Akateemiset vanhemmat: mitä odotatte lapsiltanne?

mikä saa hänet onnelliseksi. Ihan sama, onko se ammattikoulututkinto tai yliopistotasoinen. Olen kotoa oppinut, että jokaista ammattikuntaa tarvitaan tässä maailmassa ja kaikki työ on sinänsä yhtä arvokasta. Eipä meillä diplomi-insinööreilläkään töitä olisi, jos tehdastyöntekijät eivät oikeasti tekisi niitä tuotteita, joita firma myy...

up

Odotan hänen tekevän läksynsä ja lukevan kokeisiin. Sillä pääsee jo pitkälle.

Saavat tehdä mitä tahansa koulutuksensa suhteen, kunhan valitsevat sellaiset koulutukset (tasoon katsomatta) joilla oikeasti pystyy itsensä elättämään. Oli se sitten sähköarska, lääkäri, automaatioinsinööri, putkimies, rakennusinsinööri/mestari yms jolle löytyy oikeasti kysyntää tuottavalla sektorilla.

Mitään huonopalkkaisia huuhaahukkamaisteri-koulutuksia ei tulla katselemaan hyvällä.

En odota mitään. Toivon heidän elävän onnellisen ja pitkän elämän terveenä. Kirjoitan tämän sydämeni pohjasta omien rankkojen kokemusteni jälkeen.

Koulu- ja koulutusmyönteisyyttä. Olemme myös "mukana" lapsen koulunkäynnissä, hänen ei tarvitse yksin hanskata kaikkea vaan me autamme aina, kun apua tarvitsee. Toivon, että lapseni löytää oman alansa ja pääsee sitä opiskelemaan ja tekee aina parhaansa, mitä opintoihin tulee. Minulle on ihan sama, onko kyseessä ammattikoulu- vai korkeakouluala, mutta toki toivon, että kyseessä on hyväpalkkainen ala. Olen itse köyhästä perheestä lähtöisin ja tiedän, mitä kituuttaminen on. En toivo sitä lapselleni. Moni ammattikoulualakin on varsin hyvin palkattu, esim. sähkömiehen työt.

Kaikkein tärkeintä on kuitenkin olla hyvä, muista välittävä ihminen, joka uskaltaa arvostaa myös itseään.

Toivon, että lapsi löytää paikkansa maailmassa ja saa elää tavallisen mukavan elämän. Lapsi on vasta kolme, joten on hirveän vaikea tietää millainen maailma on, kun hän on aikuinen. Ei siis ole mitään odotuksia tai paineita hänelle. Toki pyrimme antamaan parhaat mahdolliset palikat täällä pärjäämiseen, mutta se mitä lapsi tekee niillä palikoilla on ihan täysin lapsesta kiinni.

Mielelläni minä näkisin lapseni akateemisena, neljännen polven tohtorina, jos vaan haluja ja älyjä riittää. Itsehän minä motivoinnilla siihen pystyn vaikuttamaan. En kuitenkaan halua motivoida värin ja asettaa hänelle liian kunnianhimoisia vaateita, joiden vuoksi käy loppuikänsä terapiassa. Ihan hyvä se on vaatimattomampikin koulutus, jos hän sellaisen itse haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Toivotko lapsesi kouluttautuvan korkeasti ja pääsevän hyvään asemaan työelämässä? Oletko pettynyt, jos lapsesi ei menesty hyvin koulussa? Sulattaisitko sen, että lapsesi kävisi " vain" ammattikoulun?

(Nämä kysymykset heräsivät, kun luin keskustelua, jossa kasvatustieteilijä-äiti oli pettynyt lapsensa oppimiskykyyn).

Lapseni saavat käydä täsmälleen ne koulut, jotka haluavat. Kaikki kolme menivät peruskoulun jälkeen lukioon (nuorimmalla tosin vielä kesken),  joista esikoinen ammattilukioon ja suorittanut myöhemmin vielä  toisen ammatillisen tutkinnon, jossa ammatissa työskentelee. Keskimmäinen opiskelee yliopistossa. Minulle on sama, mitä tulevat tekemään, kunhan itsensä rehellisesti työllään elättävät. Se ei tarkoita, ettemme antaisi neuvoja pyytämättäkin. Joku on jälkikäteen huomannut, että olisi kannattanut kuunnella.

Vierailija kirjoitti:

toisaalta toivon, että menisi ammattikouluun ja oppisi tekemään ihan oikeita töitä ja oppisi tekemään käsillään jotain!

Tekijöistä on tulevaisuudessa pulaa ja esim. putki- ja sähkömiehet tienaa tosi hyvin!

Vastauksesti ap:n kysymykseen on siis, että odotat lapsesi tienaavan paljon rahaa.

Tunnen jo lasta sen verran, että tuen häntä joihinkin korkeakouluopintoihin. On sen verran terävä pää, että kannattaa ottaa vastaan haasteita, muuten hän pettyisi ja turhautuisi keski-iässä. Olin vähän elätellyt toiveita että hän suuntautuisi vähän enemmän taiteelliseen, mutta alkaa käydä ilmeiseksi että on teknisesti ja matemaattisesti lahjakas, joten sitä varmaan sitten.

Käytän kaikki suhteet että hän saisi kesätöitä, ja neuvon että opinnot kannattaa hoitaa melko reippaasti pois alta, turhia pingottamatta. Ulkomaita kannattaa käydä katselemassa nuorena.

Jep, korkeakouluun haluan, enkä tarkoita nyt mitään laureoita.