Lue keskustelun säännöt.
Onko tai ovatko koirasi sinulle kuin omia lapsia, joita et aikonaan saanut aikaiseksi?
05.05.2017 |
Eikö koirien omistajaa koskaan häiritse se tosiseikka, että koirasi eivät koskaan saavuta sellaisia asioita mitä lapsesi olisivat saavuttaneet?
Oletko surullinen, kun tiedät joutuvasi viettämään yksinäisen vanhuuden lapsettomaksi jäätyäsi?
Kommentit (49)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koira on minulle tärkeä perheenjäsen, muttei lapsen korvike. Mihin minä lapsen korviketta tarvitsisin kun en lapsia missään nimessä halua :D Jos haluaisin ja jos lapsettomuus harmittaisi, niin alkaisimme varmaan yrittämään lasta. Yksinäinen vanhuus ei pelota tai harmita millään tavalla. Se on edessä myös erittäin monella lapsia hankkineella :)
Eläimet kyllä katsotaan tavataksi, ei perheenjäseniksi. Vähä kuin vaikka telkkari. Telkkusta tosin saa enemmän viihdettä eikä se kuolaa ympäriinsä.
Juridisesti tosiaan lemmikki on tavara omistussuhteessa, toki sillä erotuksella että myös lemmikin etua säätelevät tietyt lait kuten eläinsuojelulaki.
Tosielämässä kuitenkin jokainen määrittelee oman perheensä ihan itse, ja yleinen elämänkokemus kertoo että monelle lemmikki on osa perhettä. Ei tietenkään ihminen, mutta sille on oma paikkansa siinä perheessä. Kukaan ei ole pakottamassa sinua ottamaan lemmikkiä, saati kokemaan lemmikkiäsi perheenjäseneksi, mutta kertonee jonkinlaisesta ymmärryksen puutteesta ihmisluontoa kohtaan, jos ei tosiaan kykene ymmärtämään että jollekin muulle se voi sitä olla.
Minä en katso tuota sinun viihdyttäväksi kuvailemaasi televisiota (pari vaivaista sarjaa jota seuraan, katson tietokoneen kautta), mutta ei minulla silti ole mitään vaikeuksia ymmärtää että joillekin televisio on tärkeä kapistus jota pidetään auki monta tuntia päivässä. Joillekin yksinäisille se telkkari jopa korvaa puuttuvia ihmissuhteita ja paikkaa yksinäisyyttä, ja se on minusta surullisempaa kuin lemmikin pitäminen tärkeänä. Mutta edelleen, mielipiteensä ja tapansa kaikilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En sure sitä, että emme tule koskaan viettämään koiramme ylioppilasjuhlia. Lapsesi ei myöskään koskaan tule saavuttamaan palkintosioja agilityssä tai luolilla. Harmittaako? Nautin yhteisistä harrastuksista ja ulkoilusta. Koirani mielestä olen loistava emäntä ja hän on aina hyvällä tuulella. Ei myöskään herätä öisin.
No ei vittu! Älä puhu paskaa. Täällä koiran omistajat puhuu kuinka ne herää kuseen ja paskaan aina 7 kertaa ekan 6 kk ja sen jälkeen kerran- kaks niin kauan kuin koira elää.
Mulla on lapsia ja koira mut lapset ei oo ikinä ollu niin raskaita kuin koira pentuaikana. Meinasin tulla tuolloin hulluksi.Niin ja koira pitää koko koiran elämän ajan viedä ulos ulostamaan ja pissalle monta kertaa vuorokaudessa, mutta ei lapsia tarvitse viedä mihinkään ulos talutushihnassa sen jälkeen kun itse oppivat jo pyyhkimäänkin peppunsa vessanpytyllä asioidessaan.
Sitä paitsi koira paskoo lattialle ja eikä koira katso, mihin se sontii, kun ripuli iskee. Matolle se tekee läjänsä yön pitkinä tunteina, kun emäntänsä tai/ja isäntänsä vaan nukkuvat. Mutta aamusella onkin ihanat näkymät ja lemut pitkin huushollia, kun koiran omistajat heräävät. AAH, onhan se niin ihanaaaa.
Jos sulla on joku paskafetissi, älä odota että muillakin on. Jostain syystä näillä eläinten vihaajilka tuppaa flippaamaan se isopyörä pahiten ja ne on kiinnostuneita, no esim. eritteitä. Ps. kyl sullekin löytyy jotain ripuli videoita netistä. 😉
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koirani ovat olleet minulle koiria.
Eikö vanhuksilla ole muita sosiaalisia kontakteja kuin omat lapsensa? Vai miksi vanhuuteni tulee olemaan yksinäinen? Viihdyn tosin yksin eli ei se ole ongelma.
Ihmiselle nyt vaan vanhuksenakin ovat ne ihan ikiomat lapsikullat, jo aikuiset ja itsenäistyneet ihmiset paljon parempia läheisiä kuin yksikään koira. Ja ei pidä unohtaa lapsenlapsiakin jne.
Tuttavat ja ystävät eivät ole omia läheisiä sukulaisia. Ystävyys on ystävyyttä, mutta ei välttämättä sellaista kanssakäymistä ystävien välillä ole, jossa ystävät olisivat tarpeen tullen hoitamassa vanhuksen asioita tai seurustelemassa silloin, kun vanhus itse haluaa.
Eikä koirasta ole asioiden hoitamiseen.
Onneks vanhainkodeissa ei olekaan paljon vanhuksia, joiden lapset raahautuvat kerran puolessa vuodessa vastoin tahdoin vanhempiaan katsomaan. Lapset voivat muuttaa ulkomaille, sairastua vakavasti, kuolla ja lisäksi palstaa lukemalla olen saanut sen kuvan, että isolla osalla on todella huonot välit vanhempiinsa. En siis tosiaan uskaltaisi omaa elämääni pistää sen varaan, että lapset huolehtivat vanhemmistaan samoin kun aikoinaan...😁
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huvittava ajatuskin, että lapsi voisi jotenkin toimia koiran korvikkeena.
Niinpä, mutta säälittävän huvittavaa on kohdata ihminen, joka puhuttelee omia koiriaan tytöiksi tai pojiksi kuin lapsiaan.
Jotenkin tulee tunne, että koira on otettu paikkaamaan lapsen mentävää aukkoa parisuhteessa, mutta sitä aukkoahan ei koira pysty kuitenkaan oikeasti paikkaamaan.
Sun tunneälykkyys ei taida olla kovin korkea, jos sulle tuollainen tunne. Et taida osata ajatella asioita kun omalta suppealta kannaltasi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En sure sitä, että emme tule koskaan viettämään koiramme ylioppilasjuhlia. Lapsesi ei myöskään koskaan tule saavuttamaan palkintosioja agilityssä tai luolilla. Harmittaako? Nautin yhteisistä harrastuksista ja ulkoilusta. Koirani mielestä olen loistava emäntä ja hän on aina hyvällä tuulella. Ei myöskään herätä öisin.
No ei vittu! Älä puhu paskaa. Täällä koiran omistajat puhuu kuinka ne herää kuseen ja paskaan aina 7 kertaa ekan 6 kk ja sen jälkeen kerran- kaks niin kauan kuin koira elää.
Mulla on lapsia ja koira mut lapset ei oo ikinä ollu niin raskaita kuin koira pentuaikana. Meinasin tulla tuolloin hulluksi.Niin ja koira pitää koko koiran elämän ajan viedä ulos ulostamaan ja pissalle monta kertaa vuorokaudessa, mutta ei lapsia tarvitse viedä mihinkään ulos talutushihnassa sen jälkeen kun itse oppivat jo pyyhkimäänkin peppunsa vessanpytyllä asioidessaan.
Sitä paitsi koira paskoo lattialle ja eikä koira katso, mihin se sontii, kun ripuli iskee. Matolle se tekee läjänsä yön pitkinä tunteina, kun emäntänsä tai/ja isäntänsä vaan nukkuvat. Mutta aamusella onkin ihanat näkymät ja lemut pitkin huushollia, kun koiran omistajat heräävät. AAH, onhan se niin ihanaaaa.
Ai lapsia ei tarvitse viedä ulos talutushihnassa, ihanko totta?! :O No sittenhän minä hankinkin heti paikalla lapsen, nyt tuli niin jäätävän hyvät perustelut! :D
Mun koira ei ole paskonut pentuajan jälkeen sisälle. Kertaakaan. Oksentanut on muutaman kerran, mutta sille se ei voi mitään. Se osaa herättää jos sillä iskee yön aikana ripuli. Terveenä sen ei tietenkään tarvitse yön aikana tehdä tarpeitaan kun illalla on käyty ulkona.
Oikeasti, koira ja lapsi ovat täysin eri asioita, ihan hullua ja vinksahtanutta vertailla niitä tuolla tavalla keskenään. Jos joku haluaa lapsen, niin hankkii lapsen (toivottavasti kuitenkin vain tilanteessa jossa on edellytykset lapsen kasvattamiseen ja elättämiseen). Jos joku haluaa koiran, niin hankkii koiran. Jos haluaa molemmat, niin mikään ei estä, tai jos viettää mieluummin täysin vastuuvapaata ja huoletonta elämää, niin mikään pakko ei ole hankkia yhtään minkäänlaisia huollettavia. Eikö olekin merkillistä tämä nykyajan valinnanvapaus! :) Toista se oli vanhoina hyvinä keskiaikoina ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koira on minulle tärkeä perheenjäsen, muttei lapsen korvike. Mihin minä lapsen korviketta tarvitsisin kun en lapsia missään nimessä halua :D Jos haluaisin ja jos lapsettomuus harmittaisi, niin alkaisimme varmaan yrittämään lasta. Yksinäinen vanhuus ei pelota tai harmita millään tavalla. Se on edessä myös erittäin monella lapsia hankkineella :)
Eläimet kyllä katsotaan tavataksi, ei perheenjäseniksi. Vähä kuin vaikka telkkari. Telkkusta tosin saa enemmän viihdettä eikä se kuolaa ympäriinsä.
Niin totta!:D Eikä meillä ole telkkari tai lapset paskoneet matoille, syöneet kenkiä, purreet autoa paskaksi, repineet roskapusseja, repineet sohvaa, kusseet joka ikiseen paikkaan, nylkyttäneet lasten leluihin, kaivaneet kukkapenkkejä ylös, syöneet paskaa...
Ja nää siis koiranomistajien itsensä kertomia juttuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En sure sitä, että emme tule koskaan viettämään koiramme ylioppilasjuhlia. Lapsesi ei myöskään koskaan tule saavuttamaan palkintosioja agilityssä tai luolilla. Harmittaako? Nautin yhteisistä harrastuksista ja ulkoilusta. Koirani mielestä olen loistava emäntä ja hän on aina hyvällä tuulella. Ei myöskään herätä öisin.
No ei vittu! Älä puhu paskaa. Täällä koiran omistajat puhuu kuinka ne herää kuseen ja paskaan aina 7 kertaa ekan 6 kk ja sen jälkeen kerran- kaks niin kauan kuin koira elää.
Mulla on lapsia ja koira mut lapset ei oo ikinä ollu niin raskaita kuin koira pentuaikana. Meinasin tulla tuolloin hulluksi.Niin ja koira pitää koko koiran elämän ajan viedä ulos ulostamaan ja pissalle monta kertaa vuorokaudessa, mutta ei lapsia tarvitse viedä mihinkään ulos talutushihnassa sen jälkeen kun itse oppivat jo pyyhkimäänkin peppunsa vessanpytyllä asioidessaan.
Sitä paitsi koira paskoo lattialle ja eikä koira katso, mihin se sontii, kun ripuli iskee. Matolle se tekee läjänsä yön pitkinä tunteina, kun emäntänsä tai/ja isäntänsä vaan nukkuvat. Mutta aamusella onkin ihanat näkymät ja lemut pitkin huushollia, kun koiran omistajat heräävät. AAH, onhan se niin ihanaaaa.
Jos sulla on joku paskafetissi, älä odota että muillakin on. Jostain syystä näillä eläinten vihaajilka tuppaa flippaamaan se isopyörä pahiten ja ne on kiinnostuneita, no esim. eritteitä. Ps. kyl sullekin löytyy jotain ripuli videoita netistä. 😉
Miks sitten koiran omistajilla on aina tarve kertoa koiransa ulosteista ja tekopaikoista?
Musta tuntuu, että koiran omistaminen on yhtä paskan kanssa touhuamista..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En sure sitä, että emme tule koskaan viettämään koiramme ylioppilasjuhlia. Lapsesi ei myöskään koskaan tule saavuttamaan palkintosioja agilityssä tai luolilla. Harmittaako? Nautin yhteisistä harrastuksista ja ulkoilusta. Koirani mielestä olen loistava emäntä ja hän on aina hyvällä tuulella. Ei myöskään herätä öisin.
No ei vittu! Älä puhu paskaa. Täällä koiran omistajat puhuu kuinka ne herää kuseen ja paskaan aina 7 kertaa ekan 6 kk ja sen jälkeen kerran- kaks niin kauan kuin koira elää.
Mulla on lapsia ja koira mut lapset ei oo ikinä ollu niin raskaita kuin koira pentuaikana. Meinasin tulla tuolloin hulluksi.Niin ja koira pitää koko koiran elämän ajan viedä ulos ulostamaan ja pissalle monta kertaa vuorokaudessa, mutta ei lapsia tarvitse viedä mihinkään ulos talutushihnassa sen jälkeen kun itse oppivat jo pyyhkimäänkin peppunsa vessanpytyllä asioidessaan.
Sitä paitsi koira paskoo lattialle ja eikä koira katso, mihin se sontii, kun ripuli iskee. Matolle se tekee läjänsä yön pitkinä tunteina, kun emäntänsä tai/ja isäntänsä vaan nukkuvat. Mutta aamusella onkin ihanat näkymät ja lemut pitkin huushollia, kun koiran omistajat heräävät. AAH, onhan se niin ihanaaaa.
Jos sulla on joku paskafetissi, älä odota että muillakin on. Jostain syystä näillä eläinten vihaajilka tuppaa flippaamaan se isopyörä pahiten ja ne on kiinnostuneita, no esim. eritteitä. Ps. kyl sullekin löytyy jotain ripuli videoita netistä. 😉
Miks sitten koiran omistajilla on aina tarve kertoa koiransa ulosteista ja tekopaikoista?
Musta tuntuu, että koiran omistaminen on yhtä paskan kanssa touhuamista..
Hassua, että mä taasen olen kuullut monien lasten vanhempien kertomia juttuja "pottatreeneistä, falskanneista vaipoista, kakkapyykistä, pyyhkimisharjoituksista jne". Silti en ole koskaan kuvitellut, että vanhemmuus on pelkkää paskan kanssa puuhaamista...😁
Harmittaako sinua, kun tyttärestäsi ei ikinä tule Best in Show?
Ja minulle koirat ei ole lapsia, koska en tykkää lapsista. Olen vielä lastentekoiässä, mutta tuskin aion lapsia hankkia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huvittava ajatuskin, että lapsi voisi jotenkin toimia koiran korvikkeena.
Niinpä, mutta säälittävän huvittavaa on kohdata ihminen, joka puhuttelee omia koiriaan tytöiksi tai pojiksi kuin lapsiaan.
Jotenkin tulee tunne, että koira on otettu paikkaamaan lapsen mentävää aukkoa parisuhteessa, mutta sitä aukkoahan ei koira pysty kuitenkaan oikeasti paikkaamaan.
Ap on vähän yksinkertainen ilmeisesti. Kyllä minäkin kutsun koiraani pojaksi tietyissä tilanteissa ("hyvä poika!" kehuna kun opetellaan jotain), mutta eihän se nyt hyvänen aika tarkoita että minä sitä pitäisin omana jälkeläisenäni :'DDD Jessus. Ja joo ei ole lasten korvike, jos haluaisin lapsia niin pyrkisin hankkimaan lapsia. Onko se oikeasti niin vaikea hyväksyä että joku pitää eläimistä ihan eläiminä?
Sinähän siellä olet tuplasti yksinkertainen, kun nimittelet ap:ksi kaikkien muidenkin kirjoitukset, ja vaikka tuo olisikin aloittajan kirjoittama, niin en näe mitään yksinkertaisuutta tuossa kirjoituksessa, koska minusta kyllä koiran omistaja on yksinkertainen, joka kutsuu koiriaan tytöiksi tai pojiksi, sillä koira on narttu tai uros.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koira on minulle tärkeä perheenjäsen, muttei lapsen korvike. Mihin minä lapsen korviketta tarvitsisin kun en lapsia missään nimessä halua :D Jos haluaisin ja jos lapsettomuus harmittaisi, niin alkaisimme varmaan yrittämään lasta. Yksinäinen vanhuus ei pelota tai harmita millään tavalla. Se on edessä myös erittäin monella lapsia hankkineella :)
Eläimet kyllä katsotaan tavataksi, ei perheenjäseniksi. Vähä kuin vaikka telkkari. Telkkusta tosin saa enemmän viihdettä eikä se kuolaa ympäriinsä.
Niin totta!:D Eikä meillä ole telkkari tai lapset paskoneet matoille, syöneet kenkiä, purreet autoa paskaksi, repineet roskapusseja, repineet sohvaa, kusseet joka ikiseen paikkaan, nylkyttäneet lasten leluihin, kaivaneet kukkapenkkejä ylös, syöneet paskaa...
Ja nää siis koiranomistajien itsensä kertomia juttuja.
... Repivät marjapuskat, puri omenapuuntaimet, söi antiikkilipastosta jalat, pisteli roskista tamppoonit ja kakkavaipat, juo vessanpytystä, söi koko joulukinkun ja suklaat päälle, söi vappuna ilmapallot ja leikkaus maksoi 2000 euroa, söi naapurin talipallot, aiheutti riidan naapurin kanssa, puri vieraita, kävi toisen koiran kimppuun, nylkytti toista koiraa koko koirapuistoreissun...
Näitä mä kuuntelen, töissä kolme koiranomistajaa...
:D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koira on minulle tärkeä perheenjäsen, muttei lapsen korvike. Mihin minä lapsen korviketta tarvitsisin kun en lapsia missään nimessä halua :D Jos haluaisin ja jos lapsettomuus harmittaisi, niin alkaisimme varmaan yrittämään lasta. Yksinäinen vanhuus ei pelota tai harmita millään tavalla. Se on edessä myös erittäin monella lapsia hankkineella :)
Eläimet kyllä katsotaan tavataksi, ei perheenjäseniksi. Vähä kuin vaikka telkkari. Telkkusta tosin saa enemmän viihdettä eikä se kuolaa ympäriinsä.
Niin totta!:D Eikä meillä ole telkkari tai lapset paskoneet matoille, syöneet kenkiä, purreet autoa paskaksi, repineet roskapusseja, repineet sohvaa, kusseet joka ikiseen paikkaan, nylkyttäneet lasten leluihin, kaivaneet kukkapenkkejä ylös, syöneet paskaa...
Ja nää siis koiranomistajien itsensä kertomia juttuja.
Pentukoiran kanssa tosiaan sattuu ja tapahtuu monenlaista, täytyy olla hyvät hermot ja ihan tosiaan haluta sitä koiraa että siihen lähtee. Onneksi kukaan ei pakota sinua ottamaan koiraa. Minulle koira on ollut moninkertaisesti sen aiheuttaman työn ja vaivan arvoinen, enkä vaihtaisi hetkeäkään pois. Ja pentuiän jälkeenhän nuo tuhotyötkin loppuvat.
Lapsesta on myös ihan hemmetisti työtä ja vaivaa, ei sitäkään kannata hankkia jollei sitä tosissaan halua. Mutta jokaiselle jolle se lapsi on rakas ja toivottu, se on myös moninkertaisesti kaiken huolen ja vaivan arvoinen. Kun muistelee lapsensa vauva- tai pikkulapsiaikaa, niin kyllä sieltä parhaiten muistuu mieleen se onni ja rakkaus, eikä työ ja vaiva.
Ihan hulluja tällaiset vastakkainasettelut. Joku haluaa koiria, joku haluaa lapsia, joku haluaa molempia. Ne ovat aivan eri asioita ja niistä on eri tavalla vaivaa ja iloa. En millään ymmärrä miten se voi kenenkään toisen elämää haitata. Täytyy olla jollain tavalla tylsä tai puutteellinen elämä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En sure sitä, että emme tule koskaan viettämään koiramme ylioppilasjuhlia. Lapsesi ei myöskään koskaan tule saavuttamaan palkintosioja agilityssä tai luolilla. Harmittaako? Nautin yhteisistä harrastuksista ja ulkoilusta. Koirani mielestä olen loistava emäntä ja hän on aina hyvällä tuulella. Ei myöskään herätä öisin.
No ei vittu! Älä puhu paskaa. Täällä koiran omistajat puhuu kuinka ne herää kuseen ja paskaan aina 7 kertaa ekan 6 kk ja sen jälkeen kerran- kaks niin kauan kuin koira elää.
Mulla on lapsia ja koira mut lapset ei oo ikinä ollu niin raskaita kuin koira pentuaikana. Meinasin tulla tuolloin hulluksi.Niin ja koira pitää koko koiran elämän ajan viedä ulos ulostamaan ja pissalle monta kertaa vuorokaudessa, mutta ei lapsia tarvitse viedä mihinkään ulos talutushihnassa sen jälkeen kun itse oppivat jo pyyhkimäänkin peppunsa vessanpytyllä asioidessaan.
Sitä paitsi koira paskoo lattialle ja eikä koira katso, mihin se sontii, kun ripuli iskee. Matolle se tekee läjänsä yön pitkinä tunteina, kun emäntänsä tai/ja isäntänsä vaan nukkuvat. Mutta aamusella onkin ihanat näkymät ja lemut pitkin huushollia, kun koiran omistajat heräävät. AAH, onhan se niin ihanaaaa.
Jos sulla on joku paskafetissi, älä odota että muillakin on. Jostain syystä näillä eläinten vihaajilka tuppaa flippaamaan se isopyörä pahiten ja ne on kiinnostuneita, no esim. eritteitä. Ps. kyl sullekin löytyy jotain ripuli videoita netistä. 😉
Miks sitten koiran omistajilla on aina tarve kertoa koiransa ulosteista ja tekopaikoista?
Musta tuntuu, että koiran omistaminen on yhtä paskan kanssa touhuamista..
Itselläni ei ole tarvetta puhua koiranpaskasta, mutta pienten lasten vanhemmilla vasta näitä eritejuttuja onkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koira lapsen korvikeena jutut on jotenkin aikansa eläneitä! Keksi joku parempi, väsynt virsi tuo jo. Penskoja en ole koskaan itselle halunnut, en halua. Jokainen taaplaa tyylillään. Ap, ei sun kannata vaivata päätä noilla lapsi-koira vertailuilla.
Miten joillain voi mennä toisten lemmikkien pito näin pahasti tunteisiin? Onko teillä kaikki ihan hyvin, jotka riehutte täällä koirista? En minäkään ymmärrä miten joku voi haluta lapsia, mutta se ei ole mitenkään minulta pois jos joku muu niitä hankkii. Keskittäisitte energianne johonkin järkevään, vaikuttaa siltä että ette ole ihan sinut omien valintojenne kanssa kun koette tarvetta riehua muiden tekemistä 8valinnoista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koira on minulle tärkeä perheenjäsen, muttei lapsen korvike. Mihin minä lapsen korviketta tarvitsisin kun en lapsia missään nimessä halua :D Jos haluaisin ja jos lapsettomuus harmittaisi, niin alkaisimme varmaan yrittämään lasta. Yksinäinen vanhuus ei pelota tai harmita millään tavalla. Se on edessä myös erittäin monella lapsia hankkineella :)
Eläimet kyllä katsotaan tavataksi, ei perheenjäseniksi. Vähä kuin vaikka telkkari. Telkkusta tosin saa enemmän viihdettä eikä se kuolaa ympäriinsä.
Niin totta!:D Eikä meillä ole telkkari tai lapset paskoneet matoille, syöneet kenkiä, purreet autoa paskaksi, repineet roskapusseja, repineet sohvaa, kusseet joka ikiseen paikkaan, nylkyttäneet lasten leluihin, kaivaneet kukkapenkkejä ylös, syöneet paskaa...
Ja nää siis koiranomistajien itsensä kertomia juttuja.
Pentukoiran kanssa tosiaan sattuu ja tapahtuu monenlaista, täytyy olla hyvät hermot ja ihan tosiaan haluta sitä koiraa että siihen lähtee. Onneksi kukaan ei pakota sinua ottamaan koiraa. Minulle koira on ollut moninkertaisesti sen aiheuttaman työn ja vaivan arvoinen, enkä vaihtaisi hetkeäkään pois. Ja pentuiän jälkeenhän nuo tuhotyötkin loppuvat.
Lapsesta on myös ihan hemmetisti työtä ja vaivaa, ei sitäkään kannata hankkia jollei sitä tosissaan halua. Mutta jokaiselle jolle se lapsi on rakas ja toivottu, se on myös moninkertaisesti kaiken huolen ja vaivan arvoinen. Kun muistelee lapsensa vauva- tai pikkulapsiaikaa, niin kyllä sieltä parhaiten muistuu mieleen se onni ja rakkaus, eikä työ ja vaiva.
Ihan hulluja tällaiset vastakkainasettelut. Joku haluaa koiria, joku haluaa lapsia, joku haluaa molempia. Ne ovat aivan eri asioita ja niistä on eri tavalla vaivaa ja iloa. En millään ymmärrä miten se voi kenenkään toisen elämää haitata. Täytyy olla jollain tavalla tylsä tai puutteellinen elämä.
En myöskään ymmärrä vastakkainasettelua. Minulla on koiria, mutta ei lapsia, mutta en ymmärrä miten se joitain niin paljon häiritsee. Ihmeen usein näkee (etenkin keski-ikäisiltä naisilta) kommenttaja, joiden mielestä sairasta kun jotkut nuoret naiset hankkii vaan koiria, vaikka pitäis lapsia tehdä :D En tajua, mitä se kellekään kuuluu. Kaikki ei vaan lapsia halua tai sitten voi jopa olla molempia, niinkuin monella kaverillani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koira on minulle tärkeä perheenjäsen, muttei lapsen korvike. Mihin minä lapsen korviketta tarvitsisin kun en lapsia missään nimessä halua :D Jos haluaisin ja jos lapsettomuus harmittaisi, niin alkaisimme varmaan yrittämään lasta. Yksinäinen vanhuus ei pelota tai harmita millään tavalla. Se on edessä myös erittäin monella lapsia hankkineella :)
Eläimet kyllä katsotaan tavataksi, ei perheenjäseniksi. Vähä kuin vaikka telkkari. Telkkusta tosin saa enemmän viihdettä eikä se kuolaa ympäriinsä.
Niin totta!:D Eikä meillä ole telkkari tai lapset paskoneet matoille, syöneet kenkiä, purreet autoa paskaksi, repineet roskapusseja, repineet sohvaa, kusseet joka ikiseen paikkaan, nylkyttäneet lasten leluihin, kaivaneet kukkapenkkejä ylös, syöneet paskaa...
Ja nää siis koiranomistajien itsensä kertomia juttuja.
Usein koiranomistajat heittää tällaisesta huumoria, koska ei se niin vakavaa ole. Samalla lailla esim. fb:ssa kiertää hauskoja (tai "hauskoja") kuvia lapsista, jotka ovat hajottaneet tavaroita, sotkeneet maaleilla koko kämpän, tyhjentäneet kaapin sisällöt lattialle, kynineen naapurin koiran turkin saksilla ym. Ja sitten vanhemmat naureskelevat miten söpöä.
Olen lapseton ja miehetön, koiran varmaan hankin piakkoin. Mutta lapsi se ei ole, eikä ihminen, vaan eläin. Perheenjäsen toki, mutta sillä on tiukat rajat ja säännöt joita noudatetaan. Edesmennyt koira ei koskaan paskonut sisälle, ei herättänyt öisin, eikä järsinyt mitään kiellettyä ensimmäisen kuukauden jälkeen. Itseään saa syyttää, jos koiralleen ei opeta mikä on sallittua ja mikä ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koira on minulle tärkeä perheenjäsen, muttei lapsen korvike. Mihin minä lapsen korviketta tarvitsisin kun en lapsia missään nimessä halua :D Jos haluaisin ja jos lapsettomuus harmittaisi, niin alkaisimme varmaan yrittämään lasta. Yksinäinen vanhuus ei pelota tai harmita millään tavalla. Se on edessä myös erittäin monella lapsia hankkineella :)
Eläimet kyllä katsotaan tavataksi, ei perheenjäseniksi. Vähä kuin vaikka telkkari. Telkkusta tosin saa enemmän viihdettä eikä se kuolaa ympäriinsä.
Niin totta!:D Eikä meillä ole telkkari tai lapset paskoneet matoille, syöneet kenkiä, purreet autoa paskaksi, repineet roskapusseja, repineet sohvaa, kusseet joka ikiseen paikkaan, nylkyttäneet lasten leluihin, kaivaneet kukkapenkkejä ylös, syöneet paskaa...
Ja nää siis koiranomistajien itsensä kertomia juttuja.
Usein koiranomistajat heittää tällaisesta huumoria, koska ei se niin vakavaa ole. Samalla lailla esim. fb:ssa kiertää hauskoja (tai "hauskoja") kuvia lapsista, jotka ovat hajottaneet tavaroita, sotkeneet maaleilla koko kämpän, tyhjentäneet kaapin sisällöt lattialle, kynineen naapurin koiran turkin saksilla ym. Ja sitten vanhemmat naureskelevat miten söpöä.
Jep :D http://www.bajiroo.com/wp-content/uploads/2013/03/funny-kids-children-i…
Olen aina pitänyt lapsia vastenmielisiä ja välttelen niitä haisevia täipesiä mahdollisimman paljon (kuhiseeko kakarat täitä, kihomatoja, ontelosyyliä jne? Siltä tuntuu kun ketjuja lukee). Eläimet taasen, no ne ovat aina olleet minusta mukavia. En kuitenkaan pidä eläimiä ihmisinä, olisi loukkaus verrata hienoa eläintä ihmiseen.