Lue keskustelun säännöt.
Lapseton, yhdessä asuva pariskunta, joka riitelee kotitöistä: miten ihmeessä saatte asiasta riidan aikaiseksi?
26.05.2017 |
Oma vuosikausien kokemukseni parisuhteista kertoo, ettei kaksi aikuista saa aikaan niin paljon sotkua, että siitä riittäisi riideltävää. Vartin siivoustuokio pari kertaa päivässä, ja kämppä on koko ajan iskussa.
Kommentit (37)
Vierailija kirjoitti:
No jos kahdella ihmisellä on eri käsitys siisteydestä niin kyllä siinä riitoja saa aikaiseksi.
Minä olen meistä se huithapeli, minusta kotona on siistiä kun lattiat on imuroitu, pölyt pyyhitty, tavarat oikeilla paikoillaan ja vessat ja keittiö puhtaat. Kuulostaa minusta iha riittävältä.
Puolisoni mielestä taas koko talo on aivan räjähtänyt, jos keittiön pöydällä on murusia ja tiskialtaassa on kaksi kuppia. Tai jos jonkun tuolin selkänojalla on jokin vaate, vallitsee talossa hänen mielestään aivan hirvittävä sekasotku. Sillon KAIKKI on likaista ja hirveää, jos yksi asia on pois paikaltaan.
Hänelle myös siivous on eri asia kuin minulle. Hänen mielestään luututa pitää joka päivä ja mielellään kaikki saumat ja listat jne käydä rätin kanssa läpi. Jos näin ei ole tehty, niin "eihän täällä ole tehty yhtään mitään!". Minun versio siististä on hänelle törkyinen.
Kaiken lisäksi sotkee itse aivan hirveästi, vaatteet putoavat kuin paska perseestä siihen mihin ne sattuvat jäämään, ja ne ovat siinä siihen asti että minä siivoan ne. Ei pese pyykkiä itse eikä pyöritä tiskikoneita, imuroimaan ei myöskään suostu eikä myöskään kissanlaatikkoa voi siivota. Aina kun pitäisi siivota, niin ei voi, koska "tämä sekasotku aivan lamauttaa minut!". En voi käsittää. Siksi siivoamisesta tapellaan ihan joka viikko. Haluaisin että puolisoni osallistuisi edes vähän siihen työmäärään mitä vaaditaan siihen, että olisi hänen mielestään siistiä. Mutta kun koko vastuu siivoamisesta on minulla, ja mikään ei hänelle riitä, niin kyllä ollaan riidoissa asiasta jatkuvasti.
"Imuroimaan ei suostu"?
Eroa. Olet parisuhteessa etkä orja. Kotityöt kuuluvat tietenkin molemmille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Riitoja syntyy siitä, että toinen ottaa hoitaakseen jonkin homman, ja hoitaa sen päin persettä. Välinpitämättömyyttään.
Esimerkiksi ripustaa pyykit oikomatta vaatteita, jolloin vaatteet jäävät ryppyisiksi. Tämä tuo yhden työn lisää: vaatteiden silittämisen. Mutta eihän se ripustajaa haittaa: se silittäminen lankeaa aina sen toisen harteille.
Tai täyttää astianpesukoneen niin täyteen, etteivät astiat puhdistu. Toistuvasti.
Tai tiskaa ruoanvalmistusvälineet (esim. paistinpannun) vain sisäpuolelta, ja sieltäkin miten-kuten. Ulkopuolelle jääviä ruokatahroja ei kuulemma maksa vaivaa pestä.
En nillitä "turhasta". Minun puolestani minkä tahansa kotityön saa tehdä juuri niin kuin itseä huvittaa, kunhan lopputulos on hyvä. Ja ennen kuin kukaan ääliö viitsii huomauttaa siitä, että tämä "hyvä" on vain minun näkemykseni, eikä toisen näkemys ole ehkä yhtä vaativa:
tuo toinen osapuoli kiukuttelee, jos joutuu laittamaan ryppyisiä vaatteita päälleen. Kiukuttelee, kun on "niin *aska tiskikone, ettei puhdista astioita". Kiukuttelee, kun ruokaa laittaessa haisee palaneen käry, kun paistinpannun pohjassa olevat ruokatahrat ovat kontaktissa levyyn.
Toisin sanoen: hän hoitaa kotityöt puolivillaisesti ja kiukuttelee minulle lopputuloksesta. Asiasta on juteltu, keskusteltu, väitelty, riidelty, turhauduttu ja huudettu, anottu, pyydetty, vitsailtu. Mikään ei ole muuttunut.
TÄLLÄ TAVALLA saamme riidan aikaiseksi.
Hahaa, tämä on niin totta! Meillä on täysin sama tilanne (meillä on kyllä lapsiakin). Minulla tämä tosin menee näin vuosien jälkeen jo komiikan piikkiin.
Yksi kestosuosikkini on, kun mies raivoaa eteisessä aamuisin tavarapaljoudelle ja sotkulle. Minä olen vuosikausia järjestelmällisesti pitänyt omat ja lasten tavarat huolellisesti minimissä, ja siististi laatikoissa joista niitä on helppo käyttää, enkä etenkään kanna jatkuvasti uutta roinaa kotiin. Miehelle kaikki tavaran vähentämiseen tai edes vähempään hankkimiseen liittyvät ehdotukset ovat henkilökohtainen loukkaus josta hän suuttuu. No, aamuisin hän yrittää ottaa eteisen kaapista pipoa ja hanskoja. Liukuovi ei aukea, koska yhdeltä hyllyltä kinnaa väliin vanha harrastuskypärä. Kiroillen oven saa riuhdottua auki, yrittää ottaa koristaan pipoa, mutta se onkin pinon pohjimmaisena. Kun sitä yrittää kaivaa korista, puolet tavaroista putoavat lattialle. Lisää kiroilua. Sitten hanskat. Sama operaatio, eri kori. Mies yrittää nostaa pudonneita kamoja takaisin laatikkoon, mutta ne eivät ilman asettelua mahdu. Onnistuu viimein, tunkee korin hyllylle, ja tunkiessaan pudottaa paperi-purkki-lamppu-avainläjän lattialle. On jo kiire, potkaisee vaan kamojaan ja lähtee töihin. Töistä tullessaan alkaa puhisemaan kun eteinen näyttää aina sikolätiltä.
Rakas se tosin on. Nykyisin tämä jo naurattaa.
Meillä mies ei tee juuri mitään, muttei sentään sano, että en tee sitä taikka tätä. Se ei vaan tapahdu. Jos valitan siitä että mä joudun tekemään kaiken, niin mies sovittelee "nyt on ollut niin kiirettä ettei ehdi, töissä on niin rankkaa just nyt, kunhan tämä tilanne selviää niin kyllä mä sitten teen enemmän..." vaan se tilanne ei oikeasti ikinä muutu. Jos mies jyrkästi kieltäytyisi osallistumasta, niin kyllä mä eroaisin. Vaan jotenkin mä aina menen retkuun noihin selityksiin. Ja kyllä se joskus jotain vähän tekeekin, mutta sen osuus meidän tehdyistä kotitöistä on kuitenkin alle 5% luokkaa.
Helposti, meillä *yllätys* mies jättää asiat aina puolitiehen ja odottaa minun viimeistelevän hänen aloittaman työn (hänen käsitys jakamisesta vaikka oikeasti teen itse kotityöt alusta loppuun ja sitten nämä miehen silloin tällöin aloittamat työt loppuun), ei ymmärrä tehdä kotitöitä joka päivä (ja ihmettelee sotkua tai mun huutoa), jättää roskat, muut tavarat ja vaatteet niille sijoilleen, vaatii mua valittamaan huoltoyhtiöön meille kuuluvien asioiden (jotka siis kuuluvat asukkaalle, mies ei vaan usko tai halua hoitaa niitä) hoitamattomuudesta jne. Mies myös jatkuvasti nalkuttaa tai takertuu pikkuasioihin siisteydessä. En enää jaksa siivota kuten aiemmin, koska en jaksa olla kenenkään orja. Eläköön paskassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No eiköhän se kotitöiden määrä ole aika riippuvainen siitä minkälainen elämäntyyli on valittu.
Iso omakotitalo - 40m2 kaksio
iso piha ja puutarha - kerrostalossa asunto
lemmikkejä- ei lemmikkejä
Siitä olen samaa mieltä, että on varmasti lapsettomia pariskuntia joilla kotityöt on todella vähäisiä ja sitten on meitä jotka voi vain nauraa jollekin 15min päivässä-tokaisulle.
Tämä on tietysti ihan mahdollista. Siksi ketjun aloitinkin, että tällaiset kotityövuorten alle uupuvat lapsettomat pariskunnat tulisivat kertomaan, miten tuo on mahdollista. Itse en edes teeskentele ymmärtäväni. Kun kaksi oman huushollinsa hoitanutta aikuista muuttaa yhteen, kotitöiden henkkoht kokonaismäärähän vähenee, kun töitä voi jakaa. -ap
Niin, jos ne jakaa. Mutta jos sen lapsettoman pariskunnan toinen osapuoli olettaa, että nyt kun asutaan yhdessä niin hänen tekemiensä kotitöiden kokonaismäärä on nolla, kun se toinen osapuoli tekee nyt kaiken. Voin taata että tällaisella ajattelutavalla tulee kotitöistä riitelemistä. Jollei se osapuoli, jolle kotitöiden tekemien on nyt nakitettu, ole ihan lapanen. Ymmärsitkö nyt?
Vaikea kuvitella tuollaista, mutta pakko se on kai uskoa. Sitä en kyllä ymmärrä, miten heikko omanarvontunto täytyy olla, että moiseen suostuu. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyse on aika pitkälti myös siitä, mikä siisteyden taso molemmilla on lähtökohdiltaan. Mieheni lapsuudenkodissa on todella sotkuista, esim valokatkaisijoita tai ovenpieliä ei pesty vuosiin, samoin lattialistoja. Itse taas kasvanut kodissa, jossa siivottiin kotia miltei päivittäin.
Nyt 8vuotta miehen kanssa yhdessä, ja mies ei mielestäni näe sotkua kuten minä. Siitä tulee erimielisyyksiä, esim. lattialla lojuva sukka ei toista haittaa mutta itse en voi sitä sietää. Olen tullut siihen lopputulokseen, että mielummin sanon asiasta kuin patoan sisääni päivittäistä pientä kiukkua, joka purkautuu jossain kohtaa raivona ulos. Joskus tulee siitä jatkuvasta sanomisesta mies kärtyiseksi, mutta riidoilta ollaan vältytty kun molemmat pyrkii suoraan sanomaan sillä hetkellä nätisti mikä häiritsee toisessa. Eikä sellaista "sä et koskaan, aina minä joudun, viime kerrallakin minä tein..."
Isovanhempani ovat olleet naimisissa 65 vuotta ja riitelevät siivouksesta päivittäin. Nyt he ovat tietysti vanhoja ja väsyneitä, mutta samat riidanaiheet heillä oli viisikymppisinä lasten muutettua pois kotoa, vähän alle kuusikymppisinä, kun molemmat ajan tavan mukaan pääsivät jo hyväkuntoisina eläkkeelle. Ehkä se, että perheessä oli pikkulapsia 60 vuotta sitten, tekee riitelystä hyväksyttävämpää kuin lapsettomien riidoista.
Moni työkaverini on itse vielä töissä ja mies on kotona eläkepäiviä viettämässä ja näissäkin talouksissa riidellään kotitöistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyse on aika pitkälti myös siitä, mikä siisteyden taso molemmilla on lähtökohdiltaan. Mieheni lapsuudenkodissa on todella sotkuista, esim valokatkaisijoita tai ovenpieliä ei pesty vuosiin, samoin lattialistoja. Itse taas kasvanut kodissa, jossa siivottiin kotia miltei päivittäin.
Nyt 8vuotta miehen kanssa yhdessä, ja mies ei mielestäni näe sotkua kuten minä. Siitä tulee erimielisyyksiä, esim. lattialla lojuva sukka ei toista haittaa mutta itse en voi sitä sietää. Olen tullut siihen lopputulokseen, että mielummin sanon asiasta kuin patoan sisääni päivittäistä pientä kiukkua, joka purkautuu jossain kohtaa raivona ulos.
Ehkä olen sitten jotenkin erityisen leppoisa ihminen, mutta en kyllä oikein ymmärrä, miten joku sukka lattialla voi aiheuttaa harmia, jos kerran olet hyväksynyt, että teillä kahdella on vain erilaiset tavat tässä asiassa. Vai uskotko kuitenkin sisimmässäsi, että sinun tapasi on oikea, ja miehesi on jotenkin puutteellinen?
Minä korostan aina sopimisen tärkeyttä. Se, että kykenee rationaalisesti sopimaan asioista ja sitoutumaan sovittuun, on parisuhteessa kaikkea muuta edeltävä asia. Jos ollaan sovittu, ettei sukkia pidetä lattialla, sitten niitä ei pidetä. mutta muuten en kyllä katso, että minulla on tuolaisesta aihetta suuttua, vaikka tosi siisti ihminen olenkin. -ap
Ei siivouksesta saa riitaa aikaiseksi, mutta jos toinen on sitä mieltä, että kahden aikuisen kodissa pitää viettää kaksi (2) "siivoustuokiota" päivässä, niin siitä kyllä saa. :D
Ja mäe en nyt ihan aikuisen oikeasti osaa laskea tiskikoneen täyttämistä ja tyhjentämistä siivoukseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oma vuosikausien kokemukseni parisuhteista kertoo, ettei kaksi aikuista saa aikaan niin paljon sotkua, että siitä riittäisi riideltävää. Vartin siivoustuokio pari kertaa päivässä, ja kämppä on koko ajan iskussa.
Joo, kyllä me saatiin ihan avoero aikaan kodinhoidosta: minulle naisena ei sopinut malli, että "pari kertaa päivässä vartin siivous" ja puolet kuluista maksaminen (yhdessä kun asuttiin) ja miehelle (vain) puolet kuluista maksaminen, kun sillä on ne munat.
Mietin tietysti sitäkin kohtaa, kun asunnossa on 2 lasta päälle ja kotityön osuuteni - puolen kulujen maksamisen rinnalla - olisi ollut 3-4 h/vrk.
En oikein ymmärtänyt, miksi minun olisi pitänyt esim. pestä aikuisen ihmisen vaatteet ja silittää ne päälle. Ei minua ole kukaan noin koskaan palvellut - enkä edes kehtaisi vaatia.
Pistin miehen kierrätykseen. Sillä oli ollut 1 kihlattu/avoliitto ennen minua ja ainakin 1 jälkeeni (tästä lapsikin), mutta tämäkin nainen pisti sen kierrätykseen noin 6 vuotta sitten. Ei se opi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No eiköhän se kotitöiden määrä ole aika riippuvainen siitä minkälainen elämäntyyli on valittu.
Iso omakotitalo - 40m2 kaksio
iso piha ja puutarha - kerrostalossa asunto
lemmikkejä- ei lemmikkejä
Siitä olen samaa mieltä, että on varmasti lapsettomia pariskuntia joilla kotityöt on todella vähäisiä ja sitten on meitä jotka voi vain nauraa jollekin 15min päivässä-tokaisulle.
Tämä on tietysti ihan mahdollista. Siksi ketjun aloitinkin, että tällaiset kotityövuorten alle uupuvat lapsettomat pariskunnat tulisivat kertomaan, miten tuo on mahdollista. Itse en edes teeskentele ymmärtäväni. Kun kaksi oman huushollinsa hoitanutta aikuista muuttaa yhteen, kotitöiden henkkoht kokonaismäärähän vähenee, kun töitä voi jakaa. -ap
Kokemukseni mukaan miehillä vähenee rutkasti: muutuu 0 h/vrk ja naisilla lisääntyy - jos ennen oli 30 min. vrk kuten aloituksessa, niin yhteenmuuton jälkeen on 1 h/vrk.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole ikinä kuullut miehestä, joka olisi suostunut siivoamaan kaksi(!) kertaa päivässä(!).
Meillä mies siivoaa 15 minuuttia kerran vuodessa. Koska muilta osin meillä menee hyvin ja koska en suostu piiaksi enkä myöskään pidä riitelystä, minäkin siivoan sen 15 minuuttia vuodessa.
Meillä on likaista kuin paskatehtaalla, mutta myös sopu. Valintoja.
Koska lapsettomilla on loputtomasti aikaa ja niin tylsää, riidellään turhasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koska lapsettomilla on loputtomasti aikaa ja niin tylsää, riidellään turhasta.
Lapselliset ne vasta riitelevät turhasta. Lastenhoito on niin helppoa ja yhteiskunnan varoilla tuettua, että se on vain lomaa. Lapsista kai tarttuu se kakaramaisuus, että itse ei viitsitä edes sormea nostaa ilman yhteiskunnan apua. Ulvotaaan vain miten ollaan muka väsyneitä. Samalla kun muut tekevät oikeita töitä.
Lapset ovat harrastus. Niitä hankitaan huvin vuoksi. Kuka väsyy HARRASTUKSESTA?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No eiköhän se kotitöiden määrä ole aika riippuvainen siitä minkälainen elämäntyyli on valittu.
Iso omakotitalo - 40m2 kaksio
iso piha ja puutarha - kerrostalossa asunto
lemmikkejä- ei lemmikkejä
Siitä olen samaa mieltä, että on varmasti lapsettomia pariskuntia joilla kotityöt on todella vähäisiä ja sitten on meitä jotka voi vain nauraa jollekin 15min päivässä-tokaisulle.
Tämä on tietysti ihan mahdollista. Siksi ketjun aloitinkin, että tällaiset kotityövuorten alle uupuvat lapsettomat pariskunnat tulisivat kertomaan, miten tuo on mahdollista. Itse en edes teeskentele ymmärtäväni. Kun kaksi oman huushollinsa hoitanutta aikuista muuttaa yhteen, kotitöiden henkkoht kokonaismäärähän vähenee, kun töitä voi jakaa. -ap
Niin, jos ne jakaa. Mutta jos sen lapsettoman pariskunnan toinen osapuoli olettaa, että nyt kun asutaan yhdessä niin hänen tekemiensä kotitöiden kokonaismäärä on nolla, kun se toinen osapuoli tekee nyt kaiken. Voin taata että tällaisella ajattelutavalla tulee kotitöistä riitelemistä. Jollei se osapuoli, jolle kotitöiden tekemien on nyt nakitettu, ole ihan lapanen. Ymmärsitkö nyt?
Vaikea kuvitella tuollaista, mutta pakko se on kai uskoa. Sitä en kyllä ymmärrä, miten heikko omanarvontunto täytyy olla, että moiseen suostuu. -ap
No eihän se suostukaan, siksi riita. Jos suostuisi, niin tekisi mukisematta ja toinen elelisi luulossa että kotihommat mystisesti tekeytyy itsekseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No eiköhän se kotitöiden määrä ole aika riippuvainen siitä minkälainen elämäntyyli on valittu.
Iso omakotitalo - 40m2 kaksio
iso piha ja puutarha - kerrostalossa asunto
lemmikkejä- ei lemmikkejä
Siitä olen samaa mieltä, että on varmasti lapsettomia pariskuntia joilla kotityöt on todella vähäisiä ja sitten on meitä jotka voi vain nauraa jollekin 15min päivässä-tokaisulle.
Tämä on tietysti ihan mahdollista. Siksi ketjun aloitinkin, että tällaiset kotityövuorten alle uupuvat lapsettomat pariskunnat tulisivat kertomaan, miten tuo on mahdollista. Itse en edes teeskentele ymmärtäväni. Kun kaksi oman huushollinsa hoitanutta aikuista muuttaa yhteen, kotitöiden henkkoht kokonaismäärähän vähenee, kun töitä voi jakaa. -ap
Kerro sinä ensin, missä olet nähnyt jonkun uupuvan. Reilua jakoa saa vaatia niihinkin töihin, jotka eivät uuvuta hengiltä.
Tule muuten sinä siivoamaan minun 30 neliön kämppäni, pikku juttu etkä siitä uuvu. Ai et tule? Miten sinä viitsit alkaa riidellä noin pienestä asiasta. Siivoat nyt vain, että et vaikuta hankalalta ihmiseltä. Saat sitten palkaksi keittää kahvit itsellesi. Tuo samalla minulle.
Niin, jos ne jakaa. Mutta jos sen lapsettoman pariskunnan toinen osapuoli olettaa, että nyt kun asutaan yhdessä niin hänen tekemiensä kotitöiden kokonaismäärä on nolla, kun se toinen osapuoli tekee nyt kaiken. Voin taata että tällaisella ajattelutavalla tulee kotitöistä riitelemistä. Jollei se osapuoli, jolle kotitöiden tekemien on nyt nakitettu, ole ihan lapanen. Ymmärsitkö nyt?