Miksi miehet pelkäävät avioliittoa/sitoutumista?
Olemme päälle parikymppisiä ja seurustelleet vajaa 2 vuotta. Joskus ollut puhetta, että ensin naimisiin ja sitten vasta lapset ja että perhettä perusteltaisiin suunnilleen kolmenkympin tienoilla. Mies haluaa tulevaisuudessaan naimisiin ja lapsia jne, tavallisen perhe-elämän.
Tapasin vähän aikaa sitten ensimmäistä kertaa hänen opiskelukaverinsa toiselta paikkakunnalta. Noin 20 minuutin automatkan jutustelun aikana pompittiin aiheesta toiseen ja nämä kaksi kommenttia ehti tulla samalta kaverilta, jonka kanssa tulin hyvin juttuun ja tein (mielestäni ja kuulemma) hyvän ensivaikutelman:
1. Kerroin harkitsevani vaihto-opiskelua ulkomailla. Kaveri siihen, että "Sun kannalta sanoisin, että hieno maa ja kannattaa lähtee, mut (poikaystäväni) kannalta sanoisin, että älä lähde, kaunis ja vaalea tyttö löytää sieltä pian uuden miehen! Älä (poikaystävä) päästä lähteen, hehheh! ;)"
2. Kerroin samanikäisen ystäväni olevan menossa naimisiin. Kaveri hyppäsi heti (vitsillä kai, mutta kuitenkin) johtopäätöksiin "O-ou, pidä varas (poikaystävä), tää haluaa naimisiin!" (Väliin koitin jotain sanoa, että no tietty joskus, muttei mikään kiire tässä vielä ole) "Uu aijai, tää on valmis naimisiin, juokse (poikaystävä), juokse!"
Molemmat jutut tuli kyllä ihan pilke silmäkulmassa ja ilmapiiri pysyi kevyenä ja rentona. Myöhemmin palasi mieleen ja aloin ihmetellä, miten sama ihminen näkee huolestuttavana sekä sen, että minut joku muu kaverilta veisi, että sen, jos naimisiin mentäisiin?
Tuli sellainen olo, että miesten pitäisi onnistua pitämään/varaamaan naisensa (muilta miehiltä), muttei missään nimessä myöskään häneen sitoutua. Jos sitoutuu, niin häviää jotenkin?
Kaveri itsekin tahollaan seurustelee ja valmistui samoista hyvistä opinnoista, oletan että itsekin aikoo rakentaa uran ja perustaa perheen tulevaisuudessa. Miten se tämän perinteisen ja yleisen "elämänhaaveen/tavoitteen" toteutuminen on niin pelottava ja negatiivinen asia, jota tulisi vältellä mahdollisimman pitkään?
Onko meissä vieläkin niin syvällejuurtuneet alkukantaiset vaistot ohjailemassa järjen sijaan, että naisten vaisto käskee sitoutua, saada lapsia ja asettua jonnekin pesään niitä hoivaamaan, kun taas miehen vaisto käskee paritella mahdollisimman usein/monen kanssa, samalla pysyen liikkeellä ja "vapaana"?
Evoluutio varmasti on aikain saatossa suosinut lajeja, joissa koiras huolehtii runsaasta jälkikasvun alullepanosta ja naaras yrittää pitää niistä suurimman osan hengissä. Mutta eihän tässä enää mitään apinoita olla! :D
Itse olen ymmärtänyt, että deittailun ja seurustelun tavoitteena on löytää se sielunkumppani, jonka kanssa loppuelämä jaetaan. ("Tavallisilla" ihmisillä siis, tietty on ihmisiä, jotka ei halua perhettä tai vakituista suhdetta ja etsivät vain seksiä, kokemuksia tai seuraa.) Eli siis kumppanin löytyminen ja häät on se "voitto" ja ero seurustelukumppanista on "yritä uudelleen" ja nelikymppisellä sinkulla alkaa olla jo "game over". Mutta onko tosiaan (kaikille, useimmille, joillekin?) miehille se kestävän tosirakkauden löytyminen ja elämän hänen kanssaan jakaminen "game over, et enää pääse panemaan muita naisia"?
Kommentit (21)
Sen takia että ne miehet ketä halutaan sitouttaa on aina jotain rikkaita ja komeita. He eivät tarvitse sitoutumista, koska saavat kyllä uusia naisia heti jos entinen lähtee. Sitten on semmoisia miehiä ketkä sitoutuisivat mielellään, mutta heitä ei kukaan nainen halua.
Vierailija kirjoitti:
Sen takia että ne miehet ketä halutaan sitouttaa on aina jotain rikkaita ja komeita. He eivät tarvitse sitoutumista, koska saavat kyllä uusia naisia heti jos entinen lähtee. Sitten on semmoisia miehiä ketkä sitoutuisivat mielellään, mutta heitä ei kukaan nainen halua.
Harmi ettei täällä voi antaa superyläpeukkua. Näinhän se asia juuri menee. Miettikää vaikka omia tuttavianne
Miksi kukaan täysipäinen mies haluaisi itsensä kuseen ja itselleen harmia ja murhetta aikakautemme umpikieroista hempukoista?
Mikähän järkeä tällaisessa olisi ja miksi miehen täytyisi olla idiootti?
nykyajan maailmassa avioliitot ei kestä, muutaman vuoden päästä alkaa jompaakumpaa "ahdistaa" masentaa" eikä löydy mitään yhteistä"
Olipas sekavaa sepustusta. Tuli mieleen kumman kaa-sarjan terveydenhoitaja Ellu vaahtoamassa "miesten primitiivisestä vaistosta urbaanissa yhteiskunnassa".
eikannatakun kirjoitti:
nykyajan maailmassa avioliitot ei kestä, muutaman vuoden päästä alkaa jompaakumpaa "ahdistaa" masentaa" eikä löydy mitään yhteistä"
Ja mies kaivaa lompakon ja maksaa. Kyllä tuntuu kohtuulliselta, oikeudenmukaiselta ja järkevältä.
Mihin nykymies edes tarvitsee sitä naista? Onko "naista saamaton" mies jollain tapaa epäihminen?
Päinvastoin, rohkeampi ja viisaampi kuin nämä teuras-alttarille marssivat lammasmiehet.
Vierailija kirjoitti:
Mihin nykymies edes tarvitsee sitä naista? Onko "naista saamaton" mies jollain tapaa epäihminen?
Päinvastoin, rohkeampi ja viisaampi kuin nämä teuras-alttarille marssivat lammasmiehet.
Naista saamatonta miestä ei ole olemassakaan, ainoastaan silloin jos joku on itse niin valinnut.
Mies voi mennä aina huorran luo, tyhjentää siihen kassinsa ja taas elämä hymyilee.
Tämänpäivän mies ei tarvitse naista yhtään mihinkään.
Minua mieheni kyllä kosi, ja halusi sitoutua, melko lyhyen seurustelun jälkeen. Ja tiedän monen muunkin näin tehneen. On naisia ja miehiä, jotka eivät halua sitoutua, ja on naisia ja miehiä, jotka haluavat. Ja on naisia ja miehiä, jotka sitoutuvat kyllä, kun löytävät sen oikean. Sellaiseen tyyppiin ei kannata aikaa tuhlata, joka ei ole valmis sitoutumaan. Ei vaan oikeasti välitä tarpeeksi.
Vastaus: tasokkailla miehillä on valinnanvaraa eikä keskitason naisiin tarvitse tyytyä. Lisäksi vaihtelu virkistää. Sama asia keskitason naisilla verrattuna keskitason miehiin: valinnanvaraa loputtomasti eikä kukaan kelpaa.
miehellä pittää olla rahaa, talo, hieno auto jo valmiina sekä Jason stathamin tason vartalo.
kun kaikki pittäis olla täydellistä...
pieni muistutuksen sana:
Täydellistä ihmistä ei ole olemassakaan!!!
En mä ole huomannut. Avioiduin toisen kerran kolmekymppisenä leskenä.
Olisi kyllä kiva oma kulta kotona jota kutitella. EI vaan ole aikaa sellasille, kun on työ, harrastukset, ym. ym.
Vierailija kirjoitti:
En mä ole huomannut. Avioiduin toisen kerran kolmekymppisenä leskenä.
Sama, tosin olin lähempänä neljääkymppiä. Ensimmäinen liitto kesti 15 vuotta ja päättyi kuolemaan. Ei tarvinnut miestä avioliittoon aikanaan patistella. Ei tarvinnut toistakaan miestä patistella, vaan avioiduimme vuoden päästä tapaamiestamme.
Outoja johtopäätöksiä yhden ihmisen kahden irtokommentin perusteella.
En usko, että tuossa on mitään sukupuolieroa. Jotkut vain haluavat naimisiin ja hankkia lapsia tietyn kaavan ja järjestyksen mukaan, toiset eivät halua. Sinäkin vain ilman muuta oletit, että kyllä tuo kommentoiva kaverisikin varmaan haluaa (koska hänellä on sama koulutus, wtf?) haluaa naimisiin ja lapsia, mutta ei se välttämättä niin ole.
Minä seurustelin eksäni kanssa yhdeksän vuotta, eikä meidän suunnitelmissamme ollut mitään häitä tai mukeloita, nautimme elämästä sellaisenaan.
En minäkään koskaan ole halunnut perhetta ja lapsi, nuorena haaveilin talosta, joka olisi juuri minulle tehty, toimiva.
No nyt olen seksittömässä avoliitossa, kaksi teiniä ja asumme miehen entistä, remppaamatonta kotitaloa.
Miksi, oi miksi? N50+
Olen luonteeltani sitoutumishaluinen mies, joka haaveilee avioliitosta ja perheestä. En ole alfauros, joten ehkä siksi olenkin hyvin sitoutuvainen, koska jos jonkun onnistuu saamaan, niin siitä kyllä pidän kiinni.
Mutta yksi asia elämässäni on tehnyt minusta sitoutumiskammoisen. Olen sairastunut vakavasti enkä ole enää 100% työkykyinen. Tämän takia pelkään sitoutua, koska en tiedä pystynkö sairauteni vuoksi tarjoamaan taloudelliset resurssit perheen perustamiseen. Yksinkertaisemmin sanottuna: saatan olla loppuelämäni pitkäaikaistyötön / työkyvytön, joten en uskalla sitoutua parisuhteeseen.
"Mies voi mennä aina huorran luo, tyhjentää siihen kassinsa ja taas elämä hymyilee.
Tämänpäivän mies ei tarvitse naista yhtään mihinkään."
En mä usko oikein että homoja sentään niin paljon on että kaikille miehille riittäisi käynti mieshuorran luona. Ilmeisesti tuo palveluntarjoaja siis on mies, koska seuraava lause kuullu että tämänpäivän mies ei tarvitse naista yhtään mihinkään.
Ongelmana on se, että varakas, koulutettu, työssäkäyvä mies huomaa aika varhaisessa vaiheessa, että hänen oletetaan maksavan sen pesän, jonka nainen haluaa. Miksi ihmeessä tehdä niin, kun oma tavoite on tasa-arvoinen parisuhde eikä se, että saa elättää naisen ja maksaa tämän unelmat.
Kyllä minun mies ainakin haluaa naimisiin. Sinun miehessäsi on jotain vikaa.