Minua vähän hämmentää tämä Mauno Koivisto -kohkaus. Miten joku etäinen poliitikko herättää tunteita edes hypoteettisesti?

Manu on enemmän kuin etäinen poliitikko. Hän on suomalainen legenda.

Ok. Sua ei kiinnosta. Tee jotain muuta kuin  seuraa päivän kotimaisia uutisia. Oliko muuta?

Olen sua nuorempi, olin vasta lapsi kun UKK kuoli ja silti se kosketti. Muistan oikeen hyvin

Kyllä mua merkkihenkilöiden kuolema koskettaa. Koskettaisi jos vaikka Britannian Ellu kuolisi. Kosketti kun Diana kuoli.

Ei se nyt mun elämää muuta, mutta kun isoa joukkoa koskettaa, niin näkyyhän se isommasti.

Suomen mittakaavassa presidentin kuolema on todella iso uutinen, viimeksi Suomessa kuoli presidentti 30 vuotta sitten. Koivisto vielä oli aika merkittävä pressa, astui Kekkosen saappaisiin ja niissä oli täytettävää kyllä.

Sama täälä. Olen syntynyt -70 ja en ymmärrä tuota vouhotusta yhtään. 93 vuotias kuolee.... Onko se jotenkin odottamatonta ja outoa?. Itse olisin ollut onnellinen jos vanhempani olisivat eläneet lähellekkään noin vanhaksi. Toinen vaan kuoli jo 67 vuotiaana, ja toinen 74v.

Juokse ap mutkia.

Vierailija kirjoitti:

Sama täällä, kiinnostaa kun kilo paskaa.

Ja sehän kiinnostaa puutarhaihmisiä. :)

Kyllä Manu oli merkittävä mies monella tavalla. Hän esiintyy mm. Komisario Palmu -elokuvassa, nyt en vaan muista, missä niistä.

Jaa. No tuo minua juuri ihmettyttää, miten jotkut haluavat dramatisoida ventovieraiden ihmisten elämää ja itkeskellä jotain Dianan kuolemaa. Olihan se erikoinen tapaus ja hahmona hän oli mielenkiintoinen, mutta minusta on vähän teennäistä surra tuollaisia.

Se on teille viihdettä, on kiva itkeä ja surra jotakin, joka ei oikeasti vaikuta elämäänne mitenkään. Vähän kuin katsoisi nyyhkyleffaa, se on turvallista ja rentouttavaa.

Ap

Ei kukaan pakota sua tuntemaan mitään, ap.

Itselleni Koivisto valtiomiespersoonan lisäksi ehkä myös vähän nostalgisesti edusti omaa huoletonta nuoruuttani hyvinvointi-Suomessa. Senkin menetystä voi tässä vähän mietiskellä samalla.

Vierailija kirjoitti:

Miten vanhan miehen kuolema voi vittu olla "mielenkiintoinen" uutinen?

No siinä missä muutkin uutiset. En kiistä Manun yhteiskunnallista merkitystä, en vain ymmärrä siihen väkisin kytkettyä tunne-elementtiä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Ei kukaan pakota sua tuntemaan mitään, ap.

Itselleni Koivisto valtiomiespersoonan lisäksi ehkä myös vähän nostalgisesti edusti omaa huoletonta nuoruuttani hyvinvointi-Suomessa. Senkin menetystä voi tässä vähän mietiskellä samalla.

En väittänyt, että pakottaisikaan. Ihmettelen vaan sitä nyanssia tämän päivän uutisissa, että kaikki muka nyt on kauhean surullisina kaivanneet... pas..n marjat on.

Oli se aika minullekin huoletonta nuoruutta, en vain sitä sen kummemmin yhdistä Manuun tai tarvitse tuota muistellakseni.

Ap

Koivisto oli varmasti hyvä mies, mutta varmasti löytyy ihmisiä jotka ovat kaikkea muuta kuin iloisia siitä että Koivisto armahti virkakautensa aikana useita rikollisia. Siis nimenomaan henkirikoksen tehneitä, kuten naisia murhanneita miehiä. Jokin syy hänellä oli päästää tällaiset rikolliset lyhyemmällä vankilatuomiolla.

Mutta tuosta jostain syystä ollut hyvin vähän juttua mediassa.

Minusta Koivisto oli henkilönä todella mitäänsanomaton. Vähän samanlainen tapetinpala kuin Matti Vanhanen.  En kyllä muutenkaan ymmärrä tätä kuolleidenpalvontaa. Ihmisille olisi kivempi, jos heille kerrottaisiin, että heitä arvostetaan, kun he ovat vielä elossa, ei sitten kun ovat madonruokaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten vanhan miehen kuolema voi vittu olla "mielenkiintoinen" uutinen?

No siinä missä muutkin uutiset. En kiistä Manun yhteiskunnallista merkitystä, en vain ymmärrä siihen väkisin kytkettyä tunne-elementtiä.

Ap

Miksi sinua haittaa se, että toiset surevat tunteella Manua? Onko se sinulta pois? Olen pahoillani vanhempiesi kuolemasta, mutta en heitä osaa surra kun heidän elämänsä ja kuolemansa ei tod.näk. minun elämääni hetkauttanut mitenkään. 

Pitäisikö kaikkien sitten vain kadota maailmasta ilman, että sitä mitenkään huomioitaisiin? Aika luonnollista, että kuolleita muistellaan kuoleman tapahduttua. Tässä tapauksessa kun menehtynyt on maan entinen presidentti niin muistelua tapahtuu myös julkisuudessa.

Ihminen vaan yksinkertaisesti kaipaa tunne-elämyksiä. Jos niitä ei omasta elämästä tule, onneksi on julkkikset. Osa meistä pystyy saamaan kiksejä jopa ikivanhan entisen presidentin kuolemasta. Ja hyvä niin, kai.

Ap ei ole seurannut aikansa politiikkaa, kommentoi ja ajattelee asioita vain oman itsensä kautta ja näkökulmasta. Ihan fine. Mutta olis hiljaa kuitenkin, tyhmyys ja ajattelemattomuus paljastuu. Että aika pösilö pitää olla, jos ei ymmärrä, miksi presidentin kuolemasta tulee uutinen...

Minä suhtaudun Mauno Koivistoon nyt paljon positiivisemmin kuin aikanaan. Nyt vasta tajuan, miten hyvä johtaja hän oli. Verrattuna nykyisiin poliittisiin johtohahmoihin, hän oli sivistynyt ja viisas ihminen, mikä näkyi myös politiikassa.

Vierailija kirjoitti:

Ap ei ole seurannut aikansa politiikkaa, kommentoi ja ajattelee asioita vain oman itsensä kautta ja näkökulmasta. Ihan fine. Mutta olis hiljaa kuitenkin, tyhmyys ja ajattelemattomuus paljastuu. Että aika pösilö pitää olla, jos ei ymmärrä, miksi presidentin kuolemasta tulee uutinen...

tuota noin, pösilöistä puheen ollen. ap ihmetteli tunnekohkausta, ei suinkaan sitä että Koiviston kuolema on uutinen.

lukeminen on vaikeaa, tiedän.

Vierailija kirjoitti:

Jaa. No tuo minua juuri ihmettyttää, miten jotkut haluavat dramatisoida ventovieraiden ihmisten elämää ja itkeskellä jotain Dianan kuolemaa. Olihan se erikoinen tapaus ja hahmona hän oli mielenkiintoinen, mutta minusta on vähän teennäistä surra tuollaisia.

Se on teille viihdettä, on kiva itkeä ja surra jotakin, joka ei oikeasti vaikuta elämäänne mitenkään. Vähän kuin katsoisi nyyhkyleffaa, se on turvallista ja rentouttavaa.

Ap

Niin. Ymmärrätkö, että kun tarpeeksi monelle joku juttu on "erikoinen tapaus ja hahmona mielenkiintoinen", siitä syntyy parhaimmillaan tai pahimmillaan ilmiö, legenda. Jos nyt otetaan tuo Diana. Uutinen oli tosi iso juttu kun sen kuulin. Olin aivan että voi luoja, mitä ihmettä. Jos olisin asunut Lontoossa, ties vaikka olisin ostanut hetken mielijohteesta ruusun ja vienyt sen Buckinghamin palatsille. En osaa sanoa. Luultavasti en, mutta mahdollista. Kun 50 miljoonaa ihmistä mietti kuten  minä, niin siitä syntyy ilmiö. Jos heistä 1/10 vie sen ruusun, siinä on hemmetisti ruusuja.

Elämäni jatkui heti uutisen jälkeen, en siitä kohkannut, mutta silti se kuolema on edelleen mediatapaus, koska niin valtavaa määrää ihmisiä kiinnostaa edes vähän.

Suakin kiinnostaa vähän Mauno Koivoston kuolema, koska olet siitä lukenut. Sanoisin että n. miljoonaa suomalaista kiinnostaa tällä hetkellä Mauno Koivisto, mitä hän teki, sai aikaan hyvässä tai pahassa. Mun esikoinen on syntynyt vuonna 2001 ja häntä kiinnostaa Mauno Koivoston aika nyt kun presidentti kuoli. Ollaan paljon juteltu mm. 1990-luvun lamasta jne.

Kun miljoonaa ihmistä Suomessa kiinnostaa, niin tottakai siitä sitten myös kerrotaan. Ruudusta ja Katsomosta löytyy Kauniit ja Rohkeat sekä Temptation Island Suomi, katso sieltä jos kiinnostaa enemmän.

Koivisto oli presidenttinä koko muistamani lapsuuden ajan, joten on siinä sen vuoksi erityisasema verrattuna muihin presidentteihin.