Akateemiset vanhemmat: mitä odotatte lapsiltanne?

kunnon kouluun ja autan opiskeluaikana mm. tarjoamalla asunnon tms.

Itseltäni odotettiin aivan älyttömiä, olisin halunnut itse johonkin luovaan käsityöläisammattiin, mutta minut painostettiin yliopistoon.



Omat lapseni saavat valita mitä ikinä itse haluavat tehdä, kunhan nyt eivät strippaamaan rupea. Toivon, että osaan kasvattaa heidät niin, että osaavat valita järkevät ammatit.

toisaalta toivon, että menisi ammattikouluun ja oppisi tekemään ihan oikeita töitä ja oppisi tekemään käsillään jotain!

Tekijöistä on tulevaisuudessa pulaa ja esim. putki- ja sähkömiehet tienaa tosi hyvin!

Jos lapsi ei halua, vaan päätyy ihan duunariksi ja just peruskoulun läpäisee, ehkä jonkin ammattitutkinnnon, niin hyvä niinkin. Kunhan ei jää ihan peruskoulun varaan ja työttömäksi. Taiteelliset ja musiikilliset alatkin ok, jos saa itse hankittua elantonsa.

Tärkeintä on, että lapseni viihtyisivät tulevissa ammateissaan ja löytäisivät omimman alansa vaikka siivouksesta.

Kun itselle on koulunkäynti ja oppiminen ollut helppoa, niin kyllähän sitä olettaa, että lapsillakin sujuu hyvin. Vielä ei ole sen ikäistä, että olisi koulussa, mutta kaiken tuen varmasti pyrin antamaan. Ja asenteethan kyllä periytyvät yleensä aika hyvin, joten ihmettelen kyllä, jos lapset eivät kiinnostu opiskelusta lainkaan.

En kannata yliopistotutkinnon suorittamista suorittamisen vuoksi, vaan pitäisin tärkeänä, että on jokin selvä tavoite elämässä. Tai voihan niitä tavoitteita olla useita ja ne voivat vaihtua. Pääasia, että pyrkii johonkin järkevään suuntaan eikä makaa sohvalla sylkemässä kattoon ja oleta, että yhteiskunta elättää.

mahdollisimman monipuolisesti. Ei sillä niin väliä, mikä ala tai koulutus. Olisi se akateeminenkin koulutus hyvä, vaikka oikeasti akateemisten työtkään eivät aina ole kovin monipuolisia.

se ei ole mikään autuaaksi tekevä asia, mutta jotenkin koen, että jos omaa alaa on mahdollista lukea yliopistossa, se kannattaa tehdä. Myönnän, että osittain tässä painavat myös tunneseikat. Olen itse auttamaton huono kaikessa käsityössä, mutta nautin suunnattomasti lukemisesta ja uuden tiedon hankkimisesta.



On kokonaan toinen tilanne, jos lapsi ei menesty koulussa. Tällöin tärkeimmäksi tehtäväksi itselleni kokisin, että auttaisin häntä löytämään sellaisen alan, josta hän nauttii ja jossa hän pärjää. Tärkeintä kuitenkin on, että ihminen elää tasapainoisen ja onnellisen elämän..

sen valua hukkaan. Se lahjakkuus voi sitten olla ihan mitä vaan! Salaa kyllä toivon, että lapseni ovat taiteellisesti lahjakkaita... Itse arvostan sellaisia taitoja kun itsellä on vaan nämä akateemiset taidot. Akateeminen loppututkinto on aika helppo saavuttaa...

Aivan sama lukevatko itsensä tohtoriksi asti vai käyvätkö ammattikoulun. Se, että löytää sen, mitä haluaa, on tärkeintä. Tietenkin toivon, että he tienaavat sen verran, että pystyvät itsensä elättämään. Mutta siltikin: etusijalla se, että ovat onnellisia ja sinut itsensä kanssa.

Toivoisin että lapsemme löytäisivät oman kutsumusalansa sellaisten ammattien joukosta joissa on töitä tarjolla. En tarkoita nyt mitään suhdannevaihteluita vaan että esim. opsikeluala olisi sellainen että se pätevöittäisi johonkin ammattiin suoraan (lääkäri, opettaja, LVI-asentaja, kampaaja) tai antaisi muuten laajan kirjon ammatteja (esim. KTM). Tätä toivon siksi että toittakai toivon lastemme aikuisena löytävän töitä ja pärjäävän elämässään itsenäisesti.



Itse olen lukenut yliopistossa alaa joka ei pätevöitä oikein mihinkään ja työnhaku on aina ollut yhtä tuskaa kun esim. Hesarista voi kerran kuukaudessa löytyä yksi paikka jota voi hakea. Onneksi olen nyt työkokemuksen kautta saanut hankittua pätevyyttä.

pääsee kuukausipalkoille.



Taidehommelit ovat yhtä tuskaa, kun kukaan ei maksa esim. ryijyistä mitään, tai muista käsitöistä. Aina pitää olla anomassa jotain apurahoja, että pärjäisi jotenkin.

Koulutuksella ei niin väliä, kunhan ei joudu köyhyysloukkuun.

Olemme molemmat akateemisia, tuplatutkinnon suorittaneita, mutta kumpikaan emme aio painostaa lapsiamme edes lukioon. He saavat tehdä valintansa elämässä täysin omien taipumustensa ja kiinnostuksen kohteidensa mukaan. Akateeminen koulutus ei ole oikotie onneen eikä edes sovi kaikille. Tärkeintä on että ihminen tekee sitä missä kokee olevansa hyvä ja joka tekee elämästä mielekästä, kaikki uravalinnat on ihan yhtä arvokkaita. Näin aion opettaa lapsilleni.



t. OTK, FM

Harjottakoon putkimiehen, lääkärin tai maanviljelijän uraa kunhan eivät rekkakuskiksi rupea....

Ihan sama onko siivooja tai konnari, kunhan tekee töitä, eikä elele toisten siivellä, tai tuilla!

Minulle on tärkeää, että lapsi hankkii koulutuksen. Koulutuksella itsellään ei ole väliä, vaan tärkeintä on, että lapsi kokee alan omakseen ja tietää, että hän on itse sen valinnut. Eivät vanhemmat.



Odotan, että lapseni omaksuu hyvät tunneälytaidot: niin sosiaaliset taidot kuin itsetuntemuksenkin. Odotan, että hänestä tulee selkärankainen ja vastuuntuntoinen yksilö.



En pidä sitä puutteena, jos lapsellani on jokin oppimisvaikeus. Jotenkin voin vielä sulattaa, ettei älykkyysosamääräkään ole korkea, koska tunneäly ratkaisee elämässä enemmän kuin äo. Mutta se on minulle kova pala, jos lapseni ei opi käyttämään omia aivojaan, vaan odottaa jonkun muun pureksivan tiedon hänelle valmiiksi. Siis että hän haluaa jäädä " tyhmäksi" .

ettei hänestä tule alisuoriutuja.



Ottaen huomioon ammattikoulujen tason, toivoisin kovasti lapseni vaativan opetukselta enemmän.

Vierailija:

Mutta se on minulle kova pala, jos lapseni ei opi käyttämään omia aivojaan, vaan odottaa jonkun muun pureksivan tiedon hänelle valmiiksi. Siis että hän haluaa jäädä " tyhmäksi" .