Mikä mussa on vikana ja miten voisin muuttua?
Olen ihan loppu tähän yksipuoliseen rakastumiseen. Jos elämäni ei muutu äkkiä, mun on pakko tehdä itsari. En jaksa elää ilman toivoa paremmasta.
Olen siis 35+ nainen ja rakastunut itseäni noin 10 vuotta vanhempaan varattuun henkilöön, joka aluksi vaikutti myötämieliseltä ja lempeältä, mutta joka viime tapaamisella olikin tosi arkinen ja etäinen. Uskoisin, että hän oikeasti inhoaa minua.
Mulla on kaksi pientä lasta ja olen hiljattain eronnut puolisostani. Olen korkeakoulutettu ja ihan hyväpalkkaisessa työssä. Mutta mun pitäisi jotenkin erottua myönteisellä tavalla, että saisin vielä kokea rakkautta. Mun pitäisi muuttaa ulkonäköäni radikaalisti johonkin suuntaan sekä muuttua sosiaalisilta taidoiltani. Miten mä pääsisin liikkeelle muutoksen osalta?
Kommentit (11)
Ei rakkauden takia tarvitse kenenkään muuttua. Aidolle rakkaudelle kelpaa sellaisena kun on . Eri asia on jos muuten haluat kasvaa ja kehittyä ihmisenä . Onko sinulla ketään jonka kanssa voisit keskustella asioista.
Taas tämä sama jankkaaja terapeuttiprovoineen.
Vierailija kirjoitti:
Rakkaus antaa toisen olla juuri sellainen kuin on, hyväksyy täysin. Jos haluat rakkautta, niin sinun ei tarvitse tehdä mitään.
Jos etsit huomiota tai seuraa, niin sitten ehkä voit jotain tehdä.
Minä uskon vetovoiman lakiin.
Itse käyn todella harvoin missään työpaikan, päivähoitopaikan, lasten harrastuspaikan, kaupan ja kodin ulkopuolella, joten tämä oli ainutkertainen tilanne mulle. Ei mulla ole edes mitään tilaisuuksia uusien ihmisten tapaamiseen. Ja en ole koskaan aikaisemmin ollut näin ihastunut keneenkään. Se rakkaani viileä suhtautuminen minua kohtaan tuntuu jotenkin murskaavalta. En tiedä, miksi hän on välillä hymyilevä ja mukava, mutta välillä todella etäinen. En osaa olla mikään ajatustenlukija. Täytyy taas muuttaa itseään johonkin suuntaan, mutta tää on ärsyttävää hapuilua.
Se sun "rakkaasi" on sun terapeuttisi, pölvästi. Naimisissa oleva heteronainen, vaikka ei sillä suurta merkitystä ole. Terapeutti kuin terapeutti, ja sä olet sen potilas.
Tuo terapia ei valitettavasti näytä sua auttavan, joten lopeta se, ja etsi toinen päälääkäri. Äläkä ryhdy kuvittelemaan sitä seuraavaksi rakkaaksesi.
Vierailija kirjoitti:
Ei rakkauden takia tarvitse kenenkään muuttua. Aidolle rakkaudelle kelpaa sellaisena kun on . Eri asia on jos muuten haluat kasvaa ja kehittyä ihmisenä . Onko sinulla ketään jonka kanssa voisit keskustella asioista.
Valitettavasti ei ole oikein enää, kun mulla meni erinäisistä syistä välit hieman etäisiksi parhaan kaverini kanssa. Noh, hänelle en ainakaan kelvannut vaikeuksieni hetkillä, surullisena, epätoivoisesti rakastuneena, kaipaavana...hän ei kestänyt eikä ymmärtänyt sitä mun pohjatonta suruani ja kaipuutani rakastamaani ihmiseen, vaan päätti ottaa etäisyyttä.
Yleisellä tasolla valittelin ex-miehelleni, kuinka tunnen itseni niin onnettomaksi ja inhotuksi, mutta hän olikin yllättäen kannustava. Siis mun rakastettuni oli kylmä ja etäinen ja yleensä niin ilkeä exäni olikin kiltti, kun kerroin tilanteestani (yleisellä tasolla...ei hän tiedä, keneen olen ihastunut tai edes sitä, että olen ihastunut johonkin ihmiseen).
Opi hyväksymään itsesi sellaisena kuin olet ja toiset sellaisina kuin ne on. Silloin alat vetää ihmisiä puoleesi. Kuulostaa ehkä oudolta mutta toimii mulla. Tosin sitten et ehkä enää kaipaakaan toisten hyväksyntää kun alat sitä saada. Tai rakkautta, siitähän tässä olikin puhe.
Kertomasi perusteella sulla on asiat periaatteessa ihan hyvin. On hyvä ammatti ja lapset jo tehtynä. Tarvitko sä enää siihen välttämättä ketään? Nauti elämästä ja tulevasta kesästä. Iloinen ja onnellinen ihminen on puoleensävetävä. Kukaan ei halua epätoivoista roikkujaa itselleen.
Nyt luen mitä kirjoitin ja koitan tehdä itsekin niin kuin neuvoin.
Eli sinusta elämä ei ole elämisen arvoista jos et saa tätä todennäköisesti kympin jännämiestä?
Suomessa on takuulla tuhansia mukavia tavallisia sinkkumiehiä joille sinä kelpaisit oikein hyvin tuollaisenaan. Anna heille tilaisuus tehdä sinut onnelliseksi. Ei voi olla niin että vain se kaikista komein ja seksikkäin mies kelpaa.
Eivät ne ominaisuudet pidä suhdetta kunnossa pitkässä juoksussa, vaan ihan muut ominaisuudet miehessä.
Jos tämä mies ei kuitenkaan ole millään muotoa jännämies, niin silloin unohda äskeinen viesti ja keskity siihen että löydät jonkun toisen.
Vierailija kirjoitti:
Eli sinusta elämä ei ole elämisen arvoista jos et saa tätä todennäköisesti kympin jännämiestä?
Suomessa on takuulla tuhansia mukavia tavallisia sinkkumiehiä joille sinä kelpaisit oikein hyvin tuollaisenaan. Anna heille tilaisuus tehdä sinut onnelliseksi. Ei voi olla niin että vain se kaikista komein ja seksikkäin mies kelpaa.
Eivät ne ominaisuudet pidä suhdetta kunnossa pitkässä juoksussa, vaan ihan muut ominaisuudet miehessä.
Jos tämä mies ei kuitenkaan ole millään muotoa jännämies, niin silloin unohda äskeinen viesti ja keskity siihen että löydät jonkun toisen.
Siis hän on viehättävä ja seksikäs, mutta hän on nainen ja vieläpä varattu ja mua ehkä 10+ vuotta vanhempi. :( Ennen olin aina hetero, mutta jotain outoa tapahtui ja rakastuin siihen naiseen intensiivisemmin kuin koskaan aiemmin keneenkään muuhun (mieheenkään siis). En siis provoile. Olen todella rakastunut häneen ja niin rikki, että tuntuu, etten jaksa kohta enää elää, jos se eläminen tarkoittaa olotilaa ilman sitä mun kaunista, suloista rakastani.
Vierailija kirjoitti:
Opi hyväksymään itsesi sellaisena kuin olet ja toiset sellaisina kuin ne on. Silloin alat vetää ihmisiä puoleesi. Kuulostaa ehkä oudolta mutta toimii mulla. Tosin sitten et ehkä enää kaipaakaan toisten hyväksyntää kun alat sitä saada. Tai rakkautta, siitähän tässä olikin puhe.
Kertomasi perusteella sulla on asiat periaatteessa ihan hyvin. On hyvä ammatti ja lapset jo tehtynä. Tarvitko sä enää siihen välttämättä ketään? Nauti elämästä ja tulevasta kesästä. Iloinen ja onnellinen ihminen on puoleensävetävä. Kukaan ei halua epätoivoista roikkujaa itselleen.
Nyt luen mitä kirjoitin ja koitan tehdä itsekin niin kuin neuvoin.
Mun mielestäni rakkaus on kaunein asia maailmassa. En haluaisi elää ilman rakkautta. Tiedän, että rakkauden löytäminen on todella vaikeaa, ja pelkään, etten voi enää kokea näin ketään muuta kohtaan. Kauneinta olisi silitellä häntä ja olla hänen lähellään. Ei millään muulla oikeastaan olisi enää väliä (velvollisuuksia lukuunottamatta), jos vain saisin olla hänen lähellään. Ei kesällä tai talvella tai millään ympäristöseikalla ole väliä, jos joudun olemaan hänestä erossa. Hän on varattu, mikä osaltaan vaikuttaa asioihin, mutta haluaisin olla edes kaveri tai ystävä hänelle. Haluaisin olla sellainen kaveri, jonka kanssa hän voisi halia tai pussaillakin niin paljon kuin mahdollista.
Potilaan kanssa ei koskaan solmita minkäänlaista suhdetta.
Ei rakkaussuhdetta eikä ystävyyssuhdetta.
Potilas on potilas ja potilaana pysyy. Sinä et ehkä pysy kauaa enää potilaanakaan. Olet hyvin lähellä tilannetta, että terapeuttisi ohjaa sinut jollekin kollegalleen.
Rakkaus antaa toisen olla juuri sellainen kuin on, hyväksyy täysin. Jos haluat rakkautta, niin sinun ei tarvitse tehdä mitään.
Jos etsit huomiota tai seuraa, niin sitten ehkä voit jotain tehdä.
Minä uskon vetovoiman lakiin.