Miksi miehet pelkäävät avioliittoa/sitoutumista?

Olemme päälle parikymppisiä ja seurustelleet vajaa 2 vuotta. Joskus ollut puhetta, että ensin naimisiin ja sitten vasta lapset ja että perhettä perusteltaisiin suunnilleen kolmenkympin tienoilla. Mies haluaa tulevaisuudessaan naimisiin ja lapsia jne, tavallisen perhe-elämän.

Tapasin vähän aikaa sitten ensimmäistä kertaa hänen opiskelukaverinsa toiselta paikkakunnalta. Noin 20 minuutin automatkan jutustelun aikana pompittiin aiheesta toiseen ja nämä kaksi kommenttia ehti tulla samalta kaverilta, jonka kanssa tulin hyvin juttuun ja tein (mielestäni ja kuulemma) hyvän ensivaikutelman:
1. Kerroin harkitsevani vaihto-opiskelua ulkomailla. Kaveri siihen, että "Sun kannalta sanoisin, että hieno maa ja kannattaa lähtee, mut (poikaystäväni) kannalta sanoisin, että älä lähde, kaunis ja vaalea tyttö löytää sieltä pian uuden miehen! Älä (poikaystävä) päästä lähteen, hehheh! ;)"
2. Kerroin samanikäisen ystäväni olevan menossa naimisiin. Kaveri hyppäsi heti (vitsillä kai, mutta kuitenkin) johtopäätöksiin "O-ou, pidä varas (poikaystävä), tää haluaa naimisiin!" (Väliin koitin jotain sanoa, että no tietty joskus, muttei mikään kiire tässä vielä ole) "Uu aijai, tää on valmis naimisiin, juokse (poikaystävä), juokse!"

Molemmat jutut tuli kyllä ihan pilke silmäkulmassa ja ilmapiiri pysyi kevyenä ja rentona. Myöhemmin palasi mieleen ja aloin ihmetellä, miten sama ihminen näkee huolestuttavana sekä sen, että minut joku muu kaverilta veisi, että sen, jos naimisiin mentäisiin?

Tuli sellainen olo, että miesten pitäisi onnistua pitämään/varaamaan naisensa (muilta miehiltä), muttei missään nimessä myöskään häneen sitoutua. Jos sitoutuu, niin häviää jotenkin?

Kaveri itsekin tahollaan seurustelee ja valmistui samoista hyvistä opinnoista, oletan että itsekin aikoo rakentaa uran ja perustaa perheen tulevaisuudessa. Miten se tämän perinteisen ja yleisen "elämänhaaveen/tavoitteen" toteutuminen on niin pelottava ja negatiivinen asia, jota tulisi vältellä mahdollisimman pitkään?

Onko meissä vieläkin niin syvällejuurtuneet alkukantaiset vaistot ohjailemassa järjen sijaan, että naisten vaisto käskee sitoutua, saada lapsia ja asettua jonnekin pesään niitä hoivaamaan, kun taas miehen vaisto käskee paritella mahdollisimman usein/monen kanssa, samalla pysyen liikkeellä ja "vapaana"?

Evoluutio varmasti on aikain saatossa suosinut lajeja, joissa koiras huolehtii runsaasta jälkikasvun alullepanosta ja naaras yrittää pitää niistä suurimman osan hengissä. Mutta eihän tässä enää mitään apinoita olla! :D

Itse olen ymmärtänyt, että deittailun ja seurustelun tavoitteena on löytää se sielunkumppani, jonka kanssa loppuelämä jaetaan. ("Tavallisilla" ihmisillä siis, tietty on ihmisiä, jotka ei halua perhettä tai vakituista suhdetta ja etsivät vain seksiä, kokemuksia tai seuraa.) Eli siis kumppanin löytyminen ja häät on se "voitto" ja ero seurustelukumppanista on "yritä uudelleen" ja nelikymppisellä sinkulla alkaa olla jo "game over". Mutta onko tosiaan (kaikille, useimmille, joillekin?) miehille se kestävän tosirakkauden löytyminen ja elämän hänen kanssaan jakaminen "game over, et enää pääse panemaan muita naisia"?