Lue keskustelun säännöt.
Lapseton, yhdessä asuva pariskunta, joka riitelee kotitöistä: miten ihmeessä saatte asiasta riidan aikaiseksi?
26.05.2017 |
Oma vuosikausien kokemukseni parisuhteista kertoo, ettei kaksi aikuista saa aikaan niin paljon sotkua, että siitä riittäisi riideltävää. Vartin siivoustuokio pari kertaa päivässä, ja kämppä on koko ajan iskussa.
Kommentit (37)
No eiköhän se kotitöiden määrä ole aika riippuvainen siitä minkälainen elämäntyyli on valittu.
Iso omakotitalo - 40m2 kaksio
iso piha ja puutarha - kerrostalossa asunto
lemmikkejä- ei lemmikkejä
Siitä olen samaa mieltä, että on varmasti lapsettomia pariskuntia joilla kotityöt on todella vähäisiä ja sitten on meitä jotka voi vain nauraa jollekin 15min päivässä-tokaisulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllähän se alkaa rasittaa, jos toinen ei koskaan saa roskia roskikseen vaan parhaimmillaan tiskipöydän päälle. Tai toinen ei koskaan tee mitään.
Eihän kahvinkeittokaan ole iso homma, mutta jos töissä on ainoa, joka sen tekee, niin sanomista siitä seuraa. Olihan täällä joskus pitkä ketju, jossa aamuisin samoihin aikoihin töihin tulevista mies aina oletti, että nainen keittää kahvit. Jos nainen ei tehnyt sitä, mies huokaili, kun kahviakaan ei ole keitetty. Eikä koskaan keittänyt itse.
Vierailija kirjoitti:
No eiköhän se kotitöiden määrä ole aika riippuvainen siitä minkälainen elämäntyyli on valittu.
Iso omakotitalo - 40m2 kaksio
iso piha ja puutarha - kerrostalossa asunto
lemmikkejä- ei lemmikkejä
Siitä olen samaa mieltä, että on varmasti lapsettomia pariskuntia joilla kotityöt on todella vähäisiä ja sitten on meitä jotka voi vain nauraa jollekin 15min päivässä-tokaisulle.
Tämä on tietysti ihan mahdollista. Siksi ketjun aloitinkin, että tällaiset kotityövuorten alle uupuvat lapsettomat pariskunnat tulisivat kertomaan, miten tuo on mahdollista. Itse en edes teeskentele ymmärtäväni. Kun kaksi oman huushollinsa hoitanutta aikuista muuttaa yhteen, kotitöiden henkkoht kokonaismäärähän vähenee, kun töitä voi jakaa. -ap
Kyllä siitä saa ihan yhtä lailla riidan, vaikkei niitä kotitöitä olisikaan kovin paljon. Kyllä se silti ärsyttää, jos toinen sikailee jälkiään siivoamatta. Tai pitää itsestäänselvänä, että puhtaat vaatteet vain ilmestyvät jostain valmiiksi viikattuna kaappiin.
Mutta kyllähän kaikki tämän ymmärtää. Aloittaja nyt haluaa vain kertoa, kuinka lapsettomalla pariskunnalla kotityöt ovat niiiin helppoja ja vähäisiä. Niihinhän riittää vain se napin painallus! :)
Huomaan, että et ole ikinä asunut minun mieheni kanssa. Muuten hyvä mies, mutta ihan kaikki jää just siihen missä sitä on käytetty. Luo enemmän sotkua tunnissa, kuin minä viikossa. Jossain vaiheessa lakkasin esim. kokkaamasta kokonaan, koska aina piti käyttää puoli tuntia keittiön raivaamiseen, kun mies oli laittanut itselleen iltapalaa tai jotain. Kotitöitä riittää tuntikausiksi, jos joku perheessä niitä oikein erikseen lähtee luomaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiivistän ap:n "pointin": vasta nyt, kun minulla on lapsia, tiedän mitä se oikea elämä, sotku ja riidat on!1! Kyllä on lapsettomilla helppoa.
Riitoja syntyy siitä, että toinen ottaa hoitaakseen jonkin homman, ja hoitaa sen päin persettä. Välinpitämättömyyttään.
Esimerkiksi ripustaa pyykit oikomatta vaatteita, jolloin vaatteet jäävät ryppyisiksi. Tämä tuo yhden työn lisää: vaatteiden silittämisen. Mutta eihän se ripustajaa haittaa: se silittäminen lankeaa aina sen toisen harteille.
Tai täyttää astianpesukoneen niin täyteen, etteivät astiat puhdistu. Toistuvasti.
Tai tiskaa ruoanvalmistusvälineet (esim. paistinpannun) vain sisäpuolelta, ja sieltäkin miten-kuten. Ulkopuolelle jääviä ruokatahroja ei kuulemma maksa vaivaa pestä.
En nillitä "turhasta". Minun puolestani minkä tahansa kotityön saa tehdä juuri niin kuin itseä huvittaa, kunhan lopputulos on hyvä. Ja ennen kuin kukaan ääliö viitsii huomauttaa siitä, että tämä "hyvä" on vain minun näkemykseni, eikä toisen näkemys ole ehkä yhtä vaativa:
tuo toinen osapuoli kiukuttelee, jos joutuu laittamaan ryppyisiä vaatteita päälleen. Kiukuttelee, kun on "niin *aska tiskikone, ettei puhdista astioita". Kiukuttelee, kun ruokaa laittaessa haisee palaneen käry, kun paistinpannun pohjassa olevat ruokatahrat ovat kontaktissa levyyn.
Toisin sanoen: hän hoitaa kotityöt puolivillaisesti ja kiukuttelee minulle lopputuloksesta. Asiasta on juteltu, keskusteltu, väitelty, riidelty, turhauduttu ja huudettu, anottu, pyydetty, vitsailtu. Mikään ei ole muuttunut.
TÄLLÄ TAVALLA saamme riidan aikaiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan helposti saa riidan aikaiseksi, jos toinen ei tee omaa osuuttaan vaan vitkuttelee kaiken vähänkään kotitöihin viittaavan kanssa. Samalla työmäärä vaan kasvaa ja siivousurakka muuttuu vaikeammaksi. Millään ei mene jakeluun tommoinen, että joka päivä voisi korjata edes omia sotkujaan pois sitä mukaa, kun niitä syntyy ja että siivous olisi siten helpompaa. Olen itse kyllä sitä mieltä, että kyllä kahden aikuisen pitäisikin saada pidettyä kämppänsä siistinä omin avuin. Mutta kun se on vaan minun mielipiteeni ja sillä toisella on omansa. Riita siivouksesta siis jatkuu vaan.
Vierailija kirjoitti:
Oma vuosikausien kokemukseni parisuhteista kertoo, ettei kaksi aikuista saa aikaan niin paljon sotkua, että siitä riittäisi riideltävää. Vartin siivoustuokio pari kertaa päivässä, ja kämppä on koko ajan iskussa.
No mietipä sitä jos se pariskunnan toinen osapuoli ei lainkaan siivoa omia jälkiään? Sotku tulee parissa päivässä. Omat sotkut pitää aina siivota ja jos jos se toinen on oikein ihana ja vastavuoroinen, voi siistiä myös hänen jälkensa. Kummankaan ei pidä aikuista piikoman.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riidellään, koska meillä on täysin eri siisteyskäsitykset. Itse olen tosi tarkka järejstyksestä, mies ei todellakaan. Sen sijaan miestä haittaa esim. pöly ja likaiset ikkunat, minua ei. Siinäpä on riita valmis kun minun pitäisi sekä järjestää että siivota.
Helposti saa riidan aikaiseksi. Meillä 2 aikuista ja liuta lemmikkejä. Mä hoidan eläimet, laitan ruokaa, pesen pyykit, siivoan. Mies jättää roskat yöpöydälle, likaisia sukkia esim keittiön pöydille ja autoon, jos vessapaperi loppuu, ei laita uutta rullaa. Jos syö leipää jää pussi auki, margariini pöytään ja muruja pöydälle. Aika ajoin mulla menee hermot, mutta ei tuo vaan muutu. Ihan sama yrittääkö keskustella järkevästi, antaa positiivista palautetta jne. mitään ei vaan tapahdu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä niistä vähäisistäkin hommista saa riidan, jos ne eivät jakaudu tasaisesti. Jokainen varmaan kuitenkin tekee mielellään jotain muuta kuin ikäviä kotitöitä? Ja kyllä niitä hommia kahdella ihmisellä on enemmän kuin yhdellä.
Myönnän, että meillä "riidat" ovat joskus typeriä. Mies esimerkiksi sotkee olohuoneen lasipöydän joka ikinen päivä sormenjälkiin ja mukinpohjarinkuloihin. Hän ei jälkiä huomaa. Minua ne ärsyttävät, koska hän itse on halunnut perintöpöytänsä säilyttää...
Ja useasti niiden kotityöriitojen taustasyy on kyllä jokin muu kuin sormenjälki pöydässä.
No jos kahdella ihmisellä on eri käsitys siisteydestä niin kyllä siinä riitoja saa aikaiseksi.
Minä olen meistä se huithapeli, minusta kotona on siistiä kun lattiat on imuroitu, pölyt pyyhitty, tavarat oikeilla paikoillaan ja vessat ja keittiö puhtaat. Kuulostaa minusta iha riittävältä.
Puolisoni mielestä taas koko talo on aivan räjähtänyt, jos keittiön pöydällä on murusia ja tiskialtaassa on kaksi kuppia. Tai jos jonkun tuolin selkänojalla on jokin vaate, vallitsee talossa hänen mielestään aivan hirvittävä sekasotku. Sillon KAIKKI on likaista ja hirveää, jos yksi asia on pois paikaltaan.
Hänelle myös siivous on eri asia kuin minulle. Hänen mielestään luututa pitää joka päivä ja mielellään kaikki saumat ja listat jne käydä rätin kanssa läpi. Jos näin ei ole tehty, niin "eihän täällä ole tehty yhtään mitään!". Minun versio siististä on hänelle törkyinen.
Kaiken lisäksi sotkee itse aivan hirveästi, vaatteet putoavat kuin paska perseestä siihen mihin ne sattuvat jäämään, ja ne ovat siinä siihen asti että minä siivoan ne. Ei pese pyykkiä itse eikä pyöritä tiskikoneita, imuroimaan ei myöskään suostu eikä myöskään kissanlaatikkoa voi siivota. Aina kun pitäisi siivota, niin ei voi, koska "tämä sekasotku aivan lamauttaa minut!". En voi käsittää. Siksi siivoamisesta tapellaan ihan joka viikko. Haluaisin että puolisoni osallistuisi edes vähän siihen työmäärään mitä vaaditaan siihen, että olisi hänen mielestään siistiä. Mutta kun koko vastuu siivoamisesta on minulla, ja mikään ei hänelle riitä, niin kyllä ollaan riidoissa asiasta jatkuvasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tiivistän ap:n "pointin": vasta nyt, kun minulla on lapsia, tiedän mitä se oikea elämä, sotku ja riidat on!1! Kyllä on lapsettomilla helppoa.
Olen lapseton, ja ainakin kotitöiden oaalta elämä on todellakin älyttömän helppoa. -ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No eiköhän se kotitöiden määrä ole aika riippuvainen siitä minkälainen elämäntyyli on valittu.
Iso omakotitalo - 40m2 kaksio
iso piha ja puutarha - kerrostalossa asunto
lemmikkejä- ei lemmikkejä
Siitä olen samaa mieltä, että on varmasti lapsettomia pariskuntia joilla kotityöt on todella vähäisiä ja sitten on meitä jotka voi vain nauraa jollekin 15min päivässä-tokaisulle.
Tämä on tietysti ihan mahdollista. Siksi ketjun aloitinkin, että tällaiset kotityövuorten alle uupuvat lapsettomat pariskunnat tulisivat kertomaan, miten tuo on mahdollista. Itse en edes teeskentele ymmärtäväni. Kun kaksi oman huushollinsa hoitanutta aikuista muuttaa yhteen, kotitöiden henkkoht kokonaismäärähän vähenee, kun töitä voi jakaa. -ap
Et sitten ilmeisesti tiedä sellaista hyvin yleistä ilmiötä jossa yhteenmuuton jälkeen se toinen sinkkukämppänsä hyvin hoitanut (yleensä mies) taantuu teinin asteelle ja kuvittelee saaneensa piian joka sekä maksaa puolet kämpästä että siivoaa siellä kaiken. Tietämättömyytesi asiasta tekee postauksestasi todella ylimielisen.
Vierailija kirjoitti:
No jos kahdella ihmisellä on eri käsitys siisteydestä niin kyllä siinä riitoja saa aikaiseksi.
Minä olen meistä se huithapeli, minusta kotona on siistiä kun lattiat on imuroitu, pölyt pyyhitty, tavarat oikeilla paikoillaan ja vessat ja keittiö puhtaat. Kuulostaa minusta iha riittävältä.
Puolisoni mielestä taas koko talo on aivan räjähtänyt, jos keittiön pöydällä on murusia ja tiskialtaassa on kaksi kuppia. Tai jos jonkun tuolin selkänojalla on jokin vaate, vallitsee talossa hänen mielestään aivan hirvittävä sekasotku. Sillon KAIKKI on likaista ja hirveää, jos yksi asia on pois paikaltaan.
Hänelle myös siivous on eri asia kuin minulle. Hänen mielestään luututa pitää joka päivä ja mielellään kaikki saumat ja listat jne käydä rätin kanssa läpi. Jos näin ei ole tehty, niin "eihän täällä ole tehty yhtään mitään!". Minun versio siististä on hänelle törkyinen.
Kaiken lisäksi sotkee itse aivan hirveästi, vaatteet putoavat kuin paska perseestä siihen mihin ne sattuvat jäämään, ja ne ovat siinä siihen asti että minä siivoan ne. Ei pese pyykkiä itse eikä pyöritä tiskikoneita, imuroimaan ei myöskään suostu eikä myöskään kissanlaatikkoa voi siivota. Aina kun pitäisi siivota, niin ei voi, koska "tämä sekasotku aivan lamauttaa minut!". En voi käsittää. Siksi siivoamisesta tapellaan ihan joka viikko. Haluaisin että puolisoni osallistuisi edes vähän siihen työmäärään mitä vaaditaan siihen, että olisi hänen mielestään siistiä. Mutta kun koko vastuu siivoamisesta on minulla, ja mikään ei hänelle riitä, niin kyllä ollaan riidoissa asiasta jatkuvasti.
Ymmärrän, että lasten edun vuoksi voi joutua sietämään tuollaista, mutta miksi lapseton katselisi nurkissaan moista pelleilyä? -ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No eiköhän se kotitöiden määrä ole aika riippuvainen siitä minkälainen elämäntyyli on valittu.
Iso omakotitalo - 40m2 kaksio
iso piha ja puutarha - kerrostalossa asunto
lemmikkejä- ei lemmikkejä
Siitä olen samaa mieltä, että on varmasti lapsettomia pariskuntia joilla kotityöt on todella vähäisiä ja sitten on meitä jotka voi vain nauraa jollekin 15min päivässä-tokaisulle.
Tämä on tietysti ihan mahdollista. Siksi ketjun aloitinkin, että tällaiset kotityövuorten alle uupuvat lapsettomat pariskunnat tulisivat kertomaan, miten tuo on mahdollista. Itse en edes teeskentele ymmärtäväni. Kun kaksi oman huushollinsa hoitanutta aikuista muuttaa yhteen, kotitöiden henkkoht kokonaismäärähän vähenee, kun töitä voi jakaa. -ap
No esimerkiksi, jos imuroin koko talon niin pelkkä imurointi kestää 1h20min.
Tämä tietysti edellyttää ensin pientä tavaroiden järjestelyä, jotta saan kunnolla imuroitua. Ensin heitän matot ulos (n.10 kpl, 4 isoa muut käytävämattoja tai pieniä.) Sitten lattioiden pesu, mattojen tamppaus ja sisälletuonti.
Tämä siis vain lattioiden puhtaus,kaikki muu on tekemättä. Koska meillä on lemmikkejä, tämä pitää toistaa 2krt/viikko ja silti on hiekkaa lattialla.
En oikeasti edes halua laskea mitä menee viikossa kaikkiin kotitöihin, eilen siivosin reilut 4h.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma vuosikausien kokemukseni parisuhteista kertoo, ettei kaksi aikuista saa aikaan niin paljon sotkua, että siitä riittäisi riideltävää. Vartin siivoustuokio pari kertaa päivässä, ja kämppä on koko ajan iskussa.
No mietipä sitä jos se pariskunnan toinen osapuoli ei lainkaan siivoa omia jälkiään?
En mieti, vaan mietin, miksi tuollainen tyyppi pysyy pariskunnan toisena osapuolena. Jos minulle alkaisi nainen pokkana väittämään, ettei hänen tarvitse korjata omia jälkiään, hän saisi etsiä oman asunnon. -ap
Parempihan se on selvittää nuo kotityöerimielisyydet ENNEN kuin tekee lapsia :)
Aikoinaan yksi bloggari miehineen joutui palkkaamaan siivoojan, kun eivät päässeet yhteisymmärrykseen kerrostaloasuntonsa siisteystasosta...oli kaksio tai kolmio heillä. Että näin.