Minua vähän hämmentää tämä Mauno Koivisto -kohkaus. Miten joku etäinen poliitikko herättää tunteita edes hypoteettisesti?

Vierailija kirjoitti:

Ap ei ole seurannut aikansa politiikkaa, kommentoi ja ajattelee asioita vain oman itsensä kautta ja näkökulmasta. Ihan fine. Mutta olis hiljaa kuitenkin, tyhmyys ja ajattelemattomuus paljastuu. Että aika pösilö pitää olla, jos ei ymmärrä, miksi presidentin kuolemasta tulee uutinen...

Haloo. Aika pösilö pitää olla, kun ei tuon paremmin ymmärrä lukemaansa. Minähän sanoin pitäväni sitä uutisena. Olen muuten toimittaja ammatiltani, ja todellakin seurannut aikaani aina.

Mutta sanoin, etten ymmärrä TUNNEREAKTIOTA asiaan.

AP

Minua kiinnostaa, koska Koivistojen kesäpaikka on meidän naapurissa tässä Tähteläntiellä.

Otan osaa Tellervon suruun.

Terveisin naapuri Inkoosta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa. No tuo minua juuri ihmettyttää, miten jotkut haluavat dramatisoida ventovieraiden ihmisten elämää ja itkeskellä jotain Dianan kuolemaa. Olihan se erikoinen tapaus ja hahmona hän oli mielenkiintoinen, mutta minusta on vähän teennäistä surra tuollaisia.

Se on teille viihdettä, on kiva itkeä ja surra jotakin, joka ei oikeasti vaikuta elämäänne mitenkään. Vähän kuin katsoisi nyyhkyleffaa, se on turvallista ja rentouttavaa.

Ap

Niin. Ymmärrätkö, että kun tarpeeksi monelle joku juttu on "erikoinen tapaus ja hahmona mielenkiintoinen", siitä syntyy parhaimmillaan tai pahimmillaan ilmiö, legenda. Jos nyt otetaan tuo Diana. Uutinen oli tosi iso juttu kun sen kuulin. Olin aivan että voi luoja, mitä ihmettä. Jos olisin asunut Lontoossa, ties vaikka olisin ostanut hetken mielijohteesta ruusun ja vienyt sen Buckinghamin palatsille. En osaa sanoa. Luultavasti en, mutta mahdollista. Kun 50 miljoonaa ihmistä mietti kuten  minä, niin siitä syntyy ilmiö. Jos heistä 1/10 vie sen ruusun, siinä on hemmetisti ruusuja.

Elämäni jatkui heti uutisen jälkeen, en siitä kohkannut, mutta silti se kuolema on edelleen mediatapaus, koska niin valtavaa määrää ihmisiä kiinnostaa edes vähän.

Suakin kiinnostaa vähän Mauno Koivoston kuolema, koska olet siitä lukenut. Sanoisin että n. miljoonaa suomalaista kiinnostaa tällä hetkellä Mauno Koivisto, mitä hän teki, sai aikaan hyvässä tai pahassa. Mun esikoinen on syntynyt vuonna 2001 ja häntä kiinnostaa Mauno Koivoston aika nyt kun presidentti kuoli. Ollaan paljon juteltu mm. 1990-luvun lamasta jne.

Kun miljoonaa ihmistä Suomessa kiinnostaa, niin tottakai siitä sitten myös kerrotaan. Ruudusta ja Katsomosta löytyy Kauniit ja Rohkeat sekä Temptation Island Suomi, katso sieltä jos kiinnostaa enemmän.

Juu ei kiinnosta pätkääkään realityshow-maailma.

Katsos, kun nyt ei ollut kyse siitä, onko tuo uutinen vai ei. Totta kai on. Ilmiökin.

Kyse oli siitä, miksi ihmiset haluavat liikuttua tuollaisista. Mikä saa ihmisen kohkaamaan ventovieraan poliitikon kuolemasta tai prinsessan auto-onnettomuudesta. Kyllä se asiana minuakin kiinnosti, mutta että surisin ja ahdistuisin.... no en.

Ap

Ainoa poliitikko, jota olen koskaan arvostanut ja jonka poismenoa suren.  Samalla menee osa minun nuoruuttani hautaan jotenkin lopullisesti.

Manu oli minulle myös tietyllä tapaa ihannemies. Vasemmistolainen, oikeudenmukainen, maltillinen, lempeä, tarvittaessa kovapäinen ja -sanainen, liberaali, sivistynyt, ahkera. Toi Suomen länsimaiseen demokratiaan Kekkostelun jälkeen, loi oikeasti hyvät suhteet sekä länteen että itään, tapasi Brezhnevit, Reaganit, Thatcherit, Gorbatchovit, luovi Suomen läpi hyvin kriittisten ajanjakson. Teki virheitä, arvostella sai.  Sotaveteraani, satamajätkä, tohtori, puhui englantia, ruotsia, saksaa ja venäjää. Ilmeisesti vähän ranskaakin. 

RIP Manu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap ei ole seurannut aikansa politiikkaa, kommentoi ja ajattelee asioita vain oman itsensä kautta ja näkökulmasta. Ihan fine. Mutta olis hiljaa kuitenkin, tyhmyys ja ajattelemattomuus paljastuu. Että aika pösilö pitää olla, jos ei ymmärrä, miksi presidentin kuolemasta tulee uutinen...

Haloo. Aika pösilö pitää olla, kun ei tuon paremmin ymmärrä lukemaansa. Minähän sanoin pitäväni sitä uutisena. Olen muuten toimittaja ammatiltani, ja todellakin seurannut aikaani aina.

Mutta sanoin, etten ymmärrä TUNNEREAKTIOTA asiaan.

AP

Pienenä välihuomautuksena, jos kertoo olevansa toimittaja, niin kannattaa osata edes kirjoittaa virheettömästi... Miten toimittaja ei voi ymmärtää, että joku uutinen herättää tunnereaktioita? :O

Sama juttu. Koivisto sai elää yli 90-vuotiaaksi ja nyt kun kuoli, valtava kohu. Aamulla kun selasin Facebookia, luulin aluksi joltain kuolleen Manu-kissan. Sen jälkeen huomasin joka toisella Manu-päivityksiä..

Wee kirjoitti:

Sosiopaatin tunne-elämä ei ole normaali. Kiinnostaakin, oletko aloittaja ja "kilo paskaa"-tyyppi tietoinen vakavasta persoonallisuushäiriöstäsi?

Arvaan, etteivät mitkään ihmissuhteenne oikein onnistu ja teillä on jatkuvasti tyhjä olo.

Minä en todellakaan ole tunteeton. Tunnen kovastikin tunteita läheisten ihmisten suhteen. Ja voin hyvinkin liikuttua ja ryhtyä ponnistelemaan auttaakseni myös tuntematonta, jonka kohtalon koen surulliseksi ja jonka koen olevan avun tarpeessa.

Mutta Mauno Koivisto ei ollut mitään noista. Ei tuntemani henkilö, ei traaginen tapaus, ei säälin tai avun tarpeessa. Kunniakkaan uran tehnyt poliitikko, joka kuoli vanhana.

Se, että sinä haukut ihmisiä persoonallisuushäiriöisiksi, koska et ymmärrä, mitä he sanovat, se on OIKEASTI aika ikävä piirre ihmisessä. Mieti sitä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap ei ole seurannut aikansa politiikkaa, kommentoi ja ajattelee asioita vain oman itsensä kautta ja näkökulmasta. Ihan fine. Mutta olis hiljaa kuitenkin, tyhmyys ja ajattelemattomuus paljastuu. Että aika pösilö pitää olla, jos ei ymmärrä, miksi presidentin kuolemasta tulee uutinen...

Haloo. Aika pösilö pitää olla, kun ei tuon paremmin ymmärrä lukemaansa. Minähän sanoin pitäväni sitä uutisena. Olen muuten toimittaja ammatiltani, ja todellakin seurannut aikaani aina.

Mutta sanoin, etten ymmärrä TUNNEREAKTIOTA asiaan.

AP

Pienenä välihuomautuksena, jos kertoo olevansa toimittaja, niin kannattaa osata edes kirjoittaa virheettömästi... Miten toimittaja ei voi ymmärtää, että joku uutinen herättää tunnereaktioita? :O

Pienenä välihuomautuksena, jos alat kommentoida muiden virheetöntä kommentointia somessa, niin kirjoita sitten itse virheetöntä kieltä.

Minä sometan kännykällä ja typoja tulee paljon. Lisäksi en pidä tätä sen väärtinä, että alkaisin oikolukea. So?

Uutiset herättävät tietysti tunnereaktioita. Muuta en ole väittänytkään. En vain ymmärrä, miksi TÄMÄ uutinen herättää.

Haenko vielä vyyhdin rautalankaa?

Ap

Aloittaja on yksinkertainen ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Olen syntynyt -88 eikä voisi vähempää kiinnostaa joku suomen vanha presidentti. Nimen olen kuullut, ulkonäköä en edes tunnistaisi. Hänen kuolemansa ei vaikuta mun elämään millään tavalla.

Niin se on, sossutuet tulee edelleen kuin Manulle illallinen.

Ap on kuin se tyttö, joka ei pissi alleen ja huuda mielipuolisesti jossain joukkoyhysteerisessä konsertissa. Siksi hysteerikot tuntevat tarvetta dissata häntä.

Vierailija kirjoitti:

"

Somalien joukkomuutto tulistutti ylimmän valtiojohdon. Presidentti Koivisto kiinnitti huomiota 119 somalin tuloon junalla 26.11.1990 ja viranomaisten kyvyttömyyteen käännyttää heidät: "Huipputapaus oli se, kun suomalaisella bussilla tuli Leningradista somaleja ja rajalla vain todettiin, että jaaha, pakolaisia, selvä on, Lahteen menossa. Ei otettu edes nimiä ylös." Koivisto vaati 29.11.1990 hallitusta toteamaan Neuvostoliiton turvalliseksi maaksi somaleille ja sai ajatukselle sisäministerin tuen, mutta pääministeri Harri Holkeri vastusti ehdotusta. Sen sijaan ryhdyttiin kiireisesti uudistamaan ulkomaalaislakia. Koivisto kantoi huolta kantaväestön reaktioista: "Pelkäsin, että jyrkästi kasvanut pakolaisvirta aiheuttaisi nopeassa tahdissa muukalaisvihan."

Koivisto totesi 230 somalin tulleen junalla 30.12.1990. Hänen mielestään oli kestämätöntä, ettei viranomaisilla olisi keinoja puuttua hallitsemattomaan maahanmuuttoon. Koivisto ennusti, että "syntyy oma intressiryhmänsä niistä, jotka elävät pakolaisten siivellä." Seuraavana päivänä Ilta-Sanomien haastattelussa Koivisto moitti ylenmääräistä pakolaisystävällisyyttä: "Minua rasittaa, että on joku eliitti, joka kertoo mitä mieltä kansan pitäisi olla..., että pitäisi jotenkin madella muiden ihmisten edessä."

Hän oli näkijä.

Jos et tuota ymmärrä, ap, niin et kyllä ymmärrä paljoakaan. Minusta on nimittäin on luonnollista, että uutinen herättää tunnereaktioita. Ja ymmärrän myös senkin, että on olemassa ihmisiä, joita se ei liikuta yhtään. Luulisi nyt toimittajan olevan vähän fiksumpi ihminen.

Olen vasta 16 vuotta vanha enkä muista Mauno Koivistosta muuta kuin mitä olen Linnan juhlissa itsenäisyyspäivänä nähnyt ja koulussa tunneilla käyty, mutta kyyneleet virtasi kun luin eilen 22.30 että Mauno Koivisto on kuollut. Tuntui kuin pala elämästä ja historiasta olisi kadonnut. Varsinkin kun muutamaa tuntia ennen (20.50) kuulin uutisissa, että Mauno Koivisto on joutunut saattohoitoon. Se teki surulliseksi ja toivoin ettei hän kuolisi. Mutta kuulin, kun äiti kysyi, että eikö se tarkoita että kuolema on lähellä. Itkin, kun kuulin kuolinuutisen ja niin itki äitikin. Mauno oli se, jota odotin aina Linnan juhliin ja toivoin että hän tulisi mutta nyt se ei ole enää mahdollista. Voimia läheisille ja Jumalan siunausta Presidentti Mauno Koivisto❤

Vierailija kirjoitti:

Aloittaja on yksinkertainen ihminen.

Ad hominemista päätellen sinulla siis ei ollut mitään oikeaa sanottavaa. Kiitos, menehän muualle. Hus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa. No tuo minua juuri ihmettyttää, miten jotkut haluavat dramatisoida ventovieraiden ihmisten elämää ja itkeskellä jotain Dianan kuolemaa. Olihan se erikoinen tapaus ja hahmona hän oli mielenkiintoinen, mutta minusta on vähän teennäistä surra tuollaisia.

Se on teille viihdettä, on kiva itkeä ja surra jotakin, joka ei oikeasti vaikuta elämäänne mitenkään. Vähän kuin katsoisi nyyhkyleffaa, se on turvallista ja rentouttavaa.

Ap

Niin. Ymmärrätkö, että kun tarpeeksi monelle joku juttu on "erikoinen tapaus ja hahmona mielenkiintoinen", siitä syntyy parhaimmillaan tai pahimmillaan ilmiö, legenda. Jos nyt otetaan tuo Diana. Uutinen oli tosi iso juttu kun sen kuulin. Olin aivan että voi luoja, mitä ihmettä. Jos olisin asunut Lontoossa, ties vaikka olisin ostanut hetken mielijohteesta ruusun ja vienyt sen Buckinghamin palatsille. En osaa sanoa. Luultavasti en, mutta mahdollista. Kun 50 miljoonaa ihmistä mietti kuten  minä, niin siitä syntyy ilmiö. Jos heistä 1/10 vie sen ruusun, siinä on hemmetisti ruusuja.

Elämäni jatkui heti uutisen jälkeen, en siitä kohkannut, mutta silti se kuolema on edelleen mediatapaus, koska niin valtavaa määrää ihmisiä kiinnostaa edes vähän.

Suakin kiinnostaa vähän Mauno Koivoston kuolema, koska olet siitä lukenut. Sanoisin että n. miljoonaa suomalaista kiinnostaa tällä hetkellä Mauno Koivisto, mitä hän teki, sai aikaan hyvässä tai pahassa. Mun esikoinen on syntynyt vuonna 2001 ja häntä kiinnostaa Mauno Koivoston aika nyt kun presidentti kuoli. Ollaan paljon juteltu mm. 1990-luvun lamasta jne.

Kun miljoonaa ihmistä Suomessa kiinnostaa, niin tottakai siitä sitten myös kerrotaan. Ruudusta ja Katsomosta löytyy Kauniit ja Rohkeat sekä Temptation Island Suomi, katso sieltä jos kiinnostaa enemmän.

Juu ei kiinnosta pätkääkään realityshow-maailma.

Katsos, kun nyt ei ollut kyse siitä, onko tuo uutinen vai ei. Totta kai on. Ilmiökin.

Kyse oli siitä, miksi ihmiset haluavat liikuttua tuollaisista. Mikä saa ihmisen kohkaamaan ventovieraan poliitikon kuolemasta tai prinsessan auto-onnettomuudesta. Kyllä se asiana minuakin kiinnosti, mutta että surisin ja ahdistuisin.... no en.

Ap

No mutta tunnetko sinä siis useita ihmisiä, jotka tästä kohkaavat ja surevat ihan henkilökohtaisesti, vai tulkitsetko nyt massan "surun" kohkaamiseksi? Miten nämä sun tuntemat ihmiset siis kohkaavat tästä asiasta?

Tavallisena päivänä Mauno Koivisto olisi elänyt ihan omaa elämäänsä minun uutisvirrassani, mutta kun hän nyt sattui kuolemaan eilen, niin toki seuraan sitä tarjontaa, jaoin jopa hyvän jutun hänestä somessa, vaikka se ei ole minulle kovin tyypillistä. Hän oli presidentti sen nuoruuteni ajan ja minulle merkittävä henkilö ja osa suomalaisuutta.

Olen toiminut täysin normaalisti heti siitä saakka kun hänen kuolemansa uutisoitiin, mutta asia kiinnostaa minua kyllä. Ei siis 93-vuotiaan miehen kuolema itse asiana, vaan se kertaus, miten maailma makasi kun hän kekkosen jälkeen tuli presidentiksi ja miten hän toimi hyvässä ja pahassa. Ei noita niin muista. 

Vierailija kirjoitti:

Jos et tuota ymmärrä, ap, niin et kyllä ymmärrä paljoakaan. Minusta on nimittäin on luonnollista, että uutinen herättää tunnereaktioita. Ja ymmärrän myös senkin, että on olemassa ihmisiä, joita se ei liikuta yhtään. Luulisi nyt toimittajan olevan vähän fiksumpi ihminen.

Totta kai ihmiset olivat erilaisia. Hainkin tässä selkeää selitystä, miksi joillekin tuollaiset ovat tunnereaktion aiheita.

Kukaan ei ole vielä kyennyt selittämään.

On tullut vastauksia, joissa on pyritty selittämään, miksi Manu oli tärkeä henkilö tai miksi tuo oli uutinen - mutta sitähän ei kysynyt, koska se puoli on minusta selvä asia, ja sanoin sen jo aloituksessani.

On tullut vastauksia, joissa on hyökätty minua vastaan. Se kertoo, että kyseisillä ihmisillä ei ole itsellään selitystä asenteelleen/suhtautumistavalleen ja se, että asiaa kyseenalaistetaan, ärsyttää heitä kovasti.

Vaikuttaa siltä, että ihmisillä, jotka haluavat elää julkisuuden henkilöiden kautta tunnereaktioita ei ole ainakaan kovin hyvää itseanalyysin kykyä.

Ei siinä mitään, voihan uutisiin suhtautua tunneviihteenä. Se on vain vieras reagointitapa, ja haluaisin jonkun vähän avaavan sitä.

Ap

Kauno Muovisto kuollut?

Hänhän oli silloin aikanaan presidenttinä kaksi kautta... ja pääministerinä oli tuona aikana muistaakseni mm. Sulevi Karsa.

Kauno Muovistolla oli suuri kansansuosio. Mitä tahansa hän tekikään, kehuttiin, että hän oli wiksu mies.

Mutta todellisuudessa kaikki ne, jotka jotakin tekevät, tekevät myös virheitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa. No tuo minua juuri ihmettyttää, miten jotkut haluavat dramatisoida ventovieraiden ihmisten elämää ja itkeskellä jotain Dianan kuolemaa. Olihan se erikoinen tapaus ja hahmona hän oli mielenkiintoinen, mutta minusta on vähän teennäistä surra tuollaisia.

Se on teille viihdettä, on kiva itkeä ja surra jotakin, joka ei oikeasti vaikuta elämäänne mitenkään. Vähän kuin katsoisi nyyhkyleffaa, se on turvallista ja rentouttavaa.

Ap

Niin. Ymmärrätkö, että kun tarpeeksi monelle joku juttu on "erikoinen tapaus ja hahmona mielenkiintoinen", siitä syntyy parhaimmillaan tai pahimmillaan ilmiö, legenda. Jos nyt otetaan tuo Diana. Uutinen oli tosi iso juttu kun sen kuulin. Olin aivan että voi luoja, mitä ihmettä. Jos olisin asunut Lontoossa, ties vaikka olisin ostanut hetken mielijohteesta ruusun ja vienyt sen Buckinghamin palatsille. En osaa sanoa. Luultavasti en, mutta mahdollista. Kun 50 miljoonaa ihmistä mietti kuten  minä, niin siitä syntyy ilmiö. Jos heistä 1/10 vie sen ruusun, siinä on hemmetisti ruusuja.

Elämäni jatkui heti uutisen jälkeen, en siitä kohkannut, mutta silti se kuolema on edelleen mediatapaus, koska niin valtavaa määrää ihmisiä kiinnostaa edes vähän.

Suakin kiinnostaa vähän Mauno Koivoston kuolema, koska olet siitä lukenut. Sanoisin että n. miljoonaa suomalaista kiinnostaa tällä hetkellä Mauno Koivisto, mitä hän teki, sai aikaan hyvässä tai pahassa. Mun esikoinen on syntynyt vuonna 2001 ja häntä kiinnostaa Mauno Koivoston aika nyt kun presidentti kuoli. Ollaan paljon juteltu mm. 1990-luvun lamasta jne.

Kun miljoonaa ihmistä Suomessa kiinnostaa, niin tottakai siitä sitten myös kerrotaan. Ruudusta ja Katsomosta löytyy Kauniit ja Rohkeat sekä Temptation Island Suomi, katso sieltä jos kiinnostaa enemmän.

Juu ei kiinnosta pätkääkään realityshow-maailma.

Katsos, kun nyt ei ollut kyse siitä, onko tuo uutinen vai ei. Totta kai on. Ilmiökin.

Kyse oli siitä, miksi ihmiset haluavat liikuttua tuollaisista. Mikä saa ihmisen kohkaamaan ventovieraan poliitikon kuolemasta tai prinsessan auto-onnettomuudesta. Kyllä se asiana minuakin kiinnosti, mutta että surisin ja ahdistuisin.... no en.

Ap

No mutta tunnetko sinä siis useita ihmisiä, jotka tästä kohkaavat ja surevat ihan henkilökohtaisesti, vai tulkitsetko nyt massan "surun" kohkaamiseksi? Miten nämä sun tuntemat ihmiset siis kohkaavat tästä asiasta?

Tavallisena päivänä Mauno Koivisto olisi elänyt ihan omaa elämäänsä minun uutisvirrassani, mutta kun hän nyt sattui kuolemaan eilen, niin toki seuraan sitä tarjontaa, jaoin jopa hyvän jutun hänestä somessa, vaikka se ei ole minulle kovin tyypillistä. Hän oli presidentti sen nuoruuteni ajan ja minulle merkittävä henkilö ja osa suomalaisuutta.

Olen toiminut täysin normaalisti heti siitä saakka kun hänen kuolemansa uutisoitiin, mutta asia kiinnostaa minua kyllä. Ei siis 93-vuotiaan miehen kuolema itse asiana, vaan se kertaus, miten maailma makasi kun hän kekkosen jälkeen tuli presidentiksi ja miten hän toimi hyvässä ja pahassa. Ei noita niin muista. 

En tunne, ja siksi kysynkin täällä, koska palstalla on kommentteja, joissa on aika erikoinen suhtautumistapa, luepa vaikka tuo sinua edeltävä. Ihan kuin oikeasti tuossa olisi jotain dramaattista ja kyseisen ihmisen elämästä oikesti katoaisi jotakin, kun vanha presidentti kuolee , kuten luonnollista on siinä iässä.

Ap

Nykyajan kuolojournalismia. Jokaisesta levyraadin 1979 voittajastakin pitää tehdä kohu sensaatio jättisuru lööppi. 90-luvulla ei vielää ollut näin. Mielestäni epäkunnioittavaa vainajia kohtaan, että jokaisen R-kioskin ovessa huudetaan nimeä ja naamaa.