Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten siedätte sen, että lapsenne on perinyt mieheltänne jonkin hyvin ikävän ominaisuuden?
11.05.2017 |
Siis vaikkapa, jos huomaa (liian myöhään) pariutuneensa narsistin kanssa ja saaneen lapsia. Miten sietää ne narsismin perineet lapset. Itse eroaa sietämättömästä miehestä, mutta lapsi toistaa isänsä kaavaa? Joutuu vielä seuraamaan, miten hänen parisuhteensa puolisot tästä kärsivät. Hyvällä ystävälläni on tällainen tilanne.
Tai adhd. Olen vasta nyt jälkeenpäin tajunnut, että miehelläni on (lievä) adhd, mutta pojallemme se on periytynyt todella voimakkaana. En meinaisi jaksaa häntä, vaikka toki rakastan. Koko ajan opettajat valittavat köytöksestään, vaikka parhaani teen ja hoitoa saa asiantuntijaltakin.
Ei tule ajatelleeksi kumppania valitessa, että niitä ominaisuuksia periytyy puolisolta jälkeläisimme.
Kommentit (23)
Pitänee kysyä äidiltä...
Isälläni on koko ikänsä ollut mielenterveysongelmia ja ne ovat periytyneet myös minulle. Ollaan parhaillaan vierekkäisillä psykiatrian osastoilla hoidossa.
Onneksi en halua lapsia niin ei tule siirrettyä tätä paskaa eteenpäin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletteko koskaan lukeneet tältä palstalta, että "lapseni on psykopaatti/narsisti tms". Minä en ole, vaikka monella on jo täysi-ikäisiä lapsia täällä.
On kai äideille liian vaikeaa tunnustaa, että omassa lapsessa olisi luonteessa joku vika
Täällä haukutaan kyllä omat miehet ja omat vanhemmat. Lapsia ei yleensä koskaan.
Tämä aihe on aika vaiettu. Ihmisten on vaikea uskoa lapsistaan mitään pahaa. Rikollistenkin äidit ovat jotenkin kummasti lastensa puolella. Muiden syy, omassa ei vikaa.
Lapseni on heikkolahjainen, kuten isänsä. Tai kuten nykyään sanotaan hänellä on laaja-alaisia oppimisvaikeuksia. Ja kyllä olen välillä katkera ja haukun itseäni tyhmäksi, kun lisäännyin sen miehen kanssa. Oli silloin niin huono itsetunto, että olin tyytyväinen kun jollekin kelpasin. Yhdeksän vuotta oli kiusaamista takana, ja mielenterveys huonoissa kantimissa. Rakastan lastani. Hän on ihana, iloinen ja hyväkäytöksinen lapsi. Elämäni aurinko. Mutta työtä hän vaatii. Ei muista asioita pitkään, ei osaa läksyjä yksin. Ei tee muitakaan asioita yksin ilman valvontaa. Niin ja en ole itse päätellyt eksän heikkolahjaisuutta, vaan se paljastui vahingoissa minulle, kun aloin selvittää hänen koulunsa taustoja.
Ei mitään rankkaa tarinaa vaan ihan arkipäiväistä:
Samat erikoisuudet, jotka exässä alkoivat harmittaa, ovat lapsessa edelleen viehättäviä persoonallisia piirteitä. Tuntuu, että tunnen lapseni hyvin jo valmiiksi, ennen kuin persoonallisuus kasvun mittaan paljastuu, ja osaan huomioida häntä. Omia ikäviä piirteitä lapsessa on paljon vaikeampi hyväksyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siedän tavallaan ihan hyvin, mutta onhan tämä silti rankkaa. Jep, narsistisia piirteitä löytyy lapsestani yllin
kyllin.
Pitäis tuntea ne puolison vanhemmatkin riittävästi ennen lapsia. Mun mies on kyllä yliopistokoulutettu mutta myöhemmin selvisi että äitinsä on heikkolahjainen, vaikea lukihäiriö, ollut luokallejäämisiä jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapseni on heikkolahjainen, kuten isänsä. Tai kuten nykyään sanotaan hänellä on laaja-alaisia oppimisvaikeuksia. Ja kyllä olen välillä katkera ja haukun itseäni tyhmäksi, kun lisäännyin sen miehen kanssa. Oli silloin niin huono itsetunto, että olin tyytyväinen kun jollekin kelpasin. Yhdeksän vuotta oli kiusaamista takana, ja mielenterveys huonoissa kantimissa. Rakastan lastani. Hän on ihana, iloinen ja hyväkäytöksinen lapsi. Elämäni aurinko. Mutta työtä hän vaatii. Ei muista asioita pitkään, ei osaa läksyjä yksin. Ei tee muitakaan asioita yksin ilman valvontaa. Niin ja en ole itse päätellyt eksän heikkolahjaisuutta, vaan se paljastui vahingoissa minulle, kun aloin selvittää hänen koulunsa taustoja.
Eikö se miehen heikkolahjaisuus näkynyt arjessa?
todella miesvihainen ketju jotekin tämä aloittajalta. omalla äidilläni on pahanlaatuinen skitsofrenia, ja nykyään olen lähinnä kiitollinen etten perinyt sitä sairautta häneltä. asioita voi ajatella näinkin päin, kiitollisuuden kautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapseni on heikkolahjainen, kuten isänsä. Tai kuten nykyään sanotaan hänellä on laaja-alaisia oppimisvaikeuksia. Ja kyllä olen välillä katkera ja haukun itseäni tyhmäksi, kun lisäännyin sen miehen kanssa. Oli silloin niin huono itsetunto, että olin tyytyväinen kun jollekin kelpasin. Yhdeksän vuotta oli kiusaamista takana, ja mielenterveys huonoissa kantimissa. Rakastan lastani. Hän on ihana, iloinen ja hyväkäytöksinen lapsi. Elämäni aurinko. Mutta työtä hän vaatii. Ei muista asioita pitkään, ei osaa läksyjä yksin. Ei tee muitakaan asioita yksin ilman valvontaa. Niin ja en ole itse päätellyt eksän heikkolahjaisuutta, vaan se paljastui vahingoissa minulle, kun aloin selvittää hänen koulunsa taustoja.
Eikö se miehen heikkolahjaisuus näkynyt arjessa?
Näkyi toki. Ei tiennyt maailmanmenosta mitään. Oli omituisia päähänpinttymiä. Hirveästi itse keksittyjä ruokarajoitteita. Vaihtoi mielipidettä toisen mukaan. Peruskäytöstavatkin puuttuivat. Sain hävetä, ja kuljin lapsen kanssa ilman miestä. Paha ihminen hän ei ollut. Olisin huonossa itsetunnossa voinut sortua väkivaltaiseen alistajaankin. En jotenkin vain ymmärtänyt nuorempana älykkyyden periytyvän noin, kun itse kuitenkin olen normaaliälyinen.
Mun mies väkivaltainen ja ikävä kyllä teini ikäinen poikamme on monesti vaikeuksissa tappeluiden takia ja onpa myös yhtä tyttöä piessyt ja siitä poliisi juttukin etennyt :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ootko ihan varma että ei olis periytyny sinulta?
Ainakaan ADHD ja narsismi eivät ole perinnöllisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapseni on heikkolahjainen, kuten isänsä. Tai kuten nykyään sanotaan hänellä on laaja-alaisia oppimisvaikeuksia. Ja kyllä olen välillä katkera ja haukun itseäni tyhmäksi, kun lisäännyin sen miehen kanssa. Oli silloin niin huono itsetunto, että olin tyytyväinen kun jollekin kelpasin. Yhdeksän vuotta oli kiusaamista takana, ja mielenterveys huonoissa kantimissa. Rakastan lastani. Hän on ihana, iloinen ja hyväkäytöksinen lapsi. Elämäni aurinko. Mutta työtä hän vaatii. Ei muista asioita pitkään, ei osaa läksyjä yksin. Ei tee muitakaan asioita yksin ilman valvontaa. Niin ja en ole itse päätellyt eksän heikkolahjaisuutta, vaan se paljastui vahingoissa minulle, kun aloin selvittää hänen koulunsa taustoja.
Eikö se miehen heikkolahjaisuus näkynyt arjessa?
Näkyi toki. Ei tiennyt maailmanmenosta mitään. Oli omituisia päähänpinttymiä. Hirveästi itse keksittyjä ruokarajoitteita. Vaihtoi mielipidettä toisen mukaan. Peruskäytöstavatkin puuttuivat. Sain hävetä, ja kuljin lapsen kanssa ilman miestä. Paha ihminen hän ei ollut. Olisin huonossa itsetunnossa voinut sortua väkivaltaiseen alistajaankin. En jotenkin vain ymmärtänyt nuorempana älykkyyden periytyvän noin, kun itse kuitenkin olen normaaliälyinen.
No tuosta viimeisestä lauseesta voi kyllä olla montaa mieltä :D
Lapsen häiriökäyttäytyminen ja kiinnostuksen puute oppimiseen ovat seurausta huonosta kasvamisympäristöstä - henkilöineen ja olosuhteineen. Geeniperimällä ei ole tekemistä oireilun kanssa.
Itse valitsin kumppanini todella tarkkaan, vaikka en alunperin lisääntyväni kuvitellutkaan. Jotenkin ajattelin asian jo lähtökohtaisesti mahdollisten lasten kautta. Yhdenkin hellun heivasin, kun oli aika allerginen. En missään nimessä olisi tietoisesti halunnut allergista lasta, saati sitten periytyvän heille jotain pahempaa. Miehen tuli myös olla älykäs, huumorintajuinen, hyvää isämateriaalia, hyvä keskustelija ja sosiaalinen sekä itsenäinen ja hyvin toimeen tuleva sekä omata jonkinlaista kunnianhimoa. Viihdyimme yhdessä ja tutustuimme toistemme kavereihin ja sukuihin. Seurustelimme seitsemän vuotta ja siitä asuimme yhdessä viisi ennen kuin oli mielestämme yhteisen lapsen aika. Taloudellinen tilanne oli silloin hyvä, olimme molemmat vakitöissä. Jos kaikki uhraisivat edes osan näistä viisaista ajatuksista ennen parisuhdetta, saati lisääntymistä, olisi meillä paljon vähemmän onnettomia yh:tä ja onnettomia lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapseni on heikkolahjainen, kuten isänsä. Tai kuten nykyään sanotaan hänellä on laaja-alaisia oppimisvaikeuksia. Ja kyllä olen välillä katkera ja haukun itseäni tyhmäksi, kun lisäännyin sen miehen kanssa. Oli silloin niin huono itsetunto, että olin tyytyväinen kun jollekin kelpasin. Yhdeksän vuotta oli kiusaamista takana, ja mielenterveys huonoissa kantimissa. Rakastan lastani. Hän on ihana, iloinen ja hyväkäytöksinen lapsi. Elämäni aurinko. Mutta työtä hän vaatii. Ei muista asioita pitkään, ei osaa läksyjä yksin. Ei tee muitakaan asioita yksin ilman valvontaa. Niin ja en ole itse päätellyt eksän heikkolahjaisuutta, vaan se paljastui vahingoissa minulle, kun aloin selvittää hänen koulunsa taustoja.
Eikö se miehen heikkolahjaisuus näkynyt arjessa?
Näkyi toki. Ei tiennyt maailmanmenosta mitään. Oli omituisia päähänpinttymiä. Hirveästi itse keksittyjä ruokarajoitteita. Vaihtoi mielipidettä toisen mukaan. Peruskäytöstavatkin puuttuivat. Sain hävetä, ja kuljin lapsen kanssa ilman miestä. Paha ihminen hän ei ollut. Olisin huonossa itsetunnossa voinut sortua väkivaltaiseen alistajaankin. En jotenkin vain ymmärtänyt nuorempana älykkyyden periytyvän noin, kun itse kuitenkin olen normaaliälyinen.
No tuosta viimeisestä lauseesta voi kyllä olla montaa mieltä :D
Kaikesta voi olla montaa mieltä. Peruskoulun päästötodistukseni keskiarvo oli 8,8. Kirjoitin äidinkielestä eximian, matematiikasta ja ruotsista magnan ja englannista lubenterin. Minulla on työpaikka, jossa viihdyn. Eksällä ei ole koskaan ollut työpaikkaa, ja on nopeasti laitettu pois te-keskuksen määräämistä paikoista. Koulutustakaan ei tosin ole. Yritit varmaan olla vitsikäs. Huoh.
Narsismi ei automaattisesti periydy,se syntyy kokemuksista,jopa vauva ikäisestä voi tulla narsisti kokemusten kautta,vauvan/lapsen vanhemmat/vanhempi tekee narsistin,
Yleensä se tulee välinpitämättömyyden takia,
mutta jos lapsella on yksikin välittävä läheinen,esim. isovanhempi,niin hänestä ei välttämättä tule narsistia
Vierailija kirjoitti:
Narsismi ei automaattisesti periydy,se syntyy kokemuksista,jopa vauva ikäisestä voi tulla narsisti kokemusten kautta,vauvan/lapsen vanhemmat/vanhempi tekee narsistin,
Yleensä se tulee välinpitämättömyyden takia,
mutta jos lapsella on yksikin välittävä läheinen,esim. isovanhempi,niin hänestä ei välttämättä tule narsistia
Tunnekylmyydellä ja empatian puutteella on tosin kyllä geenienkin kanssa tekemistä - pohjarakenteet löytyvät aivoista, mutta ympäristö joko laukaisee, hillitsee tai ohjaa kehitystä.
Myös keskustelussa esiin tulleet älykkyys ja onnellisuus ovat OSITTAIN periytyviä. Vaikutusta voimistaa tosin se, että lapsi kasvaa yleensä suhteellisen samanlaisessa, samanlaisen piirteen omaavan vanhemman kanssa. Kasvuympäristö, virikkeet ja hankitut ominaisuudet ovat kuitenkin isossa roolissa kautta elämän.
Alue: Aihe vapaa
Myös monet sellaiset tekevät lapsia, joilla on jokin periytyvä sairaus.
En tiedä. Ehkä kunppania valitessa ei tule ajatelleeksi, että ne lapset saisivat tältä huonoja perintötekijöitä. Sellainen ei rakkauden huumassa tule mieleen.