seuraten ja omaa, ainutkertaista elämäänsä eläen" jättää vauvaikäisen on kyllä kyse todellisesta minäkeskeisyydestä sekä itsekkäästä mukavuudenhalusta, missä ei lähivanhempaa saati lasta liiemmin huomioida.

Saa rauhassa keskittyä niin töihin, harrastuksiin kuin ystäviinsä sekä ennen kaikkea nukkua yönsä rauhassa päästessään pakenemaan vauvanhuutoa, kakkavaippoja ja yövalvomisia.

Hyvin nukuttujen öiden jälkeen onkin helppo nauttia "tasa-arvoisesti jaetusta vanhemmuudesta", kun jaksaa sopivasti annosteltuina paloina touhuta oman lapsensa kanssa silloin kun se omaan aikatauluun parhaiten sopii.

Vierailija kirjoitti:

Siinä, että joku "rohkeasti omia unelmia seuraten ja omaa, ainutkertaista elämäänsä eläen" jättää vauvaikäisen on kyllä kyse todellisesta minäkeskeisyydestä sekä itsekkäästä mukavuudenhalusta, missä ei lähivanhempaa saati lasta liiemmin huomioida.

Saa rauhassa keskittyä niin töihin, harrastuksiin kuin ystäviinsä sekä ennen kaikkea nukkua yönsä rauhassa päästessään pakenemaan vauvanhuutoa, kakkavaippoja ja yövalvomisia.

Hyvin nukuttujen öiden jälkeen onkin helppo nauttia "tasa-arvoisesti jaetusta vanhemmuudesta", kun jaksaa sopivasti annosteltuina paloina touhuta oman lapsensa kanssa silloin kun se omaan aikatauluun parhaiten sopii.

Sellaista elämä on. Ei vanhemmuus sovi kaikille. Ei se ole oikein, että näin käy, mutta osa elämää kuitenkin. Lapsikin voi olla vahinko tai pelkästään naiden haluama niin ettei mies esimerkiksi ole ikinä edes halunnut sellaista elämää. Ei ketään voi kuitenkaan pakottaa vasten tahtoaan. Turha niistä on katkeroitua - on minutkin jätetty toisen naisen vuoksi ja en koe olevani millään muotoa katkera. Pahinta olisi ollut elää valheessa eli miehen kanssa, joka ei siinä halua olla. Eron myötä löysin miehen, jonka kanssa olen paljon onnellisempi. Inhottavaahan se on kun rakastuu toiseen - myös petetylle - mutta pahinta olisi ollut, jos mies olisi jäänyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siinä, että joku "rohkeasti omia unelmia seuraten ja omaa, ainutkertaista elämäänsä eläen" jättää vauvaikäisen on kyllä kyse todellisesta minäkeskeisyydestä sekä itsekkäästä mukavuudenhalusta, missä ei lähivanhempaa saati lasta liiemmin huomioida.

Saa rauhassa keskittyä niin töihin, harrastuksiin kuin ystäviinsä sekä ennen kaikkea nukkua yönsä rauhassa päästessään pakenemaan vauvanhuutoa, kakkavaippoja ja yövalvomisia.

Hyvin nukuttujen öiden jälkeen onkin helppo nauttia "tasa-arvoisesti jaetusta vanhemmuudesta", kun jaksaa sopivasti annosteltuina paloina touhuta oman lapsensa kanssa silloin kun se omaan aikatauluun parhaiten sopii.

Sellaista elämä on. Ei vanhemmuus sovi kaikille. Ei se ole oikein, että näin käy, mutta osa elämää kuitenkin. Lapsikin voi olla vahinko tai pelkästään naiden haluama niin ettei mies esimerkiksi ole ikinä edes halunnut sellaista elämää. Ei ketään voi kuitenkaan pakottaa vasten tahtoaan. Turha niistä on katkeroitua - on minutkin jätetty toisen naisen vuoksi ja en koe olevani millään muotoa katkera. Pahinta olisi ollut elää valheessa eli miehen kanssa, joka ei siinä halua olla. Eron myötä löysin miehen, jonka kanssa olen paljon onnellisempi. Inhottavaahan se on kun rakastuu toiseen - myös petetylle - mutta pahinta olisi ollut, jos mies olisi jäänyt.

Olet täysin oikeassa, ettei vanhemmuus sovi kaikille.

Se on siis myös yksi vastaus ketjun aloittajan kysymykseen,  "miksi ihmeessä ihmiset eivät kykene sitoutumaan?"

Ei kestetä edes aloittajan mainitsemaa vuotta vauva-arkea, koska ei jakseta muuttuneessa arjessa eikä osata sopeutua ja tinkiä omista tarpeista vauvan ja perheen hyväksi. 

Uusi tulokas tarvitsee runsaasti huomiota ja arki täyttyy pitkälti syötöistä, yövalvomisista ja vaipan vaihdosta.

Kun vanhemmalle on vauvan sijaan edelleen tärkeintä tyydyttää ensisijaisesti omat tarpeensa, paetaan koko parisuhteesta.

Näinhän tapahtuu usein myös, vaikka lapsi olisikin ollut yhdessä toivottu ja suunniteltu sekä tarkoitus on ollut olla koko elämä yhdessä, kuten aloittaja asian ilmaisee.

Ap ei ole kovin älykäs. Millä perusteella olet tietävinäsi mistä syistä jotkut ihmiset eroavat? Suurin osa aviopareistahan ei sitäpaitsi eroa.

Sitouduin aviomieheeni liki 20 vuotta jonka jälkeen oman elämänlaatuni vuoksi otin eron. "Turhasta syystä" tietenkin. Tajusin että olemme liian erilaisia ja puhumme eri kieltä, suhteesta ei tule koskaan sellaista jossa olisin riittävän onnellinen. Minun hedonismini? Minun elämäni!

Kenen etu olisi sitoutua puolisoon jonka kanssa elämä on raskasta ja rakkaudetonta? Kenen voitto on sitoutua? Lastenko? Tiettyyn rajaan asti kyllä, mutta lapset eivät halua että heidän vanhempansa ovat onnettomia. Vanhemmuus jaetaan eron jälkeenkin, lapset ovat molempien vanhempiensa rakastamia yhä.

Minun koko elämänlaatuni olisi kärsinyt jos olisin jatkanut avioliitossa. Lasten elämänlaatu toki kärsii siltä osin että perhe ei enää asu kokonaisena yhdessä, se tuo aina lapselle suurta surua. Mutta lapsillani on alaikäisyyttä 8-10 vuotta jäljellä, minulla elämää varmaan n 50 vuotta jäljellä. En näe järkeä uhrata omaa elämää lasten säästämiseksi surulta. Surulta en voi heitä läpi elämänsä kuitenkaan suojella. Ja edelleen, lapset eivät halua onnettomia vanhempia, lapset eivät halua marttyyrivanhempia jotka uhraavat elämänsä lasten vuoksi.

Lisäksi älyän että asiat eivät todellakaan ole niin yksinkertaisia kuin Ap aloituksessaan yleistää. Suosittelen Ap sinullekin ajattelemista, se on hyväksi.

Miksi pitäisi sitoutua paskaan ja seksittömyyteen? Sitoutumispäätöksen hetkellä jos seksiä oli ja ollut säännöllisesti mutta toinen lopettaa sen jossain kohtaa.

Itse ajattelen että meidän on helppo olla yhdessä, koska ollaan aina oltu. Ennen suhteet aloitettiin nuorena, väittäisin että se sitouttaa siihen enemmän kuin vanhempana aloitettu. Onneksemme päädyimme hyvin toimivaan parisuhteeseen heti alkujaan, en osaa kuvitella elämää ilman puolisoani. Eihän minulla sellaista aikuiselämää ole koskaan ollutkaan!

Vierailija kirjoitti:

Itse ajattelen että meidän on helppo olla yhdessä, koska ollaan aina oltu. Ennen suhteet aloitettiin nuorena, väittäisin että se sitouttaa siihen enemmän kuin vanhempana aloitettu. Onneksemme päädyimme hyvin toimivaan parisuhteeseen heti alkujaan, en osaa kuvitella elämää ilman puolisoani. Eihän minulla sellaista aikuiselämää ole koskaan ollutkaan!

Sama. Ja on myös oppinut että liitto ei ole pilalla parista vastoinkäymisestä. Ja että huonon kauden jälkeen tulee kyllä taas hyvä kausi, entistä vahvempana. Vähän säälikin että jotkut ei pääse koskaan kokemaan sellaista suhteen syvenemistä, kun on kiire aloittaa puhtaalta pöydältä aina uuden kanssa.

Ja asia erikseen sitten suhteet joissa hakataan puolisoa tai käytetään aineita tms. Sekin on kyllä usealla tiedossa jo aika alkuvaiheista saakka - sen sijaan että tulis yllätyksenä kymmenen avioliittovuoden jälkeen.