Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten siedätte sen, että lapsenne on perinyt mieheltänne jonkin hyvin ikävän ominaisuuden?
11.05.2017 |
Siis vaikkapa, jos huomaa (liian myöhään) pariutuneensa narsistin kanssa ja saaneen lapsia. Miten sietää ne narsismin perineet lapset. Itse eroaa sietämättömästä miehestä, mutta lapsi toistaa isänsä kaavaa? Joutuu vielä seuraamaan, miten hänen parisuhteensa puolisot tästä kärsivät. Hyvällä ystävälläni on tällainen tilanne.
Tai adhd. Olen vasta nyt jälkeenpäin tajunnut, että miehelläni on (lievä) adhd, mutta pojallemme se on periytynyt todella voimakkaana. En meinaisi jaksaa häntä, vaikka toki rakastan. Koko ajan opettajat valittavat köytöksestään, vaikka parhaani teen ja hoitoa saa asiantuntijaltakin.
Ei tule ajatelleeksi kumppania valitessa, että niitä ominaisuuksia periytyy puolisolta jälkeläisimme.
Kommentit (23)
Vierailija kirjoitti:
Ainakaan ADHD ja narsismi eivät ole perinnöllisiä.
Adhd on vahvasti perinnöllinen.
Itsellä on se, samoin kuin exällä. Meillä on kaksi yhteistä lasta joilla on molemmilla adhd.
Kuopus on toisen miehen kanssa mutta hän ei ole sitä perinyt.
Mistä olet saanut päähäsi että adhd ei ole periytyvä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse valitsin kumppanini todella tarkkaan, vaikka en alunperin lisääntyväni kuvitellutkaan. Jotenkin ajattelin asian jo lähtökohtaisesti mahdollisten lasten kautta. Yhdenkin hellun heivasin, kun oli aika allerginen. En missään nimessä olisi tietoisesti halunnut allergista lasta, saati sitten periytyvän heille jotain pahempaa. Miehen tuli myös olla älykäs, huumorintajuinen, hyvää isämateriaalia, hyvä keskustelija ja sosiaalinen sekä itsenäinen ja hyvin toimeen tuleva sekä omata jonkinlaista kunnianhimoa. Viihdyimme yhdessä ja tutustuimme toistemme kavereihin ja sukuihin. Seurustelimme seitsemän vuotta ja siitä asuimme yhdessä viisi ennen kuin oli mielestämme yhteisen lapsen aika. Taloudellinen tilanne oli silloin hyvä, olimme molemmat vakitöissä. Jos kaikki uhraisivat edes osan näistä viisaista ajatuksista ennen parisuhdetta, saati lisääntymistä, olisi meillä paljon vähemmän onnettomia yh:tä ja onnettomia lapsia.
Elämä ei aina mene niin kuin suunnittelee tai haluaisi.
Alue: Aihe vapaa
Aspergerin syndrooma. Miehessä en sitä tunnistanut, vaan ajattelin, että mies on vain hieman omalaatuinen.
Pojasta tuli aivan samanlainen. Ei sillä että Asperger nyt lähtökohtaisesti olisi paha asia, mutta satuttaa kun omaa lasta kiusataan, kun hän ei oikein vain osaa käyttäytyä yleisten normien mukaan.
Toisaalta positiivisiakin puolia on. Mies ja poika jakavat samanlaisia kiinnostuksen kohteita ja viihtyvät niiden parissa tuntikaupalla.