21-vuotiaalla veljelläni ei vaikuta olevan aikomustakaan muutta omilleen!

Ihan järkevä päätös. Vuokrat on niin korkeat ettei ole järkeä muuttaa. Asuu kotona kolmekymppiseksi, niin säästää hyvin siinä ajassa asuntorahat ja muuttaa sitten pois.

Tyypillinen poispilattu äidin kultapoika.

Oma veljeni asui palvovan äidin helmoissa 25-vuotiaaksi,

kunnes oli saanut säästettyä omaan asuntoon, jonka vanhemmat sitten takasivat.

Kyllä v***tti, kun itse sai käskyn häipyä ulos, lopettaa koulu,

mennä töihin ja muuttaa vuokralle jo 17-vuotiaana.

Mutta minä olinkin "vain tytär".

Tässä yksi paljastava selitys, miksi naiset asuvat useammin vuokralla kuin miehet.

Kuule et tiedä mikä tilannne on oikeasti veljelläsi . Ihmiset ovat eri kehitysviheissaan henkisesti ja pelkoja voi olla vaikka puhuu materiasta. Nyt rakkaudellisesti suhtaudu veljeesi ja yritä kartoittaa. Istä on oikeasti kysymys. Melko 100 sti syy ei ole ei ymmärrettävä eikä negatiivinen vaan jokin häpeää tuottava juttu ja epävarmuus!

Vie veljesi jonnekin jossa hän saa ottaa vastuuta ennen sinua ja vahvista tuota tunnetta, vaikka jonnekin mitä hän hallitsee premmin kuin sinä ja anna päteä. Sitten sen jälkeen esität vaikka asuntosuunnitelmasi ja annat hänen taas itsenäisesti siinäkin päteä ja näin innostat ehkä häntä ottamaan ratkaisevan askeleen.

Yritä siis positiivisesti knnustaen ei negatiivisesti syytellen.

Vierailija kirjoitti:

Tyypillinen poispilattu äidin kultapoika.

Oma veljeni asui palvovan äidin helmoissa 25-vuotiaaksi,

kunnes oli saanut säästettyä omaan asuntoon, jonka vanhemmat sitten takasivat.

Kyllä v***tti, kun itse sai käskyn häipyä ulos, lopettaa koulu,

mennä töihin ja muuttaa vuokralle jo 17-vuotiaana.

Mutta minä olinkin "vain tytär".

Tässä yksi paljastava selitys, miksi naiset asuvat useammin vuokralla kuin miehet.

Eli naiset ovat vain kateellisia miesten paremmille asumisjärjestelyille. Olisit selvästikin itse halunnut olla samassa tilanteessa kuin veljesi, mutta jos olisit ollut, niin tuskin olisit sanonut itseäsi poispilatuksi isin kultatytöksi? 

Ei todellakaan kannata muuttaa kotoa pois heti täysi-ikäisenä, jos vain on mahdollista jäädä sinne asumaan.

Vierailija kirjoitti:

Tyypillinen poispilattu äidin kultapoika.

Oma veljeni asui palvovan äidin helmoissa 25-vuotiaaksi,

kunnes oli saanut säästettyä omaan asuntoon, jonka vanhemmat sitten takasivat.

Kyllä v***tti, kun itse sai käskyn häipyä ulos, lopettaa koulu,

mennä töihin ja muuttaa vuokralle jo 17-vuotiaana.

Mutta minä olinkin "vain tytär".

Tässä yksi paljastava selitys, miksi naiset asuvat useammin vuokralla kuin miehet.

Mihin perustuu tämä että naiset asuisivat miehiä useammin vuokralla? Omien kokemusten perusteella päinvastoin. Miehet usein vuokralla ja nainen siivellä sen aikaa kun äijää jaksaa katsoa ja sitten seuraavan ukon siivelle.

Nykyään on yhä vaikeampaa kerryttää omaisuutta, joten jos on mahdollisuus asua kotona hieman pidempään, se kannattaa tehdä. Sitä ihmettelen, kuka haluaa omalle veljelleen tarpeettoman hankalat olot.

Kateellinen sinä olet velipojalle, hän kun on fiksu ja säästäväinen, sinä taas epämääräisesti sinne tänne touhottava katkera köyhä nainen, jolla ei ole edes miestä. Jos äitisi ei ole vaatinut pojaltaan mitään, on se hänen tyhmyyttään. 21 vuotias poika on vielä lapsukainen kaikin puolin, ehkä miehen kokoinen ja näköinen, mutta henkisesti ihan kakara. Anna hänen olla ihan rauhassa lapsi ja keskity omaan elämääsi, siinä on sinulla mitä ilmeisemmin työmaata ihan kylliksi.

Vierailija kirjoitti:

Kuule et tiedä mikä tilannne on oikeasti veljelläsi . Ihmiset ovat eri kehitysviheissaan henkisesti ja pelkoja voi olla vaikka puhuu materiasta. Nyt rakkaudellisesti suhtaudu veljeesi ja yritä kartoittaa. Istä on oikeasti kysymys. Melko 100 sti syy ei ole ei ymmärrettävä eikä negatiivinen vaan jokin häpeää tuottava juttu ja epävarmuus!

Vie veljesi jonnekin jossa hän saa ottaa vastuuta ennen sinua ja vahvista tuota tunnetta, vaikka jonnekin mitä hän hallitsee premmin kuin sinä ja anna päteä. Sitten sen jälkeen esität vaikka asuntosuunnitelmasi ja annat hänen taas itsenäisesti siinäkin päteä ja näin innostat ehkä häntä ottamaan ratkaisevan askeleen.

Yritä siis positiivisesti knnustaen ei negatiivisesti syytellen.

No en nyt tiedä. Musta tuntuu että syy on sata prosenttisesti taloudellinen. Hän on aina ollut säästäjä ja leveilee säästämilään rahoillaan. En ole reagoinut vielä mitenkään. Lopetin puhelun tyrmistyneenä kaikessa hiljaisuudessa... Ap

Vierailija kirjoitti:

Tyypillinen poispilattu äidin kultapoika.

Oma veljeni asui palvovan äidin helmoissa 25-vuotiaaksi,

kunnes oli saanut säästettyä omaan asuntoon, jonka vanhemmat sitten takasivat.

Kyllä v***tti, kun itse sai käskyn häipyä ulos, lopettaa koulu,

mennä töihin ja muuttaa vuokralle jo 17-vuotiaana.

Mutta minä olinkin "vain tytär".

Tässä yksi paljastava selitys, miksi naiset asuvat useammin vuokralla kuin miehet.

Miehiä pitää vähän taloudellisesti tsempata, jotta heillä on tulevaisuudessa mahdollisuuksia naismarkkinoilla. Naiset ovat kuitenkin niitä yhteiskunnan isoimpia siipeilijöitä, joten mielestäni on suorastaan miehen oikeus saada vähän pääomaa elämän alkutaipaleella, jotta hänellä olisi mitään mahdollisuuksia perustaa perhettä siipeilevän naisen kanssa myöhemmin.

Vierailija kirjoitti:

Tyypillinen poispilattu äidin kultapoika.

Oma veljeni asui palvovan äidin helmoissa 25-vuotiaaksi,

kunnes oli saanut säästettyä omaan asuntoon, jonka vanhemmat sitten takasivat.

Kyllä v***tti, kun itse sai käskyn häipyä ulos, lopettaa koulu,

mennä töihin ja muuttaa vuokralle jo 17-vuotiaana.

Mutta minä olinkin "vain tytär".

Tässä yksi paljastava selitys, miksi naiset asuvat useammin vuokralla kuin miehet.

Tässä tekstissä selvisikin syy miksi äitisi halusi sinusta eroon. 

Jos tilanne ei ole ongelma vanhemmillesi, eikä veljellesi, niin miksi se on ongelma sinulle? 

Kaikille ihmisille oma tila ei ole kovin tärkeää. Etenkin jos poika on paljon kavereiden luona, niin vanhemmatkin saavat olla rauhassa välillä. Jos on iso talo, niin rauhassa pystyy olemaan, vaikka siellä asuisikin.

Taloudellisestihan tuo on pojalle aivan loistava juttu. Pystyy maksamaan omasta asunnosta ison osan heti suoriltaan kun kerää rahaa muutaman vuoden. Saa myös jo nuorena hyvän potin rahaa osakkeisiin, mikä kerryttää hyvän omaisuuden pitkässä juoksussa.

Vanhemmillesi ei pojasta kerry mitään mahdottomia kustannuksia. Ruoka on isoin kustannus ja muu on pelkkää nappikauppaa. 

Vierailija kirjoitti:

Kateellinen sinä olet velipojalle, hän kun on fiksu ja säästäväinen, sinä taas epämääräisesti sinne tänne touhottava katkera köyhä nainen, jolla ei ole edes miestä. Jos äitisi ei ole vaatinut pojaltaan mitään, on se hänen tyhmyyttään. 21 vuotias poika on vielä lapsukainen kaikin puolin, ehkä miehen kokoinen ja näköinen, mutta henkisesti ihan kakara. Anna hänen olla ihan rauhassa lapsi ja keskity omaan elämääsi, siinä on sinulla mitä ilmeisemmin työmaata ihan kylliksi.

:D Samaistun kyllä epämääräisesti sinne tänne touhottavaan naiseen mutta säästöjä minultakin löytyy (minulla oli todella hyvä live-in housekeeper asema kohdemaassani). Ei ehkä yhtä suuria kuin veljeltäni mutta väliäkö tuolla... Koen olevani monta kokemusta rikkaampi. 21v on aikuinen isolla A:lla. Ap

Omakin veljeni asui äidin helmoissa passattavana 25-vuotiaaksi asti. Sitten hän sai tyttöystävän ja siirtyi äidin helmoista sen tytön passattavaksi. Voin ihan rehellisesti myöntää, että kyllä se vitutti ja muutti näkemystäni veljestäni, vaikka toisaalta kaikki siinä ei ole kovin kadehdittavaa. Kotona asuessa kuitenkin minua suorastaan ällötti, miten meiltä tytöiltä odotettiin kotitöiden tekemistä, ruoan laittoa, lasten hoitoa ja sen sellaista, mutta veljeltäni ei KOSKAAN odotettu mitään. Ja tarkoitan, että ei mitään. Ei edes koulumenestystä tai hyvää käytöstä tms.

Me tytöt olemme itsenäisiä, kykeneviä, koulutettuja, onnellisia, hyvässä taloudellisessa tilanteessa jne. Veljeni on elänyt aina muiden passattavana, joten hänellä ei ole kovinkaan kummoista elämänhallintaa. Kotona asuessa säästetyt rahat on käytetty aika päiviä sitte kaikkeen turhaan, kun ei olla osattu ajatella asioita yhtään pidemmälle. Nyt se on työtön ja valittaa jossain Facebookissa, kun asiat ei ilmestykään enää nenän eteen mitään tekemättä . Buuhuu.

Näin jälkikäteen ajateltuna olen siis tyytyväinen, että minut on valmisteltu maailmaan jo siellä kotona, vaikka sillon nuorempana se tilanne inhottikin.

Veljesi toimii ihan loogisesti. Äitiäsi minä tuossa ihmettelen, miksi ei vaadi ruokarahaa ja kotitöitä lainkaan.

Jaa. Minulla on kaksi nyt teini-ikäistä lasta, asumme stadissa. Ihan takuuvarmasti he saavat opiskella kotoa käsin, jos haluavat. Minusta siinä ei ole ensisijassa kyse lapsellisuudesta tai itsenäistymisestä, vaan järkevyydestä.

Täällä on törkeän kalliit vuokrat, ja jos on kotoisin stadista, on opiskelija-asuntojen jaossa häntäpäässä eli joutuisi ottamaan vapailta markkinoilta asunnon. Joku tonninkin vuokra ei ole mitenkään tavaton.

Mutta tietysti sinulla tilanne on vähän eri, koska veljesi on jo töissä. Kannattaa enemmänkin ihmetellä äitiänne, jos hän ei ota vuokraa lainkaan ja vielä antaa aikuisen ihmisen maata mitään tekemättömänä kotona.

Vierailija kirjoitti:

Jos tilanne ei ole ongelma vanhemmillesi, eikä veljellesi, niin miksi se on ongelma sinulle? 

Kaikille ihmisille oma tila ei ole kovin tärkeää. Etenkin jos poika on paljon kavereiden luona, niin vanhemmatkin saavat olla rauhassa välillä. Jos on iso talo, niin rauhassa pystyy olemaan, vaikka siellä asuisikin.

Taloudellisestihan tuo on pojalle aivan loistava juttu. Pystyy maksamaan omasta asunnosta ison osan heti suoriltaan kun kerää rahaa muutaman vuoden. Saa myös jo nuorena hyvän potin rahaa osakkeisiin, mikä kerryttää hyvän omaisuuden pitkässä juoksussa.

Vanhemmillesi ei pojasta kerry mitään mahdottomia kustannuksia. Ruoka on isoin kustannus ja muu on pelkkää nappikauppaa. 

Ongelma se on minulle sillä oletin meidän muuttavan yhteen(kuten joskus oli puhetta)! Nyt sentään ymmärrän ettei minun kannata olettaa yhtään mitään mitä veljeeni tulee. Kenen kanssa jaan kämpän kun menen takaisin suomeen?? Vanhemmilleni en ole menossa! Hän ei ole koskaan kavereidensa luona mutta tulee toimeen vanhempiemme kanssa. Ap

Veljeni on 26-vuotias ja asuu yhä vanhemmillani. Opiskelee yliopistossa ja samalla ollut jo 6 vuotta töissä. Lisäksi harrastaa paljon ja tapaa kavereitaan eli ei ole mikän erakoitunut poikamies. Säästää kuulemma rahaa, jotta voi ostaa oman asunnon kun valmistuu. Auttaa kyllä vanhempiani kotihommissa ja luultavasti osallistuu myös kustannuksiin. Mikäpä siinä kun vanhemmillani on iso omakotitalo minne mahtuu. Minä muutin parikymppisenä opiskeluiden perässä, mutta vanhemmat tukivat minua kuitenkin rahallisesti. Veljeäni heidän ei tarvitse tukea kun tarjoavat asunnon.

Vierailija kirjoitti:

Omakin veljeni asui äidin helmoissa passattavana 25-vuotiaaksi asti. Sitten hän sai tyttöystävän ja siirtyi äidin helmoista sen tytön passattavaksi. Voin ihan rehellisesti myöntää, että kyllä se vitutti ja muutti näkemystäni veljestäni, vaikka toisaalta kaikki siinä ei ole kovin kadehdittavaa. Kotona asuessa kuitenkin minua suorastaan ällötti, miten meiltä tytöiltä odotettiin kotitöiden tekemistä, ruoan laittoa, lasten hoitoa ja sen sellaista, mutta veljeltäni ei KOSKAAN odotettu mitään. Ja tarkoitan, että ei mitään. Ei edes koulumenestystä tai hyvää käytöstä tms.

Me tytöt olemme itsenäisiä, kykeneviä, koulutettuja, onnellisia, hyvässä taloudellisessa tilanteessa jne. Veljeni on elänyt aina muiden passattavana, joten hänellä ei ole kovinkaan kummoista elämänhallintaa. Kotona asuessa säästetyt rahat on käytetty aika päiviä sitte kaikkeen turhaan, kun ei olla osattu ajatella asioita yhtään pidemmälle. Nyt se on työtön ja valittaa jossain Facebookissa, kun asiat ei ilmestykään enää nenän eteen mitään tekemättä . Buuhuu.

Näin jälkikäteen ajateltuna olen siis tyytyväinen, että minut on valmisteltu maailmaan jo siellä kotona, vaikka sillon nuorempana se tilanne inhottikin.

Minäkin asuin vanhemmillani pitkään kun sisko lähti pois jo nuorempana. Keräsin tuolla rahaa opiskelua varten, jotta ei tarvitse käydä silloin töissä. Nyt on korkeakoulututkinto ja hyvä työ. Sisko on huono käyttämään rahaa ja on niissä samoissa duunarihommissa, joihin meni jo aikoja sitten.

Ihan vain esimerkkinä, että ei se tilanne aina noin mene. Miehet tavallisesti asuvat vanhempien luona pidempään, mutta siihen on syynä myös armeija. Naisille on myös tavallisempaa muuttaa miesystävän luo, koska naiset pariutuvat yleensä ikäistään vanhempien kanssa ja miehet taas päinvastoin.

Vanhempien luo voi jäädä asumaan säästösyistä tai sitten laiskuuttaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos tilanne ei ole ongelma vanhemmillesi, eikä veljellesi, niin miksi se on ongelma sinulle? 

Kaikille ihmisille oma tila ei ole kovin tärkeää. Etenkin jos poika on paljon kavereiden luona, niin vanhemmatkin saavat olla rauhassa välillä. Jos on iso talo, niin rauhassa pystyy olemaan, vaikka siellä asuisikin.

Taloudellisestihan tuo on pojalle aivan loistava juttu. Pystyy maksamaan omasta asunnosta ison osan heti suoriltaan kun kerää rahaa muutaman vuoden. Saa myös jo nuorena hyvän potin rahaa osakkeisiin, mikä kerryttää hyvän omaisuuden pitkässä juoksussa.

Vanhemmillesi ei pojasta kerry mitään mahdottomia kustannuksia. Ruoka on isoin kustannus ja muu on pelkkää nappikauppaa. 

Ongelma se on minulle sillä oletin meidän muuttavan yhteen(kuten joskus oli puhetta)! Nyt sentään ymmärrän ettei minun kannata olettaa yhtään mitään mitä veljeeni tulee. Kenen kanssa jaan kämpän kun menen takaisin suomeen?? Vanhemmilleni en ole menossa! Hän ei ole koskaan kavereidensa luona mutta tulee toimeen vanhempiemme kanssa. Ap

Eiköhän löydy parempiakin kämppiksiä kuin oma veli. Itse en kyllä mistään hinnasta muuttaisi siskoni kanssa samaan asuntoon. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos tilanne ei ole ongelma vanhemmillesi, eikä veljellesi, niin miksi se on ongelma sinulle? 

Kaikille ihmisille oma tila ei ole kovin tärkeää. Etenkin jos poika on paljon kavereiden luona, niin vanhemmatkin saavat olla rauhassa välillä. Jos on iso talo, niin rauhassa pystyy olemaan, vaikka siellä asuisikin.

Taloudellisestihan tuo on pojalle aivan loistava juttu. Pystyy maksamaan omasta asunnosta ison osan heti suoriltaan kun kerää rahaa muutaman vuoden. Saa myös jo nuorena hyvän potin rahaa osakkeisiin, mikä kerryttää hyvän omaisuuden pitkässä juoksussa.

Vanhemmillesi ei pojasta kerry mitään mahdottomia kustannuksia. Ruoka on isoin kustannus ja muu on pelkkää nappikauppaa. 

Ongelma se on minulle sillä oletin meidän muuttavan yhteen(kuten joskus oli puhetta)! Nyt sentään ymmärrän ettei minun kannata olettaa yhtään mitään mitä veljeeni tulee. Kenen kanssa jaan kämpän kun menen takaisin suomeen?? Vanhemmilleni en ole menossa! Hän ei ole koskaan kavereidensa luona mutta tulee toimeen vanhempiemme kanssa. Ap

No voi voi ja nyyh nyyh! Oikeastiko olisit muuttanut veljesi kanssa kimppaan...? Miksi ihmeessä? Mitä veli olisi siitä hyötynyt? Mitä sinä? Miksi et voi asua yksin niin kuin kaikki normaalit ihmiset tekevät?