Kumpi mielestäsi on/oli raskaampaa, opiskelu vai töissäkäynti?

Opiskelu oli raskaampaa. Työasiat ei seuraa kotiin kuten kouluhommat.

Opiskelu oli paljon raskaampaa.

Töissä on raskaampaa.

Työelämä. Pitkät päivät, kiire, vastuu.

Opiskelu tietysti, jos työ - olet väärässä työpaikassa

Työnteko tottakai rankempaa. Opiskelijana teki jotkut asiat vain yhdellä kädellä, että pääsi kursseista läpi. Ei ollut pakko olla skarppina koko päivää. Töissä taas koko ajan pitää olla skarppina, ja yleensä aina on joku tilanne päällä.

Ala-aste ja yläaste oli aika iisiä, lukiossa ei paljon naurattanut pitkän matikan läksyjä tehdessä ja kaikki veti ihan hirveitä määriä kahvia. Yliopiston pari ekaa vuotta oli helppoja paitsi muutama todella ilkeä proffa. Ihmettelen miten selvisin selväjärkisenä 4:stä ja viimeisestä vuodesta. Sen jälkeen työelämä oli helppoa kuin heinänteko. Pari työpaikkaa jossa tulostavoitteet on olleet tosi kovat on kyllä syöneet naista enkä väittäisi että ne olisi helppoja.

Työelämä on selkeesti raskaampaa, vaikka luin itseni maisteriksi 5 vuodessa samalla, kun tein töitä 20 tuntia viikossa. Työelämässä on enemmän vastuuta, aikatauluja, neuvotteluja, tiedon soveltamista, priorisointia ja laajempien kokonaisuuksien hallintaa. Opiskeluaikana oli yleensä mahdollisuus siirtää kursseja ja tenttejä tulevaisuuteen, jos ei ehtinyt riittävästi valmistautua. Samoin saman ryhmätyöporukan kanssa ei tarvinnut jatkaa yhtä kurssia pidemmälle, jos tiimi ei toiminut. Töissä teet vuodesta toiseen hommia samojen tyyppien kanssa, vaikka mukana olis milliasia sluibaajia ja pölvästejä.

t. Erityisasiantuntija

Opiskelu on raskaampaa, ainakin jos on opinahjossa, jossa jotakin pitää tehdäkin. Lukion saattoi vielä suorittaa "toisella kädellä", siitä eteenpäin seurasivat opiskelut kotiinkin ja koulupäivät olivat pitkiä. Kouluttauduin ammattiini osittain juuri niillä odotuksin, että töitä ei voi "viedä kotiin", työajatukset ja työ kaikkinensa jää oven taakse, kun työpaikalta lähtee vapaa-ajalle. Lisäksi nykyäänkin työpaikan koulutuspäivissä huomaa, että passiivinen luokassa istuminen ja PowerPoint -esitysten tuijottelu vie voimat moninkertaisesti verrattuna aktiiviseen työpäivään.

Vierailija kirjoitti:

Työnteko tottakai rankempaa. Opiskelijana teki jotkut asiat vain yhdellä kädellä, että pääsi kursseista läpi. Ei ollut pakko olla skarppina koko päivää. Töissä taas koko ajan pitää olla skarppina, ja yleensä aina on joku tilanne päällä.

Tämä, kun täytyy olla skarppina koko päivä, työ vaatii keskittymistä ja aivojumppaa. Töissä on suuri vastuu joka kuormittaa. Opiskelu oli kuitenkin "vain opiskelua". Opiskeluaikoina lomiakin oli paljon enemmän vuoden aikana, työelämässä vaan 4vko kesäloma ja 1vko talviloma.

Mielestäni opiskelu on paljon raskaampaa. Kotona ei saa koskaan täysin rentoutua, kun aina on jokin tehtävä, joka pitäisi tehdä, tai tentti johon lukea. Näin jopa loma-aikoina, poislukien kesäloma. Kesällä onneksi pääsee töihin lepäämään. Kaikki ei tietenkään koe opiskelua yhtä rankaksi kuin minä, ja riippuu toki koulutuksestakin. Opettajat vaatii mielestäni liikaa verrattuna opintojaksosta saataviin opintopisteisiin. Opintojaksoja on kuitenkin 5-7 päällekkäin, johon kaikkiin tentit ja useampi laaja tehtävä!

Vierailija kirjoitti:

Opiskelu tietysti, jos työ - olet väärässä työpaikassa

Mielestäni se ei varsinaisesti kerro että olet väärässä työpaikassa, jos koet työsi raskaaksi. Moni työ on henkisesti tai fyysisesti raskasta, joku työ jopa henkisesti JA fyysisesti. Silti työstään voi nauttia ja tuntea olevansa oikeassa paikassa ja oikealla alalla.

Riippuu ihan täysin siitä mitä tekee työkseen.

Mulla työ. Mulla on aiempi duunariammatti, josta yritän alanvaihtoa. Teen gradua, ja opiskeluvuodet ovat kyllä olleet tervetullutta vaihtelua. Vapaata ja vaihtelevaa. Stressi on ajoittaista ja kroppa ei rasitu. Eikä kyllä keljutakaan.

Opiskelu oli raskaampaa. Luonnontieteiden opiskelu ei mennyt ihan vasemmalla kädellä hutiloiden. Lomilla ja viikonloppuisin tein toki töitä.

Opiskelu. Rahat todella tiukilla, kun töitä en ehtinyt opiskelujen sivussa tekemään ja opiskelupaikkakunnalle 1h matka suuntaansa. Opiskeluaikanani tosin meillä oli paljon ongelmia lapseni kanssa, ramppasimme lääkärissä ja terapiassa, haimme erityisluokkapaikkaa jne, jotka lisäsivät stressiä. Töissä ollessa työt on vain sen 8h päivä, kotona voi tyhjentää korvien välin, eikä tarvitse stressata 24/7 rahasta ja siitä, saako työharjoittelupaikan tai pääseekö jostain kurssista läpi (mulle oli todella tärkeää läpäistä kaikki kurssit ajallaan ja valmistua ajoissa).

Tällä hetkellä olen yrittäjä ja vaikka tässäkin on monia juttuja, niin stressiä juuri nyt on paljon vähemmän, kuin opiskeluaikana.

10 vuoden työelämän jälkeen lähdin viime syksynä ammattikorkeakouluun ja kuulkaa kyllä on rankempaa opiskelu. Työt jäi työpaikalle, kouluasiat jatkuvasti mielessä :(

Oon nyt paljo stressaantuneempi ku enne. Noh onneks tää ei oo ikuista :)

Opiskelu ehdottomasti itselläni. Töissä tekee työt ja lähtee kotiin. Opiskellessa ei noin vain pysty aina irtautumaan, vaan joskus täytyy tehdä hommia ihan yötä myöten. Näin kokemuksella yliopistotutkinto ja melko vaativa asiantuntijatyö.

Tässä vertailussa on tietysti monta muuttujaa. Verrataanko esim. ammattikoulu- vai yliopisto-opiskelua töihin - ja millaisiin töihin.

Opiskelu paljon raskaampaa. Työelämässä on ihan oikeita vapaapäiviä

Opiskelu raskaampaa ja vaativampaa (kylläkin vapaampaa), mutta ehkä myös jotenkin antoisampaa kuin työelämä, TKK:ssa tutkinnon suorittanut. Työelämässä on enemmän rutiineja mitä pitää suorittaa, opiskelu vaati enemmän jatkuvaa ongelmanratkaisua ja asioiden ymmärtämistä perusteellisesti.