Työhaastattelussa : "Kerro lempirunoilijasi tunnetuin runo"
Tätäkö tämä nykyään on? Työnhausta on tullut tuollaista teatteria. Haastattelussa en osannut kerta kaikkiaan mitään tuohon sanoa. Sanoin vain rekrytoijalle, että eiköhän tämä ollut tässä. Minä tulin hakemaan töitä, enkä paikkaa runokerhosta. Jos ihan oikeasti työn saamisesta tehdään näin vaikeaa, niin sitten lienee parempi, että työtä tekevät runoilijat elättävät minua, kun makaan sohvalla ja palstailen.
Kommentit (55)
Et tainnut tajuta, että sinulta ei odotettu sitä runon nimeä. Kun oikein tarkasti mietit, saatat keksiä syyn, mutta veikkaan ettet silti tajua.
Sinulta testattiin kykyä reagoida yllättäviin tilanteisiin. Niitähän tulee työelämässä jos jonkinlaisia. Asiakkaat saattavat olla outoja jne. Sinä paljastit asenneongelmasi ja säästit rekrytoijan aikaa. t.2
Ihana kysymys! Vastaisin ihan innoissani tuohon. Saattaisi kyllä tulla valinnanvaikeutta...
Oi Kallis Suomenmaa.
entä Sinun arvoisa haastattelija?
Mitä jos olisi tyynesti todennut etten tunne yhtään runoilijaa?
Tai sitten sanonut lempirunoilijaksi equadorilaisen Manuel Salmandorin ja lausunut pari värssyä makarenaa?
Kumpi olisi saanut työpaikan?
Minä en tiedä mitään runoista. Mutta kertoisin haastattelijalle lempiartistini ja sanoisin, että hänen sanoituksensa ovat vähän kuin runoja. Valitsisin jonkun biisin niistä ja perustelisin, miksi se on hyvä. Sitten kysyisin, onko haastattelija kuunnellut tätä artistia. Jos olisi, jatkaisimme hetken juttua siitä. Jos ei, jatkaisimme haastattelua hyvässä hengessä.
Sana kirjoitti:
Ihana kysymys! Vastaisin ihan innoissani tuohon. Saattaisi kyllä tulla valinnanvaikeutta...
Minäkin heti olisi lausunut että "Mollamaija tiellä loikki, siltä meni jalka poikki. Mutta herra tohtori, jalan kiinni ompeli. Teki siihen solmun tiukan, Mollamaija itki hiukan" :D Ainoa minkä Pikku Pegasuksesta muistan 20v takaa. Oliskohan työpaikka irronnut?
Vierailija kirjoitti:
Sinulta testattiin kykyä reagoida yllättäviin tilanteisiin. Niitähän tulee työelämässä jos jonkinlaisia. Asiakkaat saattavat olla outoja jne. Sinä paljastit asenneongelmasi ja säästit rekrytoijan aikaa. t.2
Tuokin riippuu työpaikasta, onko fiksua käytöstä haastattelijalta. Itse en haluaisi töihin paikkaan missä temppuillaan noin. Vaikka tarkoituksen ymmärrän. On siinä kuitenkin aina tiettyä haastattelijan pahankurisuutta taustalla, eikä sellainen työyhteisö ole minun paikkani. Eli säästäisin ihan omaa aikaani jättämällä tuollaisen haastattelun kesken.
Mäkään en jaksa sitä, että haastatteluissa odotetaan jotain sirkusesitystä tai improvisaationäytelmää, viimeks kysyttiin mikä muumihahmo olisin ja miksi. Joo ihan hauskaa, mut oikeesti nyt...
Vierailija kirjoitti:
Sinulta testattiin kykyä reagoida yllättäviin tilanteisiin. Niitähän tulee työelämässä jos jonkinlaisia. Asiakkaat saattavat olla outoja jne. Sinä paljastit asenneongelmasi ja säästit rekrytoijan aikaa. t.2
Tai sitten haastattelija oli haastatellut tuhansia ihmisiä uransa aikana, oli kyllästynyt ja halusi pelleillä. Ja selitti itselleen, että tämä oikeasti on hyödyllinen kysymys. Mitä se ei tietenkään ole.
Toihan olisi helppo kysymys, kilpailukykysopimusten maailmassa Bertolt Brecht on taas päivä päivältä ajankohtaisempi:
Kesäkuun 17. päivän kapinan jälkeen
kirjailijaliiton sihteeri jakoi
Stalinalleella lentolehtisiä.
Niistä voitiin lukea, että kansa
oli menettänyt hallituksen luottamuksen,
ja että ainoastaan työtahdin kaksinkertaistaminen
saattaisi palauttaa sen.
Eikö olisi yksinkertaisempaa,
että hallitus hajottaisi kansan
ja valitsisi tilalle uuden?
Minulta kysyttiin kerran tuo. Vastasin että Eino Leinon "Heinäsaari" ja perään lausahdin ne muutamat värssyt.
Ensinnäkään minun ei edes odotettu vastaavan kuin apteekin hyllyltä ja sitten vasta tilanne meni koomiseksi kun kysyin rekrypimulta osaisiko hän sen ruotsiksi. Osasihan hän, nokkelana lähti lausumaan sitä kunnes tajusi kuulostavansa todelta hölmöltä ja lehahti punaiseksi. Sen jälkeen totesin kuivasti "jos pysyttäisiin edelleen niissä asiakysymyksissä..."
En saanut paikkaa, mutta tulipahan osoitettua stereotyyppiselle hooärrän tädille että jää alta aikayksikön toiseksi jos alkaa leikkimään pikkunäppärää ja tsekkaamaan kuinka reagoin...
Kyllä minä tuohon osaisin vastata helposti. Tykkään runoista. Ehkä jotain Einari Vuorelaa valitsisin.
Jos kysyttäisiin lempimangahahmoani, en osaisi sanoa yhtikäs mitään. En ole eläissäni mangaa lukenut tai katsonut edes niitä japanilaisanimaatioita (vai onko se sitten jo animea?). Ehkä siihen kävisi vastaukseksi Muumipeikko, tämä jaappanilaispullukka? Tykkään siitä enemmän kuin Janssonin väkänokasta.
Vastaisin, että mulla ei ole lempirunoilijaa, enkä harrasta runoja.
Vierailija kirjoitti:
Sana kirjoitti:
Ihana kysymys! Vastaisin ihan innoissani tuohon. Saattaisi kyllä tulla valinnanvaikeutta...
Minäkin heti olisi lausunut että "Mollamaija tiellä loikki, siltä meni jalka poikki. Mutta herra tohtori, jalan kiinni ompeli. Teki siihen solmun tiukan, Mollamaija itki hiukan" :D Ainoa minkä Pikku Pegasuksesta muistan 20v takaa. Oliskohan työpaikka irronnut?
:DDD Paikka olisi sinun!
Minäkin joutuisin vastaamaan että en ikinä ole ruonoudesta piitannut vaan proosaa se olla pitää.
Kaita polku kaivolta ovelle nurmettuu.
Ikkunan edessä pystyynkuivunut omenapuu.
Reppu naulassa, ovenpielessä, siinä linnunpesä. Kun olen kuollut, kun olen kuollut, kesä jatkuu, kesä. -Lauri Viita.
Jos en väärin muista, niin tämä oli UKK:n kuolinilmoituksessa.
Välimerkeistä en ole niin varma...
Aika erikoista. Mikä ala? Ymmärrän jos joku kirjallisuuteen tai taiteeseen tms liittyvä ala. Tai sitten tosiaan testattiin kysyä reagoida yllättäviin tilanteisiin tai jotain vastaavaa. Itse olen lukenut paljon, mutta tosi vähän runoja niin rehellisesti ei tulisi paljoa mitään mieleen.. Mutta hyvä tietää, että tuollaistakin saatetaan kysyä.
Olisin sanonut Antti Holman "olisitko sinä minulle se, joka kertoo mitä vittua täällä tapahtuu"