Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Pelottaa, että olen sairastumassa anoreksiaan
24.05.2017 |
Olen siis 162cm pitkä ja painan tällä hetkellä 50kg. Bmi on siis n. 19. Tiedostan jo ihan tuon BMI:n takia että en ole ylipainoinen, mutta haluan silti laihtua. Reiteni ovat liian isot ja maha pömpöttää usein. Ajatus siitä, että laihtuisin alipainoiseksi tuntuu hyvältä.
Painoin vielä n. puoli vuotta sitten 56 kiloa ja paino on tippunut osaksi sen takia ettei ruoka ole vaan maistunut (sairastan keskivaikeaa masennusta), mutta olen skippaillut aterioita myös laihtuakseni. Pitäisi varmaan mainita tästä hoitavalle taholle, mutta ongelma on se että haluan laihtua ja tästä kerrottuani se ei luonnollisestikaan olisi enää mahdollista.
Olisi ihanaa painaa vaikka 45kg. Sitä vähempää en kyllä haluaisi painaa.
Kommentit (15)
olen saman pituinen kun sinä ja kerran hain tietoa mikä on mun normaalipainon raja, ja yllätyin että peräti 49 taisi olla vielä normaalipainoa. Onhan se tosi vähän- se normaalin raja oli jotain 49-64 kg. joten olet vielä just ja just kai normaalipainoinen. Mut en menis tosta alemmas-olin kerran samanpainoinen mut kun on isot paksut luut nin ei se tuntunut liian laihalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä olin parhaimmillani 165 cm, 45 kg. Enkä ollut anorektikko, söin mitä halusin mutta kävelin joka päivä 2 tuntia. Nyt olen hirveä läski ja painan 65 kg :(
Haha, etkä oo, mulla ihan samat mitat :D aloin toki kuntosalilla käymään, jos vaikka lihas korvais läskin.
Minusta tuossa ei ole mitään vikaa. Minä olen melkein samoissa mitoissa - 163 cm pitkä ja 47-48 kg.
Reisissä on hieman liikaa ja maha on pehmeämpi, kuin mitä ennen. Haluaisin pari kiloa pois. Olen joskus ollut 42 kiloa, mutta se oli jo pikkasen liian vähän.
Minä koko ajan päässäni rekisteröin, kuinka paljon on tullut syötyä ja mitä. Ja tunnen iloa, jos huomaan, jos on ollut selvästi kevyempi päivä ruuan suhteen.
En koe sitä mitenkään sairaaksi. Näen kuitenkin selvästi, kun joku on liian laiha. Itsessäkin sen huomasin silloin 42 kg painoisena. Joten tiedostan rajat, enkä usko, että homma karkaisi käsistä. En tunne tarvetta kertoa tästä kenellekään terveydenhoidon ammattilaiselle.
Itse olen joskus ollut menossa samaa reittiä, ja siksi neuvonkin että yrität pistää tuolle stopin, ihan vaikka keskusteluapua hakien. Siihen laihtumisen tunteeseen jää koukkuun, ja lopulta et välttämättä huomaa mitä tapahtuu ennen kuin on liian myöhäistä. Vaikka saavuttaisit tuon mainitsemasi painon, niin mielesi ei välttämättä antaisikaan sinun enää pysähtyä siihen vaan laittaisi jatkamaan, ja se tie tulee olemaan kaikkea muuta kuin ihana. Itse olen todistanut ystäväni anoreksiaa, ja se aikanaan myös sai minut pysähtymään ja huomaamaan missä menen itseni kanssa.
Ei kannata skipata aterioita, mieluummin keskittyy syömään terveellisesti ja ruoka-ajoista kiinni pitäen (herkuttelu myös sallittua silloin tällöin!). Yksi asia mitä usein jää mainitsematta kehon menemisestä säästöliekille on se, että kroppa tarttuu kaikkeen ravintoon mitä sisäänsä laittaa, koska pelkää nälkiintymistä - kansakielellä siis saatat sekoittaa aineenvaihduntasi niin että paino nousee pienestäkin. Moni entinen tuntemani anorektikko on parannuttuaan lihonut ylipainoiseksi, juurikin siksi että aineenvaihdunta on seonnut. Eli tasaisesti ravintoa, verensokeritkaan ei heittele niin pahasti kun on tasaiset välit.
Ulkonäöstä vielä - on luonnollista että monilla hoikillakin naisilla on pieni pömppö, ihan siitä syystä että joillakim kohtu on kallellaan eteenpäin. Liikunta on aina hyvästä ja voit sitä toki kokeilla - kunhan muistat että sitäkin kohtuudella.
Vierailija kirjoitti:
Mä olin parhaimmillani 165 cm, 45 kg. Enkä ollut anorektikko, söin mitä halusin mutta kävelin joka päivä 2 tuntia. Nyt olen hirveä läski ja painan 65 kg :(
Niin oletkin. Oikea vyöryvä läskikasa. Lentokoneessa tarvitset varmaan kaksi paikkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olin parhaimmillani 165 cm, 45 kg. Enkä ollut anorektikko, söin mitä halusin mutta kävelin joka päivä 2 tuntia. Nyt olen hirveä läski ja painan 65 kg :(
Niin oletkin. Oikea vyöryvä läskikasa. Lentokoneessa tarvitset varmaan kaksi paikkaa.
Ehkä jopa kolme.
Mikä ihme pyörii ihmisten päässä, jotka tulevat tällaiseen keskusteluun puhumaan omasta laihdutuksestaan...
Seiskalla on hyvät neuvot!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mainitsit tuosta hoitavasta tahosta - oletko terapiassa tms masennukseen liittyen? Kannustan kertomaan näistä laihtumisajatuksista terapeutille. Hyvä terapeutti ei "estä sinua laihduttamasta", vaan auttaa sinua käymään läpi syitä ja mietteitä siitä miksi koet että sinun tulee laihtua. Terapeutti ohjaa, ei määräile :) saatat loppujen lopuksi itse huomata että sinun ei tarvitse enää laihtua, olet hyvä juuri sellaisena kuin olet <3
Laihtumisesta ja "täydellisyyden" tavoittelusta voi tulla vaarallinen pakkomielle, joka hiipii salakavalasti ja vähitellen täyttää tajunnan. Kannattaa kysyä itseltään, että onko laihuus (tai "täydellinen" keho) niin tärkeää loppujen lopuksi? Tällä en tarkoita sitä, että pitäisi olla ylipainoinen myöskään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä täällä kommentoidaan omasta bmi:stä, normaalipainosta ja kuinka itse ollaan minkäkin painoisia. Syömishäiriö ei ole painon vaan mielen ongelma. Ap, pääset helpommalla kun pyydät apua mahdollisimman aikaisessa vaiheessa.
65 ON ylipainoa, noilla pituuksilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen nähnyt omassa suvussani kuinka syömishäiriö on periytynyt. Vuoroin on letkuissa tytär ja vuoroin äiti. Molemmat käyvät sääliksi mutten voi auttaa. He ovat käyneet vuosikausia terapioissa mutta mikään ei vaikuta muuttuvan.
Kannattaa pistää noin kauhealle sairaudelle tiukasti kampoihin ja hakea apua ajoissa.
Minulla on samankaltaiset ajatukset ja samat on mitatkin. Oli teini-iässä syömishäiriö, kuukautiset loppuivat. Nyt aikuisiässä se tulee takaisin kun on pidempiaikaisempaa stressiä. Toivoisin että voisin suhtautua ruokaan terveellisesti enkä pakkomielteisesti laskien ja yrittäen minimoida joka annosta. Kuluttavaa ja turhauttavaa ja tiedostan vahvasti että kyseessä on sairaus. En vain tiedä miten tästä pääsee koskaan eroon. Olen kai sisimmässäni aina se pikkutyttö joka kurittaa itseään ja on sodassa oman vartalonsa kanssa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ala treenaamaan, niin kroppa kiinteytyy.
Sinkkumies
Alue: Aihe vapaa
Mä olin parhaimmillani 165 cm, 45 kg. Enkä ollut anorektikko, söin mitä halusin mutta kävelin joka päivä 2 tuntia. Nyt olen hirveä läski ja painan 65 kg :(