Lue keskustelun säännöt.
Onko tai ovatko koirasi sinulle kuin omia lapsia, joita et aikonaan saanut aikaiseksi?
05.05.2017 |
Eikö koirien omistajaa koskaan häiritse se tosiseikka, että koirasi eivät koskaan saavuta sellaisia asioita mitä lapsesi olisivat saavuttaneet?
Oletko surullinen, kun tiedät joutuvasi viettämään yksinäisen vanhuuden lapsettomaksi jäätyäsi?
Kommentit (49)
Onkohan jonkun koira pissinyt ap:n aamiaismuroihin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oman äitini olisi ainakin silloin aikanaan kannattanut hankkia koira lapsen virkaa pitämään. Olen päätynyt tähän johtopäätökseen, sillä hän vaikuttaa pettyneeltä elämäntilanteessaan. Perheessämme on sairauksia paljon ja ne tuottavat kärsimystä.
Huvittava ajatuskin, että lapsi voisi jotenkin toimia koiran korvikkeena.
Vierailija kirjoitti:
En sure sitä, että emme tule koskaan viettämään koiramme ylioppilasjuhlia. Lapsesi ei myöskään koskaan tule saavuttamaan palkintosioja agilityssä tai luolilla. Harmittaako? Nautin yhteisistä harrastuksista ja ulkoilusta. Koirani mielestä olen loistava emäntä ja hän on aina hyvällä tuulella. Ei myöskään herätä öisin.
No ei vittu! Älä puhu paskaa. Täällä koiran omistajat puhuu kuinka ne herää kuseen ja paskaan aina 7 kertaa ekan 6 kk ja sen jälkeen kerran- kaks niin kauan kuin koira elää.
Mulla on lapsia ja koira mut lapset ei oo ikinä ollu niin raskaita kuin koira pentuaikana. Meinasin tulla tuolloin hulluksi.
Koira on minulle tärkeä perheenjäsen, muttei lapsen korvike. Mihin minä lapsen korviketta tarvitsisin kun en lapsia missään nimessä halua :D Jos haluaisin ja jos lapsettomuus harmittaisi, niin alkaisimme varmaan yrittämään lasta. Yksinäinen vanhuus ei pelota tai harmita millään tavalla. Se on edessä myös erittäin monella lapsia hankkineella :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En sure sitä, että emme tule koskaan viettämään koiramme ylioppilasjuhlia. Lapsesi ei myöskään koskaan tule saavuttamaan palkintosioja agilityssä tai luolilla. Harmittaako? Nautin yhteisistä harrastuksista ja ulkoilusta. Koirani mielestä olen loistava emäntä ja hän on aina hyvällä tuulella. Ei myöskään herätä öisin.
No ei vittu! Älä puhu paskaa. Täällä koiran omistajat puhuu kuinka ne herää kuseen ja paskaan aina 7 kertaa ekan 6 kk ja sen jälkeen kerran- kaks niin kauan kuin koira elää.
Mulla on lapsia ja koira mut lapset ei oo ikinä ollu niin raskaita kuin koira pentuaikana. Meinasin tulla tuolloin hulluksi.
Höpö höpö! Meillä siivottiin vain yhdet kakat ja pissat puolisen vuotta ja sitten satunnaisia vahinkoja. Mut herään kolmen aikaan puoliunessa käyttämään haukun ulkona. Toiset ei viitsi kun ovat laiskoja.
Eikä pidetä mattoja joten siivous helppoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En sure sitä, että emme tule koskaan viettämään koiramme ylioppilasjuhlia. Lapsesi ei myöskään koskaan tule saavuttamaan palkintosioja agilityssä tai luolilla. Harmittaako? Nautin yhteisistä harrastuksista ja ulkoilusta. Koirani mielestä olen loistava emäntä ja hän on aina hyvällä tuulella. Ei myöskään herätä öisin.
No ei vittu! Älä puhu paskaa. Täällä koiran omistajat puhuu kuinka ne herää kuseen ja paskaan aina 7 kertaa ekan 6 kk ja sen jälkeen kerran- kaks niin kauan kuin koira elää.
Mulla on lapsia ja koira mut lapset ei oo ikinä ollu niin raskaita kuin koira pentuaikana. Meinasin tulla tuolloin hulluksi.
Mitä ihmettä höpötät? Koiran täytyy olla pahasti sairas, jos se noin paljon ulostaa.
Meidän koira herätteli ensimmäisen viikon ehkä kerran kaksi yössä, kun se tassutteli makuuhuoneessa ja teki satunnaisen pissan sanomalehdelle. Sen jälkeen se on nukkunut alakerrassa vierashuoneessa, ja nukkuu siellä sikeästi sen 7-9 tuntia, minkä ihmisetkin. Koiran vuoksi en ole herännyt viime vuosien aikana kuin kerran, kun se säikähti pihallemme karannutta ja siellä haukkunutta koiraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koirani ovat olleet minulle koiria.
Eikö vanhuksilla ole muita sosiaalisia kontakteja kuin omat lapsensa? Vai miksi vanhuuteni tulee olemaan yksinäinen? Viihdyn tosin yksin eli ei se ole ongelma.
Ei oikeastaan, olen vasta 20. Eikä ihmiset lemmikkejä hanki lapsen korvikkeiksi, vaan lemmikeiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En sure sitä, että emme tule koskaan viettämään koiramme ylioppilasjuhlia. Lapsesi ei myöskään koskaan tule saavuttamaan palkintosioja agilityssä tai luolilla. Harmittaako? Nautin yhteisistä harrastuksista ja ulkoilusta. Koirani mielestä olen loistava emäntä ja hän on aina hyvällä tuulella. Ei myöskään herätä öisin.
No ei vittu! Älä puhu paskaa. Täällä koiran omistajat puhuu kuinka ne herää kuseen ja paskaan aina 7 kertaa ekan 6 kk ja sen jälkeen kerran- kaks niin kauan kuin koira elää.
Mulla on lapsia ja koira mut lapset ei oo ikinä ollu niin raskaita kuin koira pentuaikana. Meinasin tulla tuolloin hulluksi.
Niin ja koira pitää koko koiran elämän ajan viedä ulos ulostamaan ja pissalle monta kertaa vuorokaudessa, mutta ei lapsia tarvitse viedä mihinkään ulos talutushihnassa sen jälkeen kun itse oppivat jo pyyhkimäänkin peppunsa vessanpytyllä asioidessaan.
Sitä paitsi koira paskoo lattialle ja eikä koira katso, mihin se sontii, kun ripuli iskee. Matolle se tekee läjänsä yön pitkinä tunteina, kun emäntänsä tai/ja isäntänsä vaan nukkuvat. Mutta aamusella onkin ihanat näkymät ja lemut pitkin huushollia, kun koiran omistajat heräävät. AAH, onhan se niin ihanaaaa.
Vierailija kirjoitti:
Koirani ovat olleet minulle koiria.
Eikö vanhuksilla ole muita sosiaalisia kontakteja kuin omat lapsensa? Vai miksi vanhuuteni tulee olemaan yksinäinen? Viihdyn tosin yksin eli ei se ole ongelma.
Ihmiselle nyt vaan vanhuksenakin ovat ne ihan ikiomat lapsikullat, jo aikuiset ja itsenäistyneet ihmiset paljon parempia läheisiä kuin yksikään koira. Ja ei pidä unohtaa lapsenlapsiakin jne.
Tuttavat ja ystävät eivät ole omia läheisiä sukulaisia. Ystävyys on ystävyyttä, mutta ei välttämättä sellaista kanssakäymistä ystävien välillä ole, jossa ystävät olisivat tarpeen tullen hoitamassa vanhuksen asioita tai seurustelemassa silloin, kun vanhus itse haluaa.
Eikä koirasta ole asioiden hoitamiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aijai miten katkeria kitkeriä lisääntyneitä täällä näyttää olevan, kyllä se on totta...lapsettoman elämä on ihanaa olipa koiraa tai ei ja miten koira voisi olla korvike jollekin jota ei elämäänsä halua, en pidä lapsista mutta koiria kuten muitakin eläimiä rakastan. Ylioppilasjuhlat, rippijuhlat, synttärit, harrastukset ym. olen ikionnellinen etteiminun tarvitsee koskaan sellaisia järjestää, nuo kuulostavat äärettömän stressaavilta ahdistavilta.
En voi sietää lapsia ja kaikki mitä liittyy lapsiin ahdistaa ja inhottaa, juuri ne asiat mistä joku toinen tykkää mutta jotakuta niin kovasti harmittaa minun puolesta, kun tulen kokemaan yksinäisen vanhuuden!! 😂 Eli toivoo, että eläisin ankean aikuisiän jotta vanhana en olisi yksin eli pilaisin elämäni parhaat vuosikymmenet elämäntapaan jota en halua, juuei ei onnistu 😁
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Huvittava ajatuskin, että lapsi voisi jotenkin toimia koiran korvikkeena.
Niinpä, mutta säälittävän huvittavaa on kohdata ihminen, joka puhuttelee omia koiriaan tytöiksi tai pojiksi kuin lapsiaan.
Jotenkin tulee tunne, että koira on otettu paikkaamaan lapsen mentävää aukkoa parisuhteessa, mutta sitä aukkoahan ei koira pysty kuitenkaan oikeasti paikkaamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huvittava ajatuskin, että lapsi voisi jotenkin toimia koiran korvikkeena.
Niinpä, mutta säälittävän huvittavaa on kohdata ihminen, joka puhuttelee omia koiriaan tytöiksi tai pojiksi kuin lapsiaan.
Jotenkin tulee tunne, että koira on otettu paikkaamaan lapsen mentävää aukkoa parisuhteessa, mutta sitä aukkoahan ei koira pysty kuitenkaan oikeasti paikkaamaan.
Ap on vähän yksinkertainen ilmeisesti. Kyllä minäkin kutsun koiraani pojaksi tietyissä tilanteissa ("hyvä poika!" kehuna kun opetellaan jotain), mutta eihän se nyt hyvänen aika tarkoita että minä sitä pitäisin omana jälkeläisenäni :'DDD Jessus. Ja joo ei ole lasten korvike, jos haluaisin lapsia niin pyrkisin hankkimaan lapsia. Onko se oikeasti niin vaikea hyväksyä että joku pitää eläimistä ihan eläiminä?
Vierailija kirjoitti:
En sure sitä, että emme tule koskaan viettämään koiramme ylioppilasjuhlia. Lapsesi ei myöskään koskaan tule saavuttamaan palkintosioja agilityssä tai luolilla. Harmittaako? Nautin yhteisistä harrastuksista ja ulkoilusta. Koirani mielestä olen loistava emäntä ja hän on aina hyvällä tuulella. Ei myöskään herätä öisin.
Tarkoitatko varmaan "se".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koirani ovat olleet minulle koiria.
Eikö vanhuksilla ole muita sosiaalisia kontakteja kuin omat lapsensa? Vai miksi vanhuuteni tulee olemaan yksinäinen? Viihdyn tosin yksin eli ei se ole ongelma.
Ihmiselle nyt vaan vanhuksenakin ovat ne ihan ikiomat lapsikullat, jo aikuiset ja itsenäistyneet ihmiset paljon parempia läheisiä kuin yksikään koira. Ja ei pidä unohtaa lapsenlapsiakin jne.
Tuttavat ja ystävät eivät ole omia läheisiä sukulaisia. Ystävyys on ystävyyttä, mutta ei välttämättä sellaista kanssakäymistä ystävien välillä ole, jossa ystävät olisivat tarpeen tullen hoitamassa vanhuksen asioita tai seurustelemassa silloin, kun vanhus itse haluaa.
Eikä koirasta ole asioiden hoitamiseen.
Tuolla on kuule vanhainkodit puolillaan vanhuksia joita ei kukaan viitsi käydä katsomassa vaikka olisi miten paljon lapsia tehneet. Ihan pimeä ajattelumalli, että lapsia pitäisi tehdä vain siksi ettei itse tarvisi olla yksinäinen vanhana. Kuulostaa todella itsekkäältä. Siitäkö niitä välinpitämättömiä ja kylmiä vanhempia ja dysfunktionaalisia perheitä kumpuaa, kun väkisin väännetään kakaroita vaikkei edes haluta, kun ajatellaan että niin "pitää" tehdä. Minusta ainoa oikea syy hankkia lapsia on se, että ihan oikeasti ja aidosti niitä haluaa, parisuhteen molemmat osapuolet. Ei niitä vastentahtoisesti kannata kenenkään tehdä jonkun hullun vanhuuspelon takia.
Vierailija kirjoitti:
Koira on minulle tärkeä perheenjäsen, muttei lapsen korvike. Mihin minä lapsen korviketta tarvitsisin kun en lapsia missään nimessä halua :D Jos haluaisin ja jos lapsettomuus harmittaisi, niin alkaisimme varmaan yrittämään lasta. Yksinäinen vanhuus ei pelota tai harmita millään tavalla. Se on edessä myös erittäin monella lapsia hankkineella :)
Eläimet kyllä katsotaan tavataksi, ei perheenjäseniksi. Vähä kuin vaikka telkkari. Telkkusta tosin saa enemmän viihdettä eikä se kuolaa ympäriinsä.
Joillekin heikkolahjaisille, kenestä ei lemmikin hoitajaksi ole, on lapsi eläimen korvike.
Lapsi ei koskaan yllä koiran tasolle kuitenkaan. Lapsi ei pärjää sisäsiisteydessä, lojaaliudessa, eikä missään muussakaan koiralle. Lapsi häviää kirkkaasti siinäkin eläimelle, miten häiriöttömästi osaa käyttäytyä öisin, kun toisen pitäisi saada nukkua.
En sure sitä, että emme tule koskaan viettämään koiramme ylioppilasjuhlia. Lapsesi ei myöskään koskaan tule saavuttamaan palkintosioja agilityssä tai luolilla. Harmittaako? Nautin yhteisistä harrastuksista ja ulkoilusta. Koirani mielestä olen loistava emäntä ja hän on aina hyvällä tuulella. Ei myöskään herätä öisin.