Lue keskustelun säännöt.
Onko täällä muita yksinäisiä, joille suurinpiirtein ainut seura on toiset av-mammat?
27.05.2017 |
Näin lauantai iltana?
Itse olen yksinäinen. Opiskeluaikana oli kaveripiiriä, mutta sitten kun valmistuttuani muutin uudelle paikkakunnalle, ei täältä kavereita niin vaan löytynytkään. Työkaverit toki on, mutta heidänkin kanssaan pidetään yhteyttä vain työaikana.
Kommentit (10)
Täällä myös yksi. Olen työtön, joten kaupan kassoja lukuunottamatta ainoat henkilöt joiden kanssa yleensä puhun ovat lähisukulaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juu, ainoat kaverit toisessa kaupungissa muuton takia kanssa. Olen melkein kaiken vapaa-aikani yksin kotona ja viikonloput ahdistaa...
jep..miten kuvailisit sanan yksinäisyys?tarkoittaako se,että on ihan yksin?
Mä sain viime syksynä esikoisen. Ennen sitä loppu työt ja tunne itteni välillä niin yksinäiseks. Vaikka mulla on läheiset välit moneen sukulaiseen, mutta oon menettäny aika monta kaveria eri elämäntilanteiden vuoksi. Ne on vaan jäänyt. Nyt kun on vielä lapsi niin jää vähemmän aikaa kavereille. Just pari kaveria alkoi opiskelemaan ja viettämään sitä opiskelijaelämää, ja mä mietin toisaalta mistä kaikesta jään paitsi mun nuoruudessa. Oon 22v. Yksinäisyys välillä painaa ja välillä kaipaan entistä elämää.. Vaikka lapsi on rakas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä sain viime syksynä esikoisen. Ennen sitä loppu työt ja tunne itteni välillä niin yksinäiseks. Vaikka mulla on läheiset välit moneen sukulaiseen, mutta oon menettäny aika monta kaveria eri elämäntilanteiden vuoksi. Ne on vaan jäänyt. Nyt kun on vielä lapsi niin jää vähemmän aikaa kavereille. Just pari kaveria alkoi opiskelemaan ja viettämään sitä opiskelijaelämää, ja mä mietin toisaalta mistä kaikesta jään paitsi mun nuoruudessa. Oon 22v. Yksinäisyys välillä painaa ja välillä kaipaan entistä elämää.. Vaikka lapsi on rakas.
Eikö teidän paikkakunnalla ole äiti-lapsi -piirejä, josta voisit saada uusia, samassa elämäntilanteessa olevia tuttavuuksia?
Joo, koska työpiste yksin, asun yksin ja arkena ehtii harvoin tavata ystäviä,
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä sain viime syksynä esikoisen. Ennen sitä loppu työt ja tunne itteni välillä niin yksinäiseks. Vaikka mulla on läheiset välit moneen sukulaiseen, mutta oon menettäny aika monta kaveria eri elämäntilanteiden vuoksi. Ne on vaan jäänyt. Nyt kun on vielä lapsi niin jää vähemmän aikaa kavereille. Just pari kaveria alkoi opiskelemaan ja viettämään sitä opiskelijaelämää, ja mä mietin toisaalta mistä kaikesta jään paitsi mun nuoruudessa. Oon 22v. Yksinäisyys välillä painaa ja välillä kaipaan entistä elämää.. Vaikka lapsi on rakas.
Eikö teidän paikkakunnalla ole äiti-lapsi -piirejä, josta voisit saada uusia, samassa elämäntilanteessa olevia tuttavuuksia?
No tiedän ainakin yhden, johon äidit ja lapset kokoontuu kahville jne. Olen kuitenkin hieman ujo ja kauhistuttaa keskustelun aloittaminen :D Tai ajatus mennä höpötteleen ihan tuntemattomille. Mutta syksyllä aletaan lapsen kanssa käymään joissain kerhoissa, että pakkohan tässä on itsekin vähän rohkistua että lapsi pääsee touhuamaan :) Olen ollut vuoden kotona ja se on aiheuttanut että olen kääntynyt hieman sisäänpäin..
Olen usein yksinäinen,minulla on kyllä muutama hyvä ystävä,mutta kaikilla on omat kiireensä,joten näköjään ainoa lauantai-illan seura ovat muut palstalaiset.Lisäksi kärsin paniikkihäiriöstä,joka myös jonkin verran rajoittaa sosiaalista elämää,vaikea kohtauksen pelossa lähteä ovesta ulo.
Joo