Mitä ajattelet ihmisestä jonka facebook-profiilissa lukee "elämän kova koulu"? :D
Kommentit (41)
Vierailija kirjoitti:
Yllätyn, että se kehdataan laittaa, ellei sitten ole oikeasti syrjäytynyt.
En ymmärrä miten kukaan kehtaa laittaa sitä tuossakaan tapauksessa
En ole tollasten tyyppiä kanssa tekemisissä.
No ehkä se luulee että tuo on vielä nykyäänkin hyvä läppä facessa. Minua ihmetyttää ne joilla lukee uni. Mitä hittoa sekin tarkoittaa?
Ajattelen, että henkilöllä on yksi tai useampi näistä: rikkinäinen lapsuudenkoti, päihdetausta, alhainen koulutustaso, oppimisvaikeuksia, mt-ongelmia, monta päättynyttä suhdetta joissa osassa väkivaltaa, talousvaikeuksia, yksi tai usempi lapsi jotka hankittu nuorena ja useamman kumppanin kanssa, lapset erotyislapsia jne.
Muissa maissa on ihan eri meininki. Laitetaan vaikka Harvard university of medicine
Nauran. Ilkeä ei saisi olla mutta nih. Ohan tuo naurettavuuden huippu, elämämkoululaiset...
Tekovitsikäs - luulee tosiaan, että tämä on coolia. (Cool sana samaa luokkaa siis.) Ärsyttävä.
Se näyttää nololta. Tyyppi haluaa korostaa että on ollut NIIIIN vaikeaa (erityisesti ns. itseaiheutettua vaikeaa) mutta oonpa kova jätkä/mimmi silti.
Vierailija kirjoitti:
Riippuu vähän muusta habituksesta ja ulosannista, jos ulosanti on tuon lisäksi jotain rastisista mouhoamista ja todella typerästi esitettyjä mielipiteitä, niin se yhdistettynä elämän kovaan kouluun aiheuttaa mielikuvan jostakin heikkolahjaisesta reppanasta, jolla on huono itsetunto ja kokee huonommuuden tunnetta monessakin asiassa. Aiheuttaa juuri sitä uhoamista ja rinnan paukuttelua, usein myös liitetään siihen soppaan muiden halveksiminen/alentaminen.
Tämä pätee n. 90% kaikista rajat kiinni -möyhöttäjistä.
Mä laitoin sen kun valmistuin yliopistosta :D
Samanlaisia reppanoita kuin hymiöiden käyttäjät...
Tästä on ollut tosinaan puhetta. Mutta mielipiteeni on edelleen sama. Minuta on kunnioitettavampaa, että kertoo käyneensä vain elämän kovaa koulua ja paljastaa siten, että mahdollisest oppiarvot on jäänyt saamatta ja tavoittamatta ja hankkimatta. Sen sijaan, että käyttäisi, jotain muka hienolta kuullostavaa tai hyvin epämääräistä titteliä, joka ei sano kuulijalle vielä mitään. Tai jos sanoo, niin antaa kuulijalle enempi virheellisen kuvan kuin oikean.
Toisaalta oma kysymyksensä on sitten se, kuinka paljon ihmisestä lopulta kertoo se, mikä hän on muodolliselta koulutukseltaan. Varmaan jotain mutta oman kokemukseni perusteella olen onnistunut kohtaamaan hyvin sivistyneitä ja tahdikkaita ihmisiä, joilla ei ole muodollista koulutusta lainkaan tai hyvin vähän, kuten keskikoulu, josta tie vei työhön ja työ ja elämä ovat opettaneet. Ja vastaavasti henkilöitä, joilla on titteleitä jokaiselle sormelle ja osa niistä tietoisesti ja vuosia kestäneiden opintojen tuloksena saavutettuja.
Mutta joiden arvostaminen on -ainakin itselle hankalaa- jos tai kun heistä osa on sitten ottanut tavaksi halvekisa ja nyrpistää (lähes kaikille) -muille nenäänsä, ikäänkuin heidän ei tarvitsisi piitata tai välittää kuin omasta navastaan. Onneksi he ovat kuitenkin hyvin pieni, mutta usein äänekäs vähemmistö. - Sillä luullakseni oikeasti heistä, jotka tietävät ja osaavat, niin kykenevät ja pystyvät antamaan arvon muillekin; ilman tarpeetonta muiden halveksimista ja pilkkaamista. Sanalla sanoen he osaavat käyttäytyä.
Mietin, että jos hänen kanssaan keskustelisi, puhuisiko hän katkerasti kaikesta.
Vierailija kirjoitti:
Nauran. Ilkeä ei saisi olla mutta nih. Ohan tuo naurettavuuden huippu, elämämkoululaiset...
Eikös me kaikki olla elämänkoululaisia? Tavalla tai toisella? Elämä opettaa elämään, ei sitä koulunpenkit tai oppilaitokset tee. Varmasti kulunut lause, mutta täysin totta aivan jokaisen kohdalla!
Vierailija kirjoitti:
Tästä on ollut tosinaan puhetta. Mutta mielipiteeni on edelleen sama. Minuta on kunnioitettavampaa, että kertoo käyneensä vain elämän kovaa koulua ja paljastaa siten, että mahdollisest oppiarvot on jäänyt saamatta ja tavoittamatta ja hankkimatta. Sen sijaan, että käyttäisi, jotain muka hienolta kuullostavaa tai hyvin epämääräistä titteliä, joka ei sano kuulijalle vielä mitään. Tai jos sanoo, niin antaa kuulijalle enempi virheellisen kuvan kuin oikean.
Toisaalta oma kysymyksensä on sitten se, kuinka paljon ihmisestä lopulta kertoo se, mikä hän on muodolliselta koulutukseltaan. Varmaan jotain mutta oman kokemukseni perusteella olen onnistunut kohtaamaan hyvin sivistyneitä ja tahdikkaita ihmisiä, joilla ei ole muodollista koulutusta lainkaan tai hyvin vähän, kuten keskikoulu, josta tie vei työhön ja työ ja elämä ovat opettaneet. Ja vastaavasti henkilöitä, joilla on titteleitä jokaiselle sormelle ja osa niistä tietoisesti ja vuosia kestäneiden opintojen tuloksena saavutettuja.
Mutta joiden arvostaminen on -ainakin itselle hankalaa- jos tai kun heistä osa on sitten ottanut tavaksi halvekisa ja nyrpistää (lähes kaikille) -muille nenäänsä, ikäänkuin heidän ei tarvitsisi piitata tai välittää kuin omasta navastaan. Onneksi he ovat kuitenkin hyvin pieni, mutta usein äänekäs vähemmistö. - Sillä luullakseni oikeasti heistä, jotka tietävät ja osaavat, niin kykenevät ja pystyvät antamaan arvon muillekin; ilman tarpeetonta muiden halveksimista ja pilkkaamista. Sanalla sanoen he osaavat käyttäytyä.
Mulla ei lue koulutuksen kohdalla mitään, vaikka olen opiskellut itselleni ammatinkin.
Yllätyn, että se kehdataan laittaa, ellei sitten ole oikeasti syrjäytynyt.