Lue keskustelun säännöt.
Onko tai ovatko koirasi sinulle kuin omia lapsia, joita et aikonaan saanut aikaiseksi?
05.05.2017 |
Eikö koirien omistajaa koskaan häiritse se tosiseikka, että koirasi eivät koskaan saavuta sellaisia asioita mitä lapsesi olisivat saavuttaneet?
Oletko surullinen, kun tiedät joutuvasi viettämään yksinäisen vanhuuden lapsettomaksi jäätyäsi?
Kommentit (49)
Ei, mutta mun kissat on mun vauvoja <3 lemmikit on kuin lapsia, jotka ei koskaan kasva aikuisiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joillekin heikkolahjaisille, kenestä ei lemmikin hoitajaksi ole, on lapsi eläimen korvike.
Lapsi ei koskaan yllä koiran tasolle kuitenkaan. Lapsi ei pärjää sisäsiisteydessä, lojaaliudessa, eikä missään muussakaan koiralle. Lapsi häviää kirkkaasti siinäkin eläimelle, miten häiriöttömästi osaa käyttäytyä öisin, kun toisen pitäisi saada nukkua.
Joo ja nyt sitten haukut ihmisen, jolla on lapsi,eikä ikuisesti miltei yksivuotiaan tasolle jäävää hurttaa, heikkolahjaiseksikin. HUHHUH; kato peiliisi, näet siellä itseasiassa idiootin!
Tuskin sulla on kumpaakaan, ei lasta eikä koiraa!
Itse olen lapseton (omasta tahdostani enkä edes halua lapsia) ja omistan koiran. Kun aikoinaan reilut 10v sitten silloisen avokkini kanssa tuon koiran otimme, saimme kuulla toistuvasti miten koira on lapsen korvike eikä meillä olisi oikeat syyt ottaa koiraa. Höpöhöpö. Otimme koiran koska pidimme eläimistä (erityisesti koirista) ja halusimme eläimen kotiimme. Vuosia myöhemmin erosimme ja koira jäi minulle. Nyt tuo elämänsä ehtoopuolta viettävä otus makaa tyytyväisenä matolla. Rakas ystävä? Kyllä. Perheenjäsen? Kyllä. Lapsi? Ei todellakaan. Niin rakas kuin tuo eläin onkin niin kyllä siinä on valtava ero. Koska kyseessä on eläin niin ymmärrän myös että joku päivä koittaa aika kun joudun tekemään raskaita päätöksiä.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen lapseton (omasta tahdostani enkä edes halua lapsia) ja omistan koiran. Kun aikoinaan reilut 10v sitten silloisen avokkini kanssa tuon koiran otimme, saimme kuulla toistuvasti miten koira on lapsen korvike eikä meillä olisi oikeat syyt ottaa koiraa. Höpöhöpö. Otimme koiran koska pidimme eläimistä (erityisesti koirista) ja halusimme eläimen kotiimme. Vuosia myöhemmin erosimme ja koira jäi minulle. Nyt tuo elämänsä ehtoopuolta viettävä otus makaa tyytyväisenä matolla. Rakas ystävä? Kyllä. Perheenjäsen? Kyllä. Lapsi? Ei todellakaan. Niin rakas kuin tuo eläin onkin niin kyllä siinä on valtava ero. Koska kyseessä on eläin niin ymmärrän myös että joku päivä koittaa aika kun joudun tekemään raskaita päätöksiä.
Niin koiralleen voi tehdä eutanasian eli päättää koiran puolesta sen lopettamisen, mutta eipä onnistu omalle lapselleen, kuten elukalle. Hyvä niin, jotain rotia sentään tämän elukan eli rakin nostamisen ihmisen tasolle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen lapseton (omasta tahdostani enkä edes halua lapsia) ja omistan koiran. Kun aikoinaan reilut 10v sitten silloisen avokkini kanssa tuon koiran otimme, saimme kuulla toistuvasti miten koira on lapsen korvike eikä meillä olisi oikeat syyt ottaa koiraa. Höpöhöpö. Otimme koiran koska pidimme eläimistä (erityisesti koirista) ja halusimme eläimen kotiimme. Vuosia myöhemmin erosimme ja koira jäi minulle. Nyt tuo elämänsä ehtoopuolta viettävä otus makaa tyytyväisenä matolla. Rakas ystävä? Kyllä. Perheenjäsen? Kyllä. Lapsi? Ei todellakaan. Niin rakas kuin tuo eläin onkin niin kyllä siinä on valtava ero. Koska kyseessä on eläin niin ymmärrän myös että joku päivä koittaa aika kun joudun tekemään raskaita päätöksiä.
Niin koiralleen voi tehdä eutanasian eli päättää koiran puolesta sen lopettamisen, mutta eipä onnistu omalle lapselleen, kuten elukalle. Hyvä niin, jotain rotia sentään tämän elukan eli rakin nostamisen ihmisen tasolle.
Eutanasian soisin kaikille ketkä kykenevät oman tilansa tiedostamaan. Nyt en voi kysyä koiraltani mielipidettä joten pitää tyytyä tarkkailemaan vointia. Niin kauan kuin häntä heiluu ja pieni pilke on silmäkulmassa niin hyvä. Jos taasen eläin muuttuu apaattiseksi tai asiat, mitkä aiemmin tuottivat iloa, eivät enää hetkauta yhtään niin onhan se mun tehtävä päästää kaveri pois eikä pitkittää kärsimystä.
Aiemmin totesinkin jo että soisin tämän myös ihmisille mutta se ei tarkoita sitä että koira olisi lapsen korvike.
Niin ja mun koira ei ole rakki..;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen lapseton (omasta tahdostani enkä edes halua lapsia) ja omistan koiran. Kun aikoinaan reilut 10v sitten silloisen avokkini kanssa tuon koiran otimme, saimme kuulla toistuvasti miten koira on lapsen korvike eikä meillä olisi oikeat syyt ottaa koiraa. Höpöhöpö. Otimme koiran koska pidimme eläimistä (erityisesti koirista) ja halusimme eläimen kotiimme. Vuosia myöhemmin erosimme ja koira jäi minulle. Nyt tuo elämänsä ehtoopuolta viettävä otus makaa tyytyväisenä matolla. Rakas ystävä? Kyllä. Perheenjäsen? Kyllä. Lapsi? Ei todellakaan. Niin rakas kuin tuo eläin onkin niin kyllä siinä on valtava ero. Koska kyseessä on eläin niin ymmärrän myös että joku päivä koittaa aika kun joudun tekemään raskaita päätöksiä.
Niin koiralleen voi tehdä eutanasian eli päättää koiran puolesta sen lopettamisen, mutta eipä onnistu omalle lapselleen, kuten elukalle. Hyvä niin, jotain rotia sentään tämän elukan eli rakin nostamisen ihmisen tasolle.
Koirathan (ja lemmikit yleensä) ovat paremmassa asemassa tämän suhteen, saavat eutanasian kun eläminen ei enää elämisen arvoista. Ihmisille eutanasian saaminen on edelleen vaiheessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En sure sitä, että emme tule koskaan viettämään koiramme ylioppilasjuhlia. Lapsesi ei myöskään koskaan tule saavuttamaan palkintosioja agilityssä tai luolilla. Harmittaako? Nautin yhteisistä harrastuksista ja ulkoilusta. Koirani mielestä olen loistava emäntä ja hän on aina hyvällä tuulella. Ei myöskään herätä öisin.
Tarkoitatko varmaan "se".
Koirista puhun "hän", lapsista "se".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen lapseton (omasta tahdostani enkä edes halua lapsia) ja omistan koiran. Kun aikoinaan reilut 10v sitten silloisen avokkini kanssa tuon koiran otimme, saimme kuulla toistuvasti miten koira on lapsen korvike eikä meillä olisi oikeat syyt ottaa koiraa. Höpöhöpö. Otimme koiran koska pidimme eläimistä (erityisesti koirista) ja halusimme eläimen kotiimme. Vuosia myöhemmin erosimme ja koira jäi minulle. Nyt tuo elämänsä ehtoopuolta viettävä otus makaa tyytyväisenä matolla. Rakas ystävä? Kyllä. Perheenjäsen? Kyllä. Lapsi? Ei todellakaan. Niin rakas kuin tuo eläin onkin niin kyllä siinä on valtava ero. Koska kyseessä on eläin niin ymmärrän myös että joku päivä koittaa aika kun joudun tekemään raskaita päätöksiä.
Niin koiralleen voi tehdä eutanasian eli päättää koiran puolesta sen lopettamisen, mutta eipä onnistu omalle lapselleen, kuten elukalle. Hyvä niin, jotain rotia sentään tämän elukan eli rakin nostamisen ihmisen tasolle.
Olet siis sitä mieltä, että on oikein että ihmisen kärsimystä pitkitetään kieltämällä eutanasia? Mielestäni tässä asiassa koiran oikeudet ovat paremmat kuin ihmisen oikeudet, koska haluaisin kyllä itselleni eutanasian mielummin kuin kärsisin mahdollisesti vuosia kivuissa.
Vaikutat kovin aggressiiviselta ihmiseltä, toivottavasti et pura asennettasi lapsiisi (jos sinulla niitä on).
... Meidän poika nylkyttää kaikkia lelujansa, on se niin hassu, hih hih, sperma vaan lentää! Ja meillä oli taas vähän eilen turhautunut kun oli tyttö ollut yksin 10 tuntia niin oli siinä sohvatyynyt ottanut käsittelyyn, heh heh! Meillä muru oli käynyt naapurin koiran kimppuun kun meidän lapsi oli tullut koulusta ja vaikka mä oon sille sata kertaa sanonu kuinka kulkea ovesta, et menee sinne niiden kahen oven väliin niin oli sit taas koira päässy rappuun ja repi naapurin koiralta korvasta palan. No onneks vakuutus maksaa... Plaa plaa plaa plaa....