Lue keskustelun säännöt.
kun oma ulkonäkö surettaa
17.05.2017 |
Ajatukset taas pinnalla tuon yhden kauneus-ketjun takia. Eli olen koko tähänastisen nuoruus ja aikuiselämäni surrut sitä, että olen ruma. Ei siis sitä että en olisi varsinaisesti kaunis, vaan että olen suorastaan ruma. Itkettää kun näkee omia valokuvia ja näkee taas sen todellisuuden.
Miten muut rumaksi itsenne kokevat olette pystyneet hyväksymään asian? Olen 35 ja tämä tuska ei ole helpottanut vieläkään. Rumuuteni on sellaista, ettei mikään pieni stailaus tai vaatteet pelasta. Rakenteellista rumuutta ja naaman rumuutta. En osaa sanoa mikä osa minusta ei olisi ruma!
Tuntuu että nykyään kaikkialla on vaan kyse ulkonäöstä. Millään muulla ei ole väliä (naisella) kuin että näyttää hyvältä. Muusta viis. Olenkin tullut siihen tulokseen, että kaikista eniten maailmassa toivoisin sitä, että voisin olla kaunis. antaisin mitä vaan. Saisin varmaan ystäviä ja miehen ja kunnioitusta... nyt häpeän muiden seurassa ja olen pahoillani heidän puolesatan että joutuvat katsomaan rumaa olemustani. Ahistaa. Ja sitten jotain tyyliin maria veitolaa haukutaan rumaksi ja hahhah... mikään ei riitä paitsi bikinimissin ulkonkö... :( en taida enää poistua kotoa.
Kommentit (49)
Jos ihan oikeasti noin paljon ahdistaa, niin ota vaikka tarvittaessa lainaa ja mene plastiikkakirurgille. Toinen vaihtoehto on psykologi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nekin jotka ovat olleet kauniita, alkavat kuihtua 35-v jälkeen, että kehen itseäsi vertaat? Olen itse ollut nätti ja nyt olen ruma. :(
Vierailija kirjoitti:
Jos ihan oikeasti noin paljon ahdistaa, niin ota vaikka tarvittaessa lainaa ja mene plastiikkakirurgille. Toinen vaihtoehto on psykologi.
Mutta mussa olisi niin paljon korjattavaa ettei siihen mikään yksi tai kaksi leikkausta auta... lisäksi neljäkymmentä lähestyy joten kirurgia tuntuisi haaskaukselta... eikä mua vaan voi korjata kun KAIKKI on niin pielessä
tuntuu että elämä on mennyt iha hukkaan rumana ollessa... on paljon asioita joita olen jättänyt tekemättä rumuuteen liittyvätn häpeän takia... tietynlaista hyväksyntää ei vaan muilta ihmisiltä saa kun on ruma. vaikka osaisit mitä, sen näkee naamasta miten muut ajattelee "joo, osaahan toi vaikka mitä mutta ainakaan en oo noin vtun ruma, hahhah." loppupeleissä kuten sanoin, naisen arvo tulee siitä onko kaunis ei siitä mitä osaa tehdä. ja sitten vasta voi tehdä kaikkea siistiä ja saa ihailua jos on kaunis. ketään ei kiinnosta jonkun ruman suoritukset. ap.
Eikö löydy ketää rumaa, joka olisi jotenkin päässyt asian yli? Miten teit sen?
ap
ja vielä tietysti se että olisi huijausta saada mies kun on vaan leikkauksilal kaunistettu... ei saisi sen parempia geenejä kuitenkaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Useilla kohtalo ei anna niitä parhaita kortteja pelattavaksi. Monella sairaus voi olla itsessään eristävä tekijä. Liiallinen kauneus voi olla ihmissuhteissa ongelmallista, jos kerää puoleensa pinnallista seuraa. Itse keskittyisin henkiseen kasvuun, ulkonäön miettimisen sijaan. Taikka johonkin lahjakkuuteen, jonka omaat. Sitä kautta voisi mahdollisesti olla kiinnostava ihmisenä.
Vierailija kirjoitti:
Useilla kohtalo ei anna niitä parhaita kortteja pelattavaksi. Monella sairaus voi olla itsessään eristävä tekijä. Liiallinen kauneus voi olla ihmissuhteissa ongelmallista, jos kerää puoleensa pinnallista seuraa. Itse keskittyisin henkiseen kasvuun, ulkonäön miettimisen sijaan. Taikka johonkin lahjakkuuteen, jonka omaat. Sitä kautta voisi mahdollisesti olla kiinnostava ihmisenä.
niin... tiedän itsekin että olen jäänyt liian kiinni ulkonäköön. mutta tässä ajassa on tosi vaikea olla ajattelematta ulkonäköä. ainakin jos aikoo ikinä avata tietokoneen tai telkkarin tai lukea lehtiä tai kulkea kaupoilla... ja kun se ulkonäkö ei vaan ole ainakaan naiselle pelkkä ulkonökä... vaan kun on ruma on kuin olisi kelvoton ihminen? sitä ei voi ottaa kevyesti kuten vaikka sitä että "en osaa laulaa, no mitä sitten"? mutta olla ruma ei ole "mitä sitten" vaan se on olla kelvoton... miksi?
pitäisi vaan ruveta olemaan törkeästi oma itsensä ja tehdä olemuksestaan statement. Iiu Susiraja-tyylisesti... mutta silti vaanharmittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin ja Iiu susirajalla on mielestäni kauniit kasvot, en tarkoittanut sillä. mutta hänen töissään epäsovinnaisuus on kuitenkin se juttu. ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuu mitä tämän keskustelun tarkoitus oli? Haetko hvyäksyntää sille, että voit velloa itsesäälissä, kun saat täältä voivottelevia kommentteja vai haualutko oikeasti alkaa elämään?
Hyvällä kropalla ja ryhdillä saa jo paljon "anteeksi." Harrastatko liikuntaa ja elätkö muuten terveellisesti?
En kyllä usko, että olet lainkaan niin epäviehättävä kuin mitä itse luulet. Miltä sitten näytät ja olisiko sille kuitenkin jotakin tehtävissä, jos kerran itse koet ettet voi elää täysillä muuten?
Vierailija kirjoitti:
Riippuu mitä tämän keskustelun tarkoitus oli? Haetko hvyäksyntää sille, että voit velloa itsesäälissä, kun saat täältä voivottelevia kommentteja vai haualutko oikeasti alkaa elämään?
Hyvällä kropalla ja ryhdillä saa jo paljon "anteeksi." Harrastatko liikuntaa ja elätkö muuten terveellisesti?
En kyllä usko, että olet lainkaan niin epäviehättävä kuin mitä itse luulet. Miltä sitten näytät ja olisiko sille kuitenkin jotakin tehtävissä, jos kerran itse koet ettet voi elää täysillä muuten?
Alemmassa kommentissa ap. tarkensi, että onko ketään joka olisi päässyt rumuutensa yli ja miten?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tervetuloa nykyaikaan. T. Toinen rumilus
Vierailija kirjoitti:
Riippuu mitä tämän keskustelun tarkoitus oli? Haetko hvyäksyntää sille, että voit velloa itsesäälissä, kun saat täältä voivottelevia kommentteja vai haualutko oikeasti alkaa elämään?
Hyvällä kropalla ja ryhdillä saa jo paljon "anteeksi." Harrastatko liikuntaa ja elätkö muuten terveellisesti?
En kyllä usko, että olet lainkaan niin epäviehättävä kuin mitä itse luulet. Miltä sitten näytät ja olisiko sille kuitenkin jotakin tehtävissä, jos kerran itse koet ettet voi elää täysillä muuten?
Etkö osaa lukea? Lainaan ensimmäistä viestiäni: "Miten muut rumaksi itsenne kokevat olette pystyneet hyväksymään asian?"
ja viestiäni nro 5: "Eikö löydy ketää rumaa, joka olisi jotenkin päässyt asian yli? Miten teit sen?"
Eli tällaisista onnistuneista soputumiskokemuksista olisin kiinnostunut kuulemaan, jos joku on päässyt ajan myötä sinuiksi itsensä kanssa.
Lisäksi vaihtaa ajatuksia ja kyllä, ehkä vähän purkaa tunteitakin täällä anonyyminä. Tämä on mulle ollut aina iso surun aihe ja vähän ärsyttää että kaltaisesi superihminen? tulee sivaltelemaan itsesäälissä vellomisella.
Elän aika normaalisti. En erityisen epäterveellisesti. En ole pahasti ylipainoinen mutta varmaan voisi viisi kiloa pudottaa. se ei kuitenkaan ole mun oneglma vaan suoraan sanottuna paskat geenit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap! Valokuva valehtelee. Et koskaan ole paikallesi jähmettynyt kuten valokuvassa. Olet liikkuva, ilmeikäs, elävä kokonaisuus. Lisäksi ihmiset yleensä katsovat sinua kahdella silmällä. Normikameroissa on yksi linssi. Jo se muokkaa sinusta nähtävää kuvaa toisenlaiseksi kuin mitä olet luonnossa. Puhumattakaan erilaisista linsseistä! Värintoistuvuudesta! Kuvan olemuksesta (RGB vai SMYC).
Älä usko valokuviin.
Terapia voisi silti olla hyväksi, jos minäkuvasi on hyvin negatiivinen.
Tsemppiä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu mitä tämän keskustelun tarkoitus oli? Haetko hvyäksyntää sille, että voit velloa itsesäälissä, kun saat täältä voivottelevia kommentteja vai haualutko oikeasti alkaa elämään?
Hyvällä kropalla ja ryhdillä saa jo paljon "anteeksi." Harrastatko liikuntaa ja elätkö muuten terveellisesti?
En kyllä usko, että olet lainkaan niin epäviehättävä kuin mitä itse luulet. Miltä sitten näytät ja olisiko sille kuitenkin jotakin tehtävissä, jos kerran itse koet ettet voi elää täysillä muuten?
Etkö osaa lukea? Lainaan ensimmäistä viestiäni: "Miten muut rumaksi itsenne kokevat olette pystyneet hyväksymään asian?"
ja viestiäni nro 5: "Eikö löydy ketää rumaa, joka olisi jotenkin päässyt asian yli? Miten teit sen?"
Eli tällaisista onnistuneista soputumiskokemuksista olisin kiinnostunut kuulemaan, jos joku on päässyt ajan myötä sinuiksi itsensä kanssa.
Lisäksi vaihtaa ajatuksia ja kyllä, ehkä vähän purkaa tunteitakin täällä anonyyminä. Tämä on mulle ollut aina iso surun aihe ja vähän ärsyttää että kaltaisesi superihminen? tulee sivaltelemaan itsesäälissä vellomisella.
Elän aika normaalisti. En erityisen epäterveellisesti. En ole pahasti ylipainoinen mutta varmaan voisi viisi kiloa pudottaa. se ei kuitenkaan ole mun oneglma vaan suoraan sanottuna paskat geenit.
Olen pahoillani, jos otit sen hyökkäyksenä en kuitenkaan sitä niin tarkoittanut. Lähinnä ajattelin, kun kirjoitit miten ainoa toiveesi on olla kaunis, koska sillä saisit mielestäsi hyväksyntää ja säälit näitä, jotka joutuvat katselemaan "rumaa olemustasi." Niin se ei välttämättä kuulosta siltä, että olet itsesi hyväksymisen tiellä. Jos sulla on noin suuri häpeäntunen itseäsi kohtaan, niin uskon, että siihen itsensä hyväksymiseen vaaditaan hieman pidempi prosessi, esim. terapian kautta. Mielestäni se itsensä hyväksyminen lähtee jo siitä, että kirjoitat ja ajattelet itsestäsi hieman kauniimmin, aloitus oli mielestäni juuri sitä itsesääliä. Toivon että pääset asiasta ennen pitkää yli. Olen kyllä itse kaikkea muuta kuin superihminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu mitä tämän keskustelun tarkoitus oli? Haetko hvyäksyntää sille, että voit velloa itsesäälissä, kun saat täältä voivottelevia kommentteja vai haualutko oikeasti alkaa elämään?
Hyvällä kropalla ja ryhdillä saa jo paljon "anteeksi." Harrastatko liikuntaa ja elätkö muuten terveellisesti?
En kyllä usko, että olet lainkaan niin epäviehättävä kuin mitä itse luulet. Miltä sitten näytät ja olisiko sille kuitenkin jotakin tehtävissä, jos kerran itse koet ettet voi elää täysillä muuten?
Etkö osaa lukea? Lainaan ensimmäistä viestiäni: "Miten muut rumaksi itsenne kokevat olette pystyneet hyväksymään asian?"
ja viestiäni nro 5: "Eikö löydy ketää rumaa, joka olisi jotenkin päässyt asian yli? Miten teit sen?"
Eli tällaisista onnistuneista soputumiskokemuksista olisin kiinnostunut kuulemaan, jos joku on päässyt ajan myötä sinuiksi itsensä kanssa.
Lisäksi vaihtaa ajatuksia ja kyllä, ehkä vähän purkaa tunteitakin täällä anonyyminä. Tämä on mulle ollut aina iso surun aihe ja vähän ärsyttää että kaltaisesi superihminen? tulee sivaltelemaan itsesäälissä vellomisella.
Elän aika normaalisti. En erityisen epäterveellisesti. En ole pahasti ylipainoinen mutta varmaan voisi viisi kiloa pudottaa. se ei kuitenkaan ole mun oneglma vaan suoraan sanottuna paskat geenit.
Olen pahoillani, jos otit sen hyökkäyksenä en kuitenkaan sitä niin tarkoittanut. Lähinnä ajattelin, kun kirjoitit miten ainoa toiveesi on olla kaunis, koska sillä saisit mielestäsi hyväksyntää ja säälit näitä, jotka joutuvat katselemaan "rumaa olemustasi." Niin se ei välttämättä kuulosta siltä, että olet itsesi hyväksymisen tiellä. Jos sulla on noin suuri häpeäntunen itseäsi kohtaan, niin uskon, että siihen itsensä hyväksymiseen vaaditaan hieman pidempi prosessi, esim. terapian kautta. Mielestäni se itsensä hyväksyminen lähtee jo siitä, että kirjoitat ja ajattelet itsestäsi hieman kauniimmin, aloitus oli mielestäni juuri sitä itsesääliä. Toivon että pääset asiasta ennen pitkää yli. Olen kyllä itse kaikkea muuta kuin superihminen.
No, myönnetään, että tämä hetki kun aloituksen vauvalle tein, ei ole valoisimpiani. Erityisen huono päivä siis.
Minä taas arvelin viestisi perusteella että neuvosi olisivat tyyliä "mene lenkille ja laita ripsiväriä" ja kimmastuin jo valmiiksi. Ei sentään, olet varmaan pohjimmiltasi oikeassa. Olen vähän neuvoton itsekin tän häpeän kanssa. En osaa lakata häpeämästä itseäni vaan päättämällä niin. Se mitä kirjoitin on se synkkä totuu smieleni sisältä, eipä näitä ajatuksia kasvotusten tunnusteta
siksi olisi rohkaisevaa tietää, jos joku yhtä syvällä rumuutensa kanssa oleva olisi päässyt irti jotenkin.
Lakkaa tuijottamasta peiliin. Oikeasti, jos olet kiva ja huolehdit hygieniasta, mitä ihmeen juttua tuo on?
Itsellä helpotti kun raitistuin ja lakkasin käymästä baareissa, joissa primitiivinen kilpailu oikein kärjistyy.
Nyt lopeta itsesi soimaaminen ja ala AJATELLA että olet normaali, ainutlaatuinen yksilö. Keskity johonkin itsesi ulkopuolella olevaan asiaan. Sinulla ei ole mitään velvollisuutta miellyttää ketään.
Mikä on tuo mainitsemasi kauneuteen liittyvä ketju, joka sinut surustutti?
Olen pahoillani puolestasi. Voimia sinulle ja kaikkea hyvää!
Minua surettaa se, että olen (masennus)talven aikana lihonut noin 10 kg eikä mikään vaate mahdu päälle. Liekö saan näitä kiloja koskaan pois. En halua katsoa itseäni peilistä.