Lue keskustelun säännöt.
"Ihanaa, että on vain yksi lapsi"-ketju. Tähän voi kirjoittaa yleistä keskustelua yksilapsisuudesta ja sen ihanuudesta.
14.05.2017 |
Meillä on yksi lapsi ja tätä ketjua lukiessani tuli ihana olo siitä, että ihanaa ettei meidän lapsella ole sisarusta jonka kanssa tappelu alkaisi heti aamusta. Iiiiiihana hiljaisuus yhden lapsen kanssa. 🤗
http://www.vauva.fi/keskustelu/2870191/aamu-alkoi-lasten-tappelulla-ja-…
Kommentit (38)
Mua säälittää sellaiset kaverit, jotka vertaispaineen takia tekee kaksi tai useamman lapsen ja sitten ovat niin väsyneitä että... "Mutta kun ne vauvat on niiiiin ihania".
Meillä on vain yksi lapsi, eikä enempää tuu. Uskalletaan olla erilaisia eikä mennä joukon mukana. Mä ymmärrän, että ei se lapsi ikuisesti vauva ole vaan kasvaessa se kasvatusvastuukin kasvaa. Pieni lapsi pienet ongelmat, iso lapsi isot ongelmat.
Onneksi ei sentään pienet lapset pienet ongelmat, isot lapset isot ongelmat. 😳
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itseäni olisi lapsena ilahduttanut päästä aina etupenkille, kun meni äidin kanssa jonnekin. Ja varmasti äiti olisi halunnut säästyä siltä jatkuvalta tappelulta ja ovien katkerana toista päin lyömiseltä.
Meille taas ei siunaantunut kuin yksi lapsi. Ihana tytär. Olen hänestä hyvin ylpeä. Hyvin ollaan pärjätty vaikka ei sisaruksia tullutkaan. Onpahan kaukki huomio mennyt hänelle ja se ei tietääkseni ole lainkaan pahasta.
Täällä se, jolle sanottiin lapsista olevan seuraa toisilleen.
Erosin ensimmäisestä liitostani pitkälti lapsilukuasian vuoksi, minulle riitti yksi, ja ex-mies siihen saakka, kunnes hän muutti mielensä ja tahtoi monta...(molemmat ollaan avioiduttu uudelleen, minulla on velamies ja exällä suurperhe). Nykyinen puolisoni ja sisarensa ovat vihanneet toisiaan aikuisuuteen saakka. Itse olen ainokainen, joten en tiedä, mistä olen jäänyt paitsi - mutta siitä olen onnellinen, että pidin pääni lapsiasiassa, silloin kun 1 ei vielä ollut mikään normaalina pidetty vaihtoehto :)
Olen myös kysynyt tyttäreltä, onko hän kaivannut sisaruksia. Ei kuulemma. En minäkään ole.
Meillä oli elämä sellaista semimukavaa yhden lapsen kanssa. Mutta kun se yksikin lapsi on sellainen saatanan kovaääninen ja etenkin kovapäinen häröpää! Eli meillä ei oikein toiminut ne yksilapsisuuden paremmat puolet mitä niin monesti tuodaan esiin. Olisi toki IHAN eri olla yhden rauhallisen ja suht tottelevaisen lapsen äiti....
No me tehtiin sitten toinenkin kumminkin, eipä tää meno miksikään muuttunut. Meillä menee samassa nämä kaksi (isolla ikäerolla) kuin tuo yksi menisi, on sen verta haastava esikoinen ja nuorempi taas sen verta helppo. Rahat riittää samalla tavalla mutta erona ehkä se, että kun tuntuu että on maailman paskin vanhempi niin sitten se toinen onkin vähän normaalimmassa kehitysvaiheessa ja tulee olo et kyl tää tästä.
Mut jos olis ollut esikoinen sellainen kaunosielu niin hyvin olis voitu siihen jäädä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Yksi lapsi on harrastus, kaksi lasta on työtä, kolme lasta on hulluutta".
Mielummin jatkan mukavaa harrastustani kuin teen kovaa työtä ja tulen hulluksi.
Näitä on kiinnostava lukea, kun ei ole asiasta omaa kokemusta. Lisää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi lapsi kaipaa ehkä enemmän aikaa vanhemmilta kun ei ole sisaruksia leikkikavereina. Mutta yhden lapsen ansiosta vanhemmat myös saavat enemmän aikaa sekä keskenään, että itsekseen niin halutessaan.
Yksi lapsi on paljon helpompi antaa hoitoon kuin useampi ja kun on vaan yksi lapsi, niin jompi kumpi vanhempi saa aina omaa aikaa kun toinen vahtii lasta. Jos olisi kaksikin lasta, niin jatkuvasti olisi yksi lapsi roikkumassa molempien lahkeessa. Tai pahemmassa tapauksessa äidin lahkeessa ja isä saa huitelehtia miten sattuu ja missä sattuu.
Parasta kun on vaan tuo yks kolmevee. On helppoa reissata ja muutenkin yksi lapsi sopii meidän elämäntyyliin paremmin kun hyvin. Ollaan kompakti ja tiivis kolmen hengen perheyksikkö.
Lisäksi voin ihan avoimesti myöntää, että musta ei välttämättä ikinä riittäis useammalle lapselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitä lähtemisen ihanuutta kun ei tarvitse pukea kuin yksi lapsi. Siskollani on 4 ja kun on saanut yhden puettua ja siirtyy seuraavaan niin se jo puettu alkaa marista kun on kuuma ja repiä niitä vaatteita pois. Kerran otin ihan huvikseni aikaa kauanko neljän alle kouluikäisen pukemiseen meni, 25minuuttia, kun omani oli puettu parissa minuutissa ja valmiina lähtemään.
Mulla on iso lapsikatras, mutta en mä koe sitä raskaaksi ja en oo hulluksikaan tullut :-D
Jokainen tekee niin monta lasta kuin jaksaa hoitaa :-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sitä lähtemisen ihanuutta kun ei tarvitse pukea kuin yksi lapsi. Siskollani on 4 ja kun on saanut yhden puettua ja siirtyy seuraavaan niin se jo puettu alkaa marista kun on kuuma ja repiä niitä vaatteita pois. Kerran otin ihan huvikseni aikaa kauanko neljän alle kouluikäisen pukemiseen meni, 25minuuttia, kun omani oli puettu parissa minuutissa ja valmiina lähtemään.
Oho. On varmaan aika pienellä ikäerolla kaikki, jos kaikki neljä pitää pukea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sitä lähtemisen ihanuutta kun ei tarvitse pukea kuin yksi lapsi. Siskollani on 4 ja kun on saanut yhden puettua ja siirtyy seuraavaan niin se jo puettu alkaa marista kun on kuuma ja repiä niitä vaatteita pois. Kerran otin ihan huvikseni aikaa kauanko neljän alle kouluikäisen pukemiseen meni, 25minuuttia, kun omani oli puettu parissa minuutissa ja valmiina lähtemään.
Miksi sun siskosi puki ne kaikki neljä? En tajua :D Meidän 2v pukee jo lähestulkoon kaiken itse ja vähän avustetaan / viimeistellään, jos tarvii. 5v isosisko pukee itse itsensä.
Ymmärrän täysin, jos joku haluaa vain yhden lapsen. Se on ihan fine. Itsekin olin samoilla linjoilla...kunnes en enää ollutkaan :) Mieli muuttui, eikä elämä silti helvetiksi muuttunut. Melko sopuisia ovat ja silloin kun eivät ole, ohjataan olemaan. Hetkeäkään en ole toistakaan lasta katunut.
Miehen kanssa käytiin jo ennen kuin ruvettiin lasta yrittämään keskustelu siitä, että yksi lapsi riittää. Mieheni on ainoa ja hyvin on kasvatettu. Minulla ja veljelläni on ikäeroa seitsemän vuotta, joten mitään suurta yhteyttä ei ole ikinä syntynyt.
Äiti aloitti toisesta lapsesta höpinän jo silloin, kun olin vielä raskaana. Vauva nyt 9 kk ja monesti olen sanonut, että tämä on ainoa. Kovasti rakastan lastani, minusta yksi lapsi on vain juuri sopiva määrä meille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä lähtemisen ihanuutta kun ei tarvitse pukea kuin yksi lapsi. Siskollani on 4 ja kun on saanut yhden puettua ja siirtyy seuraavaan niin se jo puettu alkaa marista kun on kuuma ja repiä niitä vaatteita pois. Kerran otin ihan huvikseni aikaa kauanko neljän alle kouluikäisen pukemiseen meni, 25minuuttia, kun omani oli puettu parissa minuutissa ja valmiina lähtemään.
Oho. On varmaan aika pienellä ikäerolla kaikki, jos kaikki neljä pitää pukea.
1v kaksoset, 2,5v ja 4,5v
Joo kyllähän lapset osaa itse pukea, mutta jos ulkona on -25 pakkasella niin kyllä sitä mielellään varmistaa että kaikki puettu kunnolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä lähtemisen ihanuutta kun ei tarvitse pukea kuin yksi lapsi. Siskollani on 4 ja kun on saanut yhden puettua ja siirtyy seuraavaan niin se jo puettu alkaa marista kun on kuuma ja repiä niitä vaatteita pois. Kerran otin ihan huvikseni aikaa kauanko neljän alle kouluikäisen pukemiseen meni, 25minuuttia, kun omani oli puettu parissa minuutissa ja valmiina lähtemään.
Oho. On varmaan aika pienellä ikäerolla kaikki, jos kaikki neljä pitää pukea.
1v kaksoset, 2,5v ja 4,5v
Joo kyllähän lapset osaa itse pukea, mutta jos ulkona on -25 pakkasella niin kyllä sitä mielellään varmistaa että kaikki puettu kunnolla.
Ok. Mutta tuossa tilanteessa isommat lapset varmaan pakostakin oppivat omatoimisuutta. Eihän siitä muuten mitään tule.
Kunnioitan erilaisia valintoja ja elämäntilanteita. On kuitenkin kummallista, miten paljon nämä perustelut nojaavat siihen, että asiat olisivat huonommin, jos lapsia olisi enemmän. Miksi lähes kaikki ihanuus perustuu negaatioihin? Itselläni on monta lasta, enkä pohdi arkeani sen kautta, että lapsia olisi enemmän/vähemmän. En edes muista millaista elämä oli yhden lapsen kanssa, enkä tiedä millaista se olisi suurperheenä.
Arjesta tulee mieleen vaikkapa sairastelut. Yksi lapsi kun on, niin se on paljon helpompaa sumplia että kumpi on pois töistä ja montako päivää. Kahden tai kolmen lapsen sairastelukierre olisi karmeaa.
Asuminen tulee mieleen myös. Meillä nukutaan välillä samassa sängyssä, mutta silti on hyvä että lapsella on oma huone omine tavaroineen. En ymmärrä miten vaikka vain kahdenkin lapsen perheessä kaverit vierailee. Pitää sopia etukäteen milloin kenenkin kaveri saa tulla.
Kaverisynttärit!!! Anteeksi vaan mutta tämä on ehkä tähän mennessä lapsijuttujen kamalin osio. Koti täynnä mukuloita. Kerran vuodessa riittää, kiitos.
Ja jotenkin sellainen harmonia on tässä perhe-elämässä yhden lapsen kanssa. Kun hänellä on kaikki hyvin, on meillä vanhemmillakin. Siinä kun olisi toinen lapsi tai kuinka monta, niin aina olisi jollain jotain huonosti. Meillä sentään on joskus hiljaista JA siistiä, vaikka meillä asuu 5-vuotias vilkas poika.
Meille riittää se että kun joku vaihe on ohi, se on sitten kanssa ohi.
Niin on.aivan ihanaa.onneksi ei tehty lisää lapsia. Ei tappeluita eikä sisarkateutta. Saa hemmotella tota ainokaista niin paljon kun haluan ilman mulle kans vikinää. Hermoja ja rahaa riittää kun on vain pieni perhe.