Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Jos aikuisena hakee opiskelemaan toista tutkintoa yliopistoon, eikä se tutkinto olisi itselle ihan välttämätön, niin
21.05.2017 |
pitääkö potea huonoa omatuntoa siitä että vie paikan joltain sellaiselta, jolle se olisi tarpeellisempi?
Kommentit (48)
Ei, koska nykyään on kiintiöt ensikertalaisille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei, koska nykyään on kiintiöt ensikertalaisille.
Niin, siis niille jotka hakevat ensimmäistä kertaa. Ap saattaa viedä paikan nimenomaan sellaiselta jolla tutkintoa ei vielä ole.
Itse en käsitä näitä maisteritutkinnonkeräilijöitä. Jos opiskelu on harrastuksena vailla päämäärää kannattaa mennä avoimen yliopiston puolelle.
Eikö ole enää voimassa yhden tutkinnon rajoitus?
Vierailija kirjoitti:
Eikö ole enää voimassa yhden tutkinnon rajoitus?
Ei sellaista ole koskaan ollutkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos kuitenkin aiot köyttää sitä tutkintoa hyväksesi ja yhteiskunnankin hyväksi, ei tarvitse kantaa huonoa oamatuntoa. Vaikka tällöinkin voisit harkita hakea tutkinto-oikeutta erityistapauksena, niin se ei samalla tavalla veisi pääsykokeilijoiden paikkaa.
Mutta jos opiskelet vain harrastuksekseei, olisi parempi tehdä se avoimen puolella tai täydennyskoulutuksena.
No vähän riippuu. Kyllä minusta ne eläkeiän korvilla tai yli olevat aikuisopiskelijat (siis oikeasti 60+) jotka avoimesti sanoivat tulevansa hakemaan vain kiinnostavaa oppia ja virikettä, olisivat voineet vähän miettiä nuorempia polvia ja jättää tutkinto-opiskelijan paikat niille, jotka voivat hyödyntää oppimaansa työelämässään. Nykyään on paljon mahdollisuuksia opiskella (kirjastot, nettiluennot, avoimet luentotilaisuudet, kansanopiston kurssit...) jos ei ole tarvetta sinänsä tutkinnolle.
Törmäsin siis opinnoissani useampiin tällaisiin tyyppeihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
pitääkö potea huonoa omatuntoa siitä että vie paikan joltain sellaiselta, jolle se olisi tarpeellisempi?
Totta kai pitää. Suomalaisen pitää aina muistaa hävetä itseään.
Vierailija kirjoitti:
No vähän riippuu. Kyllä minusta ne eläkeiän korvilla tai yli olevat aikuisopiskelijat (siis oikeasti 60+) jotka avoimesti sanoivat tulevansa hakemaan vain kiinnostavaa oppia ja virikettä, olisivat voineet vähän miettiä nuorempia polvia ja jättää tutkinto-opiskelijan paikat niille, jotka voivat hyödyntää oppimaansa työelämässään. Nykyään on paljon mahdollisuuksia opiskella (kirjastot, nettiluennot, avoimet luentotilaisuudet, kansanopiston kurssit...) jos ei ole tarvetta sinänsä tutkinnolle.
Törmäsin siis opinnoissani useampiin tällaisiin tyyppeihin.
Mutta toisaalta neli-viisikymppisten kohdalla mielestäni ihan ok, koska ei voi tietää mitä tietoa tulee tarvitsemaan vielä jäljellä olevassa työelämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Avoimen puolella ei ole välttämttä kurssitarjontaa. Itse opiskelin sosiaalityötä Helsingin avoimessa, mutta kun koko lukuvuoden kurssitarjonta oli 0 oli pakko hakea sisään ja pääsin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koskee vain opintotukea
Siis yhden tutkinnon sääntö koskee vain opintotukea
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No vähän riippuu. Kyllä minusta ne eläkeiän korvilla tai yli olevat aikuisopiskelijat (siis oikeasti 60+) jotka avoimesti sanoivat tulevansa hakemaan vain kiinnostavaa oppia ja virikettä, olisivat voineet vähän miettiä nuorempia polvia ja jättää tutkinto-opiskelijan paikat niille, jotka voivat hyödyntää oppimaansa työelämässään. Nykyään on paljon mahdollisuuksia opiskella (kirjastot, nettiluennot, avoimet luentotilaisuudet, kansanopiston kurssit...) jos ei ole tarvetta sinänsä tutkinnolle.
Törmäsin siis opinnoissani useampiin tällaisiin tyyppeihin.
Mutta toisaalta neli-viisikymppisten kohdalla mielestäni ihan ok, koska ei voi tietää mitä tietoa tulee tarvitsemaan vielä jäljellä olevassa työelämässä.
Olen alle 40v. Ajatuksessa siis alan vaihto. Mutta pohdin nyt, että olisiko se oikein, jos joku muu ei sitten pääsisi opiskelemaan minun takiani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hae ihmeessä! Olen itse luopunut monista toiveista ja tarpeista ajateltuani niiden olevan pois joltain toiselta. Jälkikäteen (liian myöhään?) olen tajunnut, että mahdollisuuksien käyttämättä jättämisestä vain katkeroituu. Olen miettinyt tuota kysymystä niiden kohdalla, jotka opiskelevat harrastuksen vuoksi ja nauttiakseen opiskelijastatuksella saatavista eduista. Päädyin siihen, että jos tuplatutkinnot olisivat todellinen ongelma, niin ne kiellettäisiin.
Vierailija kirjoitti:
Itse en käsitä näitä maisteritutkinnonkeräilijöitä. Jos opiskelu on harrastuksena vailla päämäärää kannattaa mennä avoimen yliopiston puolelle.
Miksi ihmeessä? Siellä saa harvoin opiskeltua koko tutkinnon + maksaa. Tutkinto-opiskelijana saa lisäksi opiskelijaedut. Kerro miksi avoin olisi parempi
Onhan siinä tietysti sekin mahdollista, että se, joka ei saisi sitä paikkaa, on myös sellainen, joka ei sitä välttämättä tarvitsisi...
Toisaalta jos miettii perhosvaikutusta, niin mikä tahansa pienikin teko tai tekemättä jättäminen voi vaikuttaa jonkun toisen elämään merkittävästi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei, koska nykyään on kiintiöt ensikertalaisille.
Niin, siis niille jotka hakevat ensimmäistä kertaa. Ap saattaa viedä paikan nimenomaan sellaiselta jolla tutkintoa ei vielä ole.
Olisko kannattanut valita se ala kerralla oikein?
Ei kannata opiskella, kyllä varmasti joku muu sen paikan tarvii.
Hotelliaamiaisella tippa kahvia. Mitä sitä leipiä ja hedelmiä, kasvaville tarpeen.
Töitäkään kannata tehdä, muille tarpeellisempi se duuni.
Selkeintä päättää päivänsä. Mutta ei ampumalla, luoti voi olla tarpeen jollekin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No vähän riippuu. Kyllä minusta ne eläkeiän korvilla tai yli olevat aikuisopiskelijat (siis oikeasti 60+) jotka avoimesti sanoivat tulevansa hakemaan vain kiinnostavaa oppia ja virikettä, olisivat voineet vähän miettiä nuorempia polvia ja jättää tutkinto-opiskelijan paikat niille, jotka voivat hyödyntää oppimaansa työelämässään. Nykyään on paljon mahdollisuuksia opiskella (kirjastot, nettiluennot, avoimet luentotilaisuudet, kansanopiston kurssit...) jos ei ole tarvetta sinänsä tutkinnolle.
Törmäsin siis opinnoissani useampiin tällaisiin tyyppeihin.
Mutta toisaalta neli-viisikymppisten kohdalla mielestäni ihan ok, koska ei voi tietää mitä tietoa tulee tarvitsemaan vielä jäljellä olevassa työelämässä.
Olen alle 40v. Ajatuksessa siis alan vaihto. Mutta pohdin nyt, että olisiko se oikein, jos joku muu ei sitten pääsisi opiskelemaan minun takiani.
Eihän se millään voi SINUN vikasi olla, jos joku muu ei selviä pääsykokeesta sinua paremmin
Alue: Aihe vapaa
Miksi? Joku dillempi ei päässyt, ei ole iso menetys kenellekään. T: Toista maisterin tutkintoa tekevä.