Minua vähän hämmentää tämä Mauno Koivisto -kohkaus. Miten joku etäinen poliitikko herättää tunteita edes hypoteettisesti?

Vierailija kirjoitti:

Nykyajan kuolojournalismia. Jokaisesta levyraadin 1979 voittajastakin pitää tehdä kohu sensaatio jättisuru lööppi. 90-luvulla ei vielää ollut näin. Mielestäni epäkunnioittavaa vainajia kohtaan, että jokaisen R-kioskin ovessa huudetaan nimeä ja naamaa.

Olet varmasti aika nuori, kun et ole nähnyt millaisen mediamylläkän aiheutti aikanaan Kekkosen kuolema. Koko Suomi siinä melkein pysähtyi, ei siihen tarvittu mitään kuolojournalismia tai somea.. Voin kuvitella sanomalehdissä päätoimittajan huudon "etusivu uusiksi" kun uutinen "Urho kekkonen on kuollut" viimein Tamminimestä saatiin. Se oli vaan yksinkertaisestin merkittävä uutinen silloin yli 30 vuotta sitten, kansainvälisestikin. Merkittävin uutinen koko sinä uutisvuonna. Et voi kyllä tosissasi verrata jonkin tositvstaran ja Koiviston kuolemaa. 

Kekkosen jälkeen Koivisto on seuraava presidentti joka kuoli. Hänen elämäntyönsä vaikutti aika monen suomalaisen elämään. Vaikka sinä et ollut edes syntynyt, moni muu oli. Uutinen oli mm.Expressenin "just nu" otsikoissa eilen. 

Kun aikanaan Martti Ahtisaari kuolee, hänen ansionsa varmasti muistetaan ihan muista syistä kuin sen, mitä hän presidenttinä sai aikaan. Eikä ne ansiot ole vähäisiä. Mutta hän ei ole presidenttinä sellainen ikoni kuin Koivisto oli. Saati kekkonen.

Se on jotenkin dramaattisen tuntuista, ei minuakaan se sureta sen enempää. Mutta kyllä siihen mielenkiintoisia ajatuksia liittyy, kuten että Manu on kuollut, mutta joku toinen vasta aloittanut elämänsä samana päivänä. Ehkä jopa samalla minuutilla täällä Suomessakin. Kiehtovaa, että ensin synnytään, elellään ja sitten kuollaan, ja koko ajan tämä kiertokulku jatkaa ja jatkaa eikä koskaan lopu, paitsi auringon hyytyessä. Ja jokaiseen elämään kuuluu niin paljon asioita ja kokemuksia, mutta kukaan ei pysty kunnolla käsittämään kuin omansa, ja kuitenkin niitä elämiä koko ajan sammuu ja syttyy tuolla jossain. Ja jokaiseen liittyy joku tarina. 

Käyttäjä2676 kirjoitti:

Se on jotenkin dramaattisen tuntuista, ei minuakaan se sureta sen enempää. Mutta kyllä siihen mielenkiintoisia ajatuksia liittyy, kuten että Manu on kuollut, mutta joku toinen vasta aloittanut elämänsä samana päivänä. Ehkä jopa samalla minuutilla täällä Suomessakin. Kiehtovaa, että ensin synnytään, elellään ja sitten kuollaan, ja koko ajan tämä kiertokulku jatkaa ja jatkaa eikä koskaan lopu, paitsi auringon hyytyessä. Ja jokaiseen elämään kuuluu niin paljon asioita ja kokemuksia, mutta kukaan ei pysty kunnolla käsittämään kuin omansa, ja kuitenkin niitä elämiä koko ajan sammuu ja syttyy tuolla jossain. Ja jokaiseen liittyy joku tarina. 

Auringon hyytyminen aikoinaan on melko mitätön pieraisu maalmankaikkeudessa. Meille toki juuri nyt äärimmäisen tärkeä tämä aurinko.

Vierailija kirjoitti:

Ihmisiä kiinnostaa, joten siitä uutisoidaan. Ensimmäinen presidentti, jonka itse muistan on Martti Ahtisaari. Mauno Koivisto on siten minulle oikeastaan täysin tuntematon henkilö, koska minua ei kiinnosta historia ennen kuin se on yli 1000 vuotta vanhaa historiaa. 

Joka ei historiaa tunne, tuhoaa tulevaisuutensa. Joku sanonta sanoo näin,ja on siinä vähän tottakin, ihmisillä on tapana toistaa samat virheet uudelleen, vaikka historia olisi täynnä esimerkkejä ja samankaltaisia tapahtumia, joista voisi päätellä, kuinka asia ehkä etenee.

No kyllä tämä nyt on jotakin reaktioita herättänyt ihmisissä, minussakin, koska lukemisen lisäksi vaivaudun tätä vielä kommentoimaan.

Mulle tämäkin tapahtuma on vaan muistutus siitä, miten aika menee koko ajan eteenpäin. Kyllä se myös tuntuu vähän ahdistavalta, kun Brad Pitt ja Pamela Andersson sun muut lähestyvät viittäkymppiä. Aika menee vaan niin helkkarin nopeesti, ettei perässä pysy.

Käyttäjä2722 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyajan kuolojournalismia. Jokaisesta levyraadin 1979 voittajastakin pitää tehdä kohu sensaatio jättisuru lööppi. 90-luvulla ei vielää ollut näin. Mielestäni epäkunnioittavaa vainajia kohtaan, että jokaisen R-kioskin ovessa huudetaan nimeä ja naamaa.

Olet varmasti aika nuori, kun et ole nähnyt millaisen mediamylläkän aiheutti aikanaan Kekkosen kuolema. Koko Suomi siinä melkein pysähtyi, ei siihen tarvittu mitään kuolojournalismia tai somea.. Voin kuvitella sanomalehdissä päätoimittajan huudon "etusivu uusiksi" kun uutinen "Urho kekkonen on kuollut" viimein Tamminimestä saatiin. Se oli vaan yksinkertaisestin merkittävä uutinen silloin yli 30 vuotta sitten, kansainvälisestikin. Merkittävin uutinen koko sinä uutisvuonna. Et voi kyllä tosissasi verrata jonkin tositvstaran ja Koiviston kuolemaa. 

Kekkosen jälkeen Koivisto on seuraava presidentti joka kuoli. Hänen elämäntyönsä vaikutti aika monen suomalaisen elämään. Vaikka sinä et ollut edes syntynyt, moni muu oli. Uutinen oli mm.Expressenin "just nu" otsikoissa eilen. 

Kun aikanaan Martti Ahtisaari kuolee, hänen ansionsa varmasti muistetaan ihan muista syistä kuin sen, mitä hän presidenttinä sai aikaan. Eikä ne ansiot ole vähäisiä. Mutta hän ei ole presidenttinä sellainen ikoni kuin Koivisto oli. Saati kekkonen.

Kekkonen kuoli 5 vuotta presidenttikautensa jälkeen, oltuaan vallassa 25 vuotta. Koivisto oli 12 vuotta pressana ja sen jälkeen 23 vuotta eläkkeellä. On aika ymmärrettävää, että Kekkosen kuolema oli iso juttu jo silloin. Lisäksi Kekkosen kausi oli muutenkin paljon dramaattisempi ja Suomen asema oli silloin vaikeampi kuin 80-luvulla. Mutta en tässä viitannut pelkästään presidentteihin, vaan ylipäänsä siihen, miten kuolemalla rahastetaan roskalehdissä. Riki Sorsasta oli yhtä isot lööpit kuin Koivistosta. Samoin joku teiniäiti Tanja oli kahtena päivänä lööpissä toissa kesänä. Tämä on aika uusi ilmiö, ainakin tässä laajuudessa. Varmaan jotain yksittäisiä lööppejä on ollut jo vanhoina aikoinakin, ja olihan Mannerheimilla isot monttubileet jo 50-luvulla, mutta nykyään tämä hillunta on jokaviikkoista.

Saapihan sitä surra jos siltä tuntuu.

Kun Isä Aurinkoisenakin tunnetuksi tullut Josef Stalinin pitkospuut loppuivat purskahtelivat monet suomalaisetkin itkuun, neuvostoliittolaisista puhumattakaan.

Jälkikäteen ovat varmaan kyyneleet ainakin kylmenneet jos eivät täysin kuivuneet kun paljastuivat Isä Aurinkoisen hirmuteot suurellekin yleisölle.

Koiviston tekemisetkin tullaan perkaamaan kunhan aika on kypsä.

Devalvaatioiden vastustaja aiheutti koko maailman mittakaavassakin n. 20 %:n alennuksen markan arvoon ja kansanvallan puolestapuhujana ohjeisti oikeuslaitosta toimimaan rahavallan juoksupoikina tavallista kansaa vastaan. Puhumattakaan Tiitisen listasta.

Entäs ne inkeriläisten maahan tulon salliminen. Eix niitä oo jonossa vielä Venäjällä odottamassa Suomeen pääsyä. Oliko se Manu, kun aloitti sen homman?

Mauno Koivisto oli hieno mies. Tunnen haikeutta, kun hän on poissa. On hyvä, että maalla on tällaisia suurmiehiä. He toimivat esikuvina, he tuovat toivoa, he valavat luottamusta huomiseen. 

Mä ole tunteellinen ihminen ja mua aina koskettaa, kun joku tietämäni henkilö kuolee. Oli se sitten naapurin muori ja tai joku julkisuuden henkilö. Myös tuntemattomien kuolema koskettaa, jos se kuolema ei ole luonnollinen.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, meni tunteisiin. Kuten monelle muulle, Mauno Koivisto on ollut se lapsuuden ajan presidentti, ensimmäinen näkyvä henkilö jonka kautta on oppinut ymmärtämään jotain käsitteistä politiikka ja yhteiskunta. Pienenä kun ala-asteella kysyttiin mikä haluaisin olla isona, halusin olla presidentti. Siitä lähtien kun olen mitään ymmärtänyt, on hyvinvointiyhteiskunta ollut jotain säilyttämisen arvoisen oloista.

Nyt kun sellaiset poliitikot kun Mauno Koivisto on siirtynyt ajasta ikuisuuteen ja Martti Ahtisaarikin luovuttanut elämäntyönsä jo eläessään Alexander Stubbille niin kyllä se hieman laittaa miettimään syntyjä syviä ja tätä aikaa. Nuori kun olin niin elämässä oli käsitys siitä että kaikki muuttuu vielä paremmaksi. Nyt vanhempana ja kyynisenä on herännyt kysymys siitä oliko jotkut asiat sittenkin paremmin ennen.

Sahtivaaria ei ole ikävä, aloitti pankkiirien vallan Suomessa.

ap näyttää olevan ihan ulalla Mauno Koiviston saavutuksista ja kansansuosiosta. Presidentin virka ei todellakaan ole mikään ´´helppo laji´´, varsinkaan venäjän naapurina, joten oiskonhan sinun syytä perehtyä lähihistoriaan, ja vähän muuunkin aineistoon, joita myös (sinun) koneelthasi löytyy!