Vuoden ehkä masentavin päivä taas
Äiti tottakai onniteltu ja näin, en vaan varsinaisesti ymmärrä miks kaikki toivottelee facebookkia myöten kaikille ihanaa äitienpäivää, ei ne muut teidän äitejä ole. Ja facebook hukkuu omien ihanien pikku räkänokkien hellyyttäviin lässytyksiin millon se pikku eemeli sano taas mitäkin.
Mulla alko tämä päivä menkoilla, olivat myöhässä jo muutaman päivän jo toivo kerkesi taas käydä korkealla mutta ei....
Olen katkera juu ja pitäisi olla onnellinen muiden puolesta mutta kun tarpeeksi pitkään yrittää omaa pientä saada niin kaikki noi muiden lapsilässytykset on kun viillettäs puukkoo sydämeen.
Tätä on ollut jo monta vuotta en jaksa tätä musertavaa tunnetta, joka hiton kuukausi se valtava pettymys..
Kommentit (10)
Kiitos sinulle, ajattelin ettei täältä saisi järkeviä vastauksia.. mun oli vaan pakko sanoa tää jossain "ääneen". Paha mieli..
Paljon onnea sinulle matkaan ja toivotaan että menee kaikki hyvin.. olitteko pitkään yrittänyt jos saa kysyä?
Ap
Siis että miten pitkään, piti sanoa
Ymmärrän täydellisesti. Mulla oli täsmälleen samat tuntemukset aina äitienpäivisin, katkeruus on normaali ja hyväksyttävä tunne tuossa tilanteessa, älä häpeile sitä. Ihmetelkööt muut, jotka eivät ole samaa joutuneet kokemaan.
Kannattaa liittyä simpukkaan, jutella netissä lapsettomuusryhmissä jne, saat ymmärrystä ja vertaistukea. Kovasti tsemppiä tulevaan.
Tsemppiä! Face kiinni tänään ja muuta mietittävää. Ymmärrän tuskasi!
Muistui ne omat lapsettomuusajat ja turhat yritykset mieleen. Vieläkin sana "ovulaatio" muistuttaa niistä monista pettymyksistä, siitä kun seksistä meni kaikki huvi, siitä kun vaimo oli seksin jälkeen nosti jalat pystyyn, keskenmenosta... :(
Meille kävi sattumalta lopulta hyvin kun asiantunteva gynekologi löysi kai sattumalta vaimolta endometrioosin. Se leikattiin, ja nyt olemme kahden lapsen vanhempia.
Toivottavasti sinulle käy yhtä onnellinen sattuma. Toivon sitä kaikesta sydämestäni.
t. M-47
Itseänikin harmittaa ja rasittaa fb-lässytykset
Voimia ❤
T. Äitinsä 2-vuotiaana menettänyt
Ei aina mene oikein tässä maailmassa. Toiset saavat monia lapsia yrittämättä ja ei ehkä ole edes parhaita vanhempia, kun taas toiset jotka oikeasti haluavat lasta, ja tekevät kaiken voitavan, mutta ei vaan lasta kuulu. Sun viestin lukiessa haluaisin omaa viisi vuotiastani ja mietin kuinka onnekas olenkaan, vaikka välillä arki on vaikeaa yksinhuoltajana. Paljon jaksamisia sulle ja toivottavasti saatte vielä oman pienokaisen!
Vierailija kirjoitti:
Ei aina mene oikein tässä maailmassa. Toiset saavat monia lapsia yrittämättä ja ei ehkä ole edes parhaita vanhempia, kun taas toiset jotka oikeasti haluavat lasta, ja tekevät kaiken voitavan, mutta ei vaan lasta kuulu. Sun viestin lukiessa haluaisin omaa viisi vuotiastani ja mietin kuinka onnekas olenkaan, vaikka välillä arki on vaikeaa yksinhuoltajana. Paljon jaksamisia sulle ja toivottavasti saatte vielä oman pienokaisen!
Voi prkl tätä puhelinta! Haluaisin=halasin!
Sama fiilis täälläkin. Vuosi yritystä takana ja gyne vaan syyllistää kiloista, jotka eivät lähde vaikka mitä tekisi. Tämä päivä on menty tehden vain kaikkea kivaa ja yritetty miehen kanssa unohtaa koko äitienpäivä. Ehkä joskus meilläkin on pieni. Tosin olen alkanut totuttaa itseäni ajatukseen ettei meille koskaan tule lasta.
Iso halaus sinne ja kaikille niille, joille lasta ei ole suotu kovista yrityksistä huolimatta <3 Tää on ihan paskaa, mutta kuten jostain joskus kuulin: Vain vahvimmat on valittu kantamaan lapsettomuuden taakka. Se lohduttaa joinakin hetkinä.
Olen niin pahoillani. Jollain tasolla voin samaistua kun yritettiin pitkään tätä mahassani olevaa tyttöä. Varmaan olettekin jo lapsettomuushoitoja käynyt läpi. Voimia niihin. Itsellä vielä pelko meneekö kaikki lopulta hyvin. Mutta pakko vaan uskoa.