Olen kirkosta eronnut.

En koskaan ymmärtänyt uskontoa, josta erosin. Miten voidaan vauvana kastaa seurakunnan jäseneksi? Näin minulle kuitenkin tehtiin.

Käyn hautajaisissa, häissä, rippikirkossa ja joulukirkossa, jos joku minut sinne tahtoo. Pukeudun ja käyttäydyn niinkuin kuuluu. Huomautan kirkkoon kuuluville tapakirstityille, jos haluan, että esim. heidänkin kuuluisi toimia tietyllä tavalla tai esim. ei mennä kesähäihin liian paljastavasti pukeutuneena. Nousen ylös oikeassa kohti, istun alas, osaan ulkoa suurimman osan virsistä ja laulan ne. Loput virsikirjasta. Isämeidän rukousta en lausu, koska en ole uskovainen. Painan pääni, pidän käteni rauhallisesti lähelle toisiaan ja olen hiljaa sen ajan. Kirkon jälkeen poistun sieltä ilman ahdistusta, koska enää ei tarvitse olla jäsen, jos ei tahdo ja ihmettelen, miten enää monikaan ei osaa kirkkokäytöksen etikettiä! En ole kastanut lapsianikaan, mutta hekin osaavat kirkkoetiketin! Olen kertonut heille, että opiskellaan vähän Euroopan historiaa ja kulttuuria, kun käydään kirkossa.