En ole koskaan ollut lapsuudenkotiini tervetullut

On, tai siis oli silloin kun äiti oli vielä elossa. Nyt saa levätä rauhassa hautausmaalla, en häiritse. Vieläkin itkettää kun ajattelen asiaa.

Tiedän tunteen. Nykyään olen jo melko sujut asian kanssa. Nuorempana sitä tuli ryvettyä itsesäälissä enemmänkin sen takia.

On sama tilanne. Minulla ei ole koskaan ollut perhettä. Ei ole ollut sellaista äitiä tai isää, joka olisi rakastanut ja soittanut, että mitä kuuluu. Ei ole lapsuudenperhettä ja paikkaa, minne mennä vierailemaan. Tai on, mutta vastassa on vieraita rappioalkoholisteja. Muistan olleeni todella kateellinen jo lapsena kavereideni perheistä ja vanhemmista. Turvaa, ruokaa, lämpöä, rakkautta. Kaikkea sitä, mistä meillä sai vain haaveilla.

Jep tiedän tunteen. Lapsenakaan ei ollut rakastavia vanhempia, oli vain tylyt, tunnevammaiset ja väkivaltaiset vanhemmat. Julman lapsuuden jälkeen lähdin kotoa 1pv iässä ja siihen loppui vanhempien kiinnostus. Eivät soita ikinä tai eivät kutsu kylään tai halua käydä luonani kylässä. Lapsenlapsia eivät ole edes nähneet. Elävät niinkuin lapsia heillä ei olisikaan. Mitään apua, tukea, välittämistä tai yhteydenpitoa en ole saanut heiltä koskaan.

Mutta tiedostan että eivät ole normaaleita vaan tunnevammaisia ja luonnevikaisia. Ei se surua poista mutta auttaa hyväksymään asian.

Ei ole mitään erityistä lapsuudenkotia muuttojen vuoksi, mutta minulla on lapsuuden koti ja piha muistoissani ja sydämessäni. Vanhemmistani toinen on alkoholisti ja siksi pois kuvioista, toinen on jotenkin oman lapsuutensa vaurioittama ja luonnevikainen, eikä häneltä ole saanut aitoa välittämistä tai tukea. Lapsenlapsiaan eivät ole nähneet kuin yksittäisiä kertoja. Onneksi meillä on ex-anoppila, jossa on ihania ihmisiä ja siellä on lapsillamme mummola. En ole katkera, vihainen, enkä pettynyt, mutta joskus tuntuu haikealta ajatella, että taas yksi sukupolvi jää paitsi omalta suvulta saatavaa lämpöä. Toisaalta olen todennut, että verisukulaisuus on merkityksetöntä ja tärkeintä on, että omaan lähipiiriin kuuluu ihania ihmisiä, oltiin sitten sukua tai ei.

Niin näin se yleensä vaan on kun itsenäistytään lapsuudenkodista.

Vierailija kirjoitti:

Jep tiedän tunteen. Lapsenakaan ei ollut rakastavia vanhempia, oli vain tylyt, tunnevammaiset ja väkivaltaiset vanhemmat. Julman lapsuuden jälkeen lähdin kotoa 1pv iässä ja siihen loppui vanhempien kiinnostus. Eivät soita ikinä tai eivät kutsu kylään tai halua käydä luonani kylässä. Lapsenlapsia eivät ole edes nähneet. Elävät niinkuin lapsia heillä ei olisikaan. Mitään apua, tukea, välittämistä tai yhteydenpitoa en ole saanut heiltä koskaan.

Mutta tiedostan että eivät ole normaaleita vaan tunnevammaisia ja luonnevikaisia. Ei se surua poista mutta auttaa hyväksymään asian.

Lähdit kotoa yhden päivän iässä, julman lapsuuden jälkeen? Sori mutta 😂

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jep tiedän tunteen. Lapsenakaan ei ollut rakastavia vanhempia, oli vain tylyt, tunnevammaiset ja väkivaltaiset vanhemmat. Julman lapsuuden jälkeen lähdin kotoa 1pv iässä ja siihen loppui vanhempien kiinnostus. Eivät soita ikinä tai eivät kutsu kylään tai halua käydä luonani kylässä. Lapsenlapsia eivät ole edes nähneet. Elävät niinkuin lapsia heillä ei olisikaan. Mitään apua, tukea, välittämistä tai yhteydenpitoa en ole saanut heiltä koskaan.

Mutta tiedostan että eivät ole normaaleita vaan tunnevammaisia ja luonnevikaisia. Ei se surua poista mutta auttaa hyväksymään asian.

Lähdit kotoa yhden päivän iässä, julman lapsuuden jälkeen? Sori mutta 😂

Mitä naurettavaa siinä on. Nauranko minäkin sinulle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jep tiedän tunteen. Lapsenakaan ei ollut rakastavia vanhempia, oli vain tylyt, tunnevammaiset ja väkivaltaiset vanhemmat. Julman lapsuuden jälkeen lähdin kotoa 1pv iässä ja siihen loppui vanhempien kiinnostus. Eivät soita ikinä tai eivät kutsu kylään tai halua käydä luonani kylässä. Lapsenlapsia eivät ole edes nähneet. Elävät niinkuin lapsia heillä ei olisikaan. Mitään apua, tukea, välittämistä tai yhteydenpitoa en ole saanut heiltä koskaan.

Mutta tiedostan että eivät ole normaaleita vaan tunnevammaisia ja luonnevikaisia. Ei se surua poista mutta auttaa hyväksymään asian.

Lähdit kotoa yhden päivän iässä, julman lapsuuden jälkeen? Sori mutta 😂

Mitä naurettavaa siinä on. Nauranko minäkin sinulle.

On se aikalailla naurettava ajatus. A) Olit vanhemmillasi yhden päivän ja ehdit siinä ajassa ja vastasyntyneenä traumatisoitua, B) lapsuutesi kesti vain yhden päivän

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jep tiedän tunteen. Lapsenakaan ei ollut rakastavia vanhempia, oli vain tylyt, tunnevammaiset ja väkivaltaiset vanhemmat. Julman lapsuuden jälkeen lähdin kotoa 1pv iässä ja siihen loppui vanhempien kiinnostus. Eivät soita ikinä tai eivät kutsu kylään tai halua käydä luonani kylässä. Lapsenlapsia eivät ole edes nähneet. Elävät niinkuin lapsia heillä ei olisikaan. Mitään apua, tukea, välittämistä tai yhteydenpitoa en ole saanut heiltä koskaan.

Mutta tiedostan että eivät ole normaaleita vaan tunnevammaisia ja luonnevikaisia. Ei se surua poista mutta auttaa hyväksymään asian.

Lähdit kotoa yhden päivän iässä, julman lapsuuden jälkeen? Sori mutta 😂

Mitä naurettavaa siinä on. Nauranko minäkin sinulle.

No kyllä minäkin vähän ihmettelin että minkä ikäisenä sitä on lähdetty, tuossa on 1 pv iässä, eli siis ihan vauvana yhden päivän ikäisenä. Vissiin joku kirjoitusvirhe, mutta voisiko asian korjata?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jep tiedän tunteen. Lapsenakaan ei ollut rakastavia vanhempia, oli vain tylyt, tunnevammaiset ja väkivaltaiset vanhemmat. Julman lapsuuden jälkeen lähdin kotoa 1pv iässä ja siihen loppui vanhempien kiinnostus. Eivät soita ikinä tai eivät kutsu kylään tai halua käydä luonani kylässä. Lapsenlapsia eivät ole edes nähneet. Elävät niinkuin lapsia heillä ei olisikaan. Mitään apua, tukea, välittämistä tai yhteydenpitoa en ole saanut heiltä koskaan.

Mutta tiedostan että eivät ole normaaleita vaan tunnevammaisia ja luonnevikaisia. Ei se surua poista mutta auttaa hyväksymään asian.

Lähdit kotoa yhden päivän iässä, julman lapsuuden jälkeen? Sori mutta 😂

Mitä naurettavaa siinä on. Nauranko minäkin sinulle.

On se aikalailla naurettava ajatus. A) Olit vanhemmillasi yhden päivän ja ehdit siinä ajassa ja vastasyntyneenä traumatisoitua, B) lapsuutesi kesti vain yhden päivän

Tiesitkö muuten että ihminen traumatisoituu eniten alle yhden vuoden iässä. Oletko kuullut Freudista tai Winnicotista mitään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jep tiedän tunteen. Lapsenakaan ei ollut rakastavia vanhempia, oli vain tylyt, tunnevammaiset ja väkivaltaiset vanhemmat. Julman lapsuuden jälkeen lähdin kotoa 1pv iässä ja siihen loppui vanhempien kiinnostus. Eivät soita ikinä tai eivät kutsu kylään tai halua käydä luonani kylässä. Lapsenlapsia eivät ole edes nähneet. Elävät niinkuin lapsia heillä ei olisikaan. Mitään apua, tukea, välittämistä tai yhteydenpitoa en ole saanut heiltä koskaan.

Mutta tiedostan että eivät ole normaaleita vaan tunnevammaisia ja luonnevikaisia. Ei se surua poista mutta auttaa hyväksymään asian.

Lähdit kotoa yhden päivän iässä, julman lapsuuden jälkeen? Sori mutta 😂

Mitä naurettavaa siinä on. Nauranko minäkin sinulle.

No kyllä minäkin vähän ihmettelin että minkä ikäisenä sitä on lähdetty, tuossa on 1 pv iässä, eli siis ihan vauvana yhden päivän ikäisenä. Vissiin joku kirjoitusvirhe, mutta voisiko asian korjata?

Voihan se olla vähän lyhyesti ilmaistu, itselleni tulee lähinnä mieleen heitteillejättö, lapsen hylkääminen. Lastenkotilapsuus ja hylkääminen jos mikä on julma lapsuus.

Osa hylätään jo miinusikäisinä: abortti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jep tiedän tunteen. Lapsenakaan ei ollut rakastavia vanhempia, oli vain tylyt, tunnevammaiset ja väkivaltaiset vanhemmat. Julman lapsuuden jälkeen lähdin kotoa 1pv iässä ja siihen loppui vanhempien kiinnostus. Eivät soita ikinä tai eivät kutsu kylään tai halua käydä luonani kylässä. Lapsenlapsia eivät ole edes nähneet. Elävät niinkuin lapsia heillä ei olisikaan. Mitään apua, tukea, välittämistä tai yhteydenpitoa en ole saanut heiltä koskaan.

Mutta tiedostan että eivät ole normaaleita vaan tunnevammaisia ja luonnevikaisia. Ei se surua poista mutta auttaa hyväksymään asian.

Lähdit kotoa yhden päivän iässä, julman lapsuuden jälkeen? Sori mutta 😂

Mitä naurettavaa siinä on. Nauranko minäkin sinulle.

On se aikalailla naurettava ajatus. A) Olit vanhemmillasi yhden päivän ja ehdit siinä ajassa ja vastasyntyneenä traumatisoitua, B) lapsuutesi kesti vain yhden päivän

Tiesitkö muuten että ihminen traumatisoituu eniten alle yhden vuoden iässä. Oletko kuullut Freudista tai Winnicotista mitään?

😂🤦‍♂️ Jokainen normaaliälyinen ajan hermoilla oleva ihminen tietää Freudin täydeksi höpöukoksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jep tiedän tunteen. Lapsenakaan ei ollut rakastavia vanhempia, oli vain tylyt, tunnevammaiset ja väkivaltaiset vanhemmat. Julman lapsuuden jälkeen lähdin kotoa 1pv iässä ja siihen loppui vanhempien kiinnostus. Eivät soita ikinä tai eivät kutsu kylään tai halua käydä luonani kylässä. Lapsenlapsia eivät ole edes nähneet. Elävät niinkuin lapsia heillä ei olisikaan. Mitään apua, tukea, välittämistä tai yhteydenpitoa en ole saanut heiltä koskaan.

Mutta tiedostan että eivät ole normaaleita vaan tunnevammaisia ja luonnevikaisia. Ei se surua poista mutta auttaa hyväksymään asian.

Lähdit kotoa yhden päivän iässä, julman lapsuuden jälkeen? Sori mutta 😂

Mitä naurettavaa siinä on. Nauranko minäkin sinulle.

No kyllä minäkin vähän ihmettelin että minkä ikäisenä sitä on lähdetty, tuossa on 1 pv iässä, eli siis ihan vauvana yhden päivän ikäisenä. Vissiin joku kirjoitusvirhe, mutta voisiko asian korjata?

Voihan se olla vähän lyhyesti ilmaistu, itselleni tulee lähinnä mieleen heitteillejättö, lapsen hylkääminen. Lastenkotilapsuus ja hylkääminen jos mikä on julma lapsuus.

Osa hylätään jo miinusikäisinä: abortti.

Tuossa sanottiin, että lähti kotoa yhden päivän ikäisenä julman lapsuuden JÄLKEEN. Eli tuossa ajassa se lapsuus ehti jo olla ilman mitään lastenkoteja, näin sen normaali ihminen ymmärtää tuosta.