Onko teillä koskaan ollut jotain aavistuksia jostain asiasta, mikä sitten on osunut oikeaan?

Kyllä sellaisia aavistuksia on ollut, yleensä ihan päin persettä on menneet.

Jokaisella on tällaisia. Vähemmän yllättäen jokaisella on sata kertaa enemmän sellaisia aavistuksia, jotka eivät osu oikeaan, mutta ne jostain syystä aina unohdetaan.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä sellaisia aavistuksia on ollut, yleensä ihan päin persettä on menneet.

Toivon, että mullakin menee tämä nyt niin. Vaivaa kamalasti tämä tunne ja haluaisin kuitenkin, että ex on onnellinen.

ap.

Juu ja kuulostaa varmaan kummalta, mutta tiesin silloin, ettei Jamppa Tuominen palaa hengissä Suomeen.

Kyllä ja joka hemmetin kerta osunu oikeaa!

Tuli joskus tunne, että tutun puolisolla on jotain meneillään tutun ystävän kanssa. Tämä ystävä oli tutullani kahvilla, minä myös, ja tuttuni puoliso ohimennessään pysähtyi vaihtamaan pari sanaa tämän ystävän kanssa. Ei mitään erikoista siis, puoliso kysyi jotain että no mitäs sulle ja tämä ystävä vastasi jotain mitä nyt yleensäkin tuohon vastataan. Mutta jokin siinä kiinnitti huomioni hetkeksi, siinä oli jotain outoa. Sivuutin ajatukseni kuitenkin, en voinut uskoa että oikeasti olisi mitään heidän välillään ja ihmettelin, mistä tuollaista tyhmää oikein edes keksin. Muutama vuosi eteenpäin ja kuulin, että tällä tuttuni puolisolla ja ystävällä on suhde, oli jo tuolloin.

Ei tunnu lupaavalta Toni Niemisen tulevaisuus, eikä myöskään Jere Karalahden.

Kerran join jallupullon alta puolentunnin ja uumoilin, että kyllä kohta alkaa tuntumaan. No niinhän siinä kävikin ja puoltuntia juomisen jälkeen meni niin kovasti päähän, että oksuhan sieltä lensi.

Aavistan lähteväni pian noutamaan farkut pakettiautomaatista ja sitten meneväni K-Marketiin ostamaan juustoa. Vahva uskomus, että tämä toteutuu, todella vahva.

En tiedä, mutta kuoleman olen monesti tuntenut ennakolta. Siis sillä tavalla, että täysin terveen ihmisen kohdalla jossain tilanteessa yhtäkkiä tägään kuoleman, aina se on paikkansa pitänyt.

Koskaan en enää kerro muille, tässä näin nimettömänä kerron.

Nuorena kerroin äidilleni muutaman kerran, kehoitti pitämään omana tietonani, koska osui kohdalleen.

Ei tapahdu siis joka päivä, vaan aina joskus.

Ja minä en ole kenenkään kuolemaan aiheuttanut, selvennykseksi sanottakoon.

Vierailija kirjoitti:

En tiedä, mutta kuoleman olen monesti tuntenut ennakolta. Siis sillä tavalla, että täysin terveen ihmisen kohdalla jossain tilanteessa yhtäkkiä tägään kuoleman, aina se on paikkansa pitänyt.

Koskaan en enää kerro muille, tässä näin nimettömänä kerron.

Nuorena kerroin äidilleni muutaman kerran, kehoitti pitämään omana tietonani, koska osui kohdalleen.

Ei tapahdu siis joka päivä, vaan aina joskus.

Ja minä en ole kenenkään kuolemaan aiheuttanut, selvennykseksi sanottakoon.

Sama, ja ihan random ihmisistä, vaikka lehdestä olen lukenut jostakusta, ja yhtäkkiä tulee semmoinen viiltävä suru, että ei tuon suunnitelmat toteudu. Oman äitini kuolemaa en aavistanut.

Nyt työkaveri puhui äitiään koskevista suunnitelmista, joiden pitäisi tapahtua kesäkuussa, ja taas tuo ihme tunne, että ei tule tapahtumaan. Toivon todella, että olen tällä kertaa väärässä.