Olen hämmästynyt. Vaalikoneet suosittelevat minulle ihan muuta kuin
niitä puolueita joihin olen koko tähän astisen elämäni identifioitunut. Ja joita edelleen monella tapaa symppaan. Ja joiden yksittäisistä hahmoista/henkilöistä eniten olen pitänyt käytännössä.
Tiesin kyllä, että arvoni ovat 20 vuodessa muuttuneet, tai kirkastuneet. Kun ajattelen mikä puolue minulle oli ykkönen silloin ehdottomasti. Nyt olen siis 40v. Mielestäni arvoni ovat aika lailla samat kuin nuorenakin, mikä on hassua - silti minun pitäisi nyt äänestää ihan toisin kuin ennen.
Onkohan tämä sitä, että yhteiskunnalliset ongelmat 20v sitten olivat erilaisia ja vaativat silloin mielestäni erilaisia vastauksia kuin mitkä ongelmat nyt näen keskeisinä? Se politiikka mitä silloin koin edistyksenä, on nyt toteutunut, vähän liikaakin, ja vaaditaan jotain ihan muuta.
Tällaisia ajatuksia tänään, päivää ennen kunnallisvaaleja.
Kommentit (11)
Kiitos, Porvari, vastauksesta.
En ole äänestämässä ns. etuni mukaan, sillä en ole etujen ajaja -ihminen. Vaan arvo- ja aatemaailmaihminen. Sikäli tuo anekdoottisi ei päde minuun.
Tuntuu vain kuin olisin "kaapissa", josta minun pitäisi varmaankin tulla ulos. Haluan kovasti edelleen olla imagoltani tietynlainen ja tietynlaisessa porukassa, tai ainakin sanotaan että monet henkilökohtaisesti tuntemani arvostamani ihmiset ovat siinä puolueporukassa, jota joskus äänestin uskollisesti.
En haluaisi olla taantumuksellinen, tai konservatiivi, tai juntti, tai suvaitsematon, ja niin edelleen. En myöskään mielestäni ole mitään näistä. Olen mielestäni erittäin edistyksellinen, suvaitsevainen ja avarakatseinen. Juntti en ole varmaan kenenkään mielestä. Ulkoisesti en kuulu selkeästi mihinkään ryhmään.
Olenko aikaani edellä?
Tämä on varmaan omahyväinen ajatus. Mutta en pidä sitä ainakaan mahdottomana. Maailma on muuttunut, puolueet elävät vielä vähän vanhemmassa maailmassa kuin esimerkiksi itse elän.
Uskon että yksittäisiä ehdokkaita löytyy, joiden kanssa ajattelen monista asioista hyvin samalla tavalla. Yhtään puoluetta en vaan koe nyt enää omakseni. Olen sekoitus monia näkökulmia. Puuttuuko meiltä jokin puolue? Onko paljonkin minunlaisiani ihmisiä jotka eivät nyt löydä poliittista kotia?
ap
Vaalikoneet ovat ihan turhia, koska ehdokkaat runoilevat sinne mitä sattuu. Kun oikean äänestämisen aika tulee, tottelevat puolueensa ryhmäkuria.
Mitä tekivät persut vuonna 2015 turvapaikkaongelmalle? Toivottivat pakolaiset tervetulleeksi. Siinä kärjistetyin esimerkki.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos, Porvari, vastauksesta.
En ole äänestämässä ns. etuni mukaan, sillä en ole etujen ajaja -ihminen. Vaan arvo- ja aatemaailmaihminen. Sikäli tuo anekdoottisi ei päde minuun.
Tuntuu vain kuin olisin "kaapissa", josta minun pitäisi varmaankin tulla ulos. Haluan kovasti edelleen olla imagoltani tietynlainen ja tietynlaisessa porukassa, tai ainakin sanotaan että monet henkilökohtaisesti tuntemani arvostamani ihmiset ovat siinä puolueporukassa, jota joskus äänestin uskollisesti.
En haluaisi olla taantumuksellinen, tai konservatiivi, tai juntti, tai suvaitsematon, ja niin edelleen. En myöskään mielestäni ole mitään näistä. Olen mielestäni erittäin edistyksellinen, suvaitsevainen ja avarakatseinen. Juntti en ole varmaan kenenkään mielestä. Ulkoisesti en kuulu selkeästi mihinkään ryhmään.
Olenko aikaani edellä?
Tämä on varmaan omahyväinen ajatus. Mutta en pidä sitä ainakaan mahdottomana. Maailma on muuttunut, puolueet elävät vielä vähän vanhemmassa maailmassa kuin esimerkiksi itse elän.
Uskon että yksittäisiä ehdokkaita löytyy, joiden kanssa ajattelen monista asioista hyvin samalla tavalla. Yhtään puoluetta en vaan koe nyt enää omakseni. Olen sekoitus monia näkökulmia. Puuttuuko meiltä jokin puolue? Onko paljonkin minunlaisiani ihmisiä jotka eivät nyt löydä poliittista kotia?
ap
Aivan sama kokemus. Ääni on aiemmin mennyt lähinnä Vihreille, joskus Vasemmistoliitolle. Jotkin asiat näissä vaivaa nykyään yhä enemmän. Tietty pakotettu samanmielisyys joistakin asioista. Kunnioituksen puute joitakin toisia kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos, Porvari, vastauksesta.
En ole äänestämässä ns. etuni mukaan, sillä en ole etujen ajaja -ihminen. Vaan arvo- ja aatemaailmaihminen. Sikäli tuo anekdoottisi ei päde minuun.
Tuntuu vain kuin olisin "kaapissa", josta minun pitäisi varmaankin tulla ulos. Haluan kovasti edelleen olla imagoltani tietynlainen ja tietynlaisessa porukassa, tai ainakin sanotaan että monet henkilökohtaisesti tuntemani arvostamani ihmiset ovat siinä puolueporukassa, jota joskus äänestin uskollisesti.
En haluaisi olla taantumuksellinen, tai konservatiivi, tai juntti, tai suvaitsematon, ja niin edelleen. En myöskään mielestäni ole mitään näistä. Olen mielestäni erittäin edistyksellinen, suvaitsevainen ja avarakatseinen. Juntti en ole varmaan kenenkään mielestä. Ulkoisesti en kuulu selkeästi mihinkään ryhmään.
Olenko aikaani edellä?
Tämä on varmaan omahyväinen ajatus. Mutta en pidä sitä ainakaan mahdottomana. Maailma on muuttunut, puolueet elävät vielä vähän vanhemmassa maailmassa kuin esimerkiksi itse elän.
Uskon että yksittäisiä ehdokkaita löytyy, joiden kanssa ajattelen monista asioista hyvin samalla tavalla. Yhtään puoluetta en vaan koe nyt enää omakseni. Olen sekoitus monia näkökulmia. Puuttuuko meiltä jokin puolue? Onko paljonkin minunlaisiani ihmisiä jotka eivät nyt löydä poliittista kotia?
ap
En ajatellutkaan, että juuri sinä äänestäisit enemmän oman etusi kuin arvojesi mukaan.
Noin muuten omien kokemusteni mukaan puolueiden sisälläkin on eri tavoin ajattelevia ihmisiä ja ryhmittymiä, jotka kilpailevat keskenään. Oikeastaan olen enemmän liberaali kuin kokkari, mutta liberaaleilla ei vain ole juuri minkäänlaista kannatusta tai valtaa. Niinpä moni liberaali toimii muissa puolueissa vasemmistosta oikeistoon.
Vaalikoneiden kysymykset ovat ainakin näin kunnallisvaaleissa tosi huonoja. Kysymyksissä ei ollut kuin pari minulle jossain määrin tärkeätä asiaa. Kone tarjosi kokoomuksen ehdokkaita, mikä ei ollut yllätys kysymysten valossa. Minusta kokoomusta voi äänestää joku vähintään 8.000 kuukaudessa tienaava, eli en äänestä heitä.
Uskon sitä paitsi että vaalikoneet ovat yksi poliittisen vaikuttamisen muoto. Kysymykset valitaan niin että koneen julkaisijalle mieleinen puolue esiintyy edukseen. Käytin silti vaalikonetta ja katsoin muutaman minua kiinnostavan ehdokkaan vastaukset ja varmistin että olemme tärkeimmissä asioissa samoilla linjoilla.
Vierailija kirjoitti:
Vaalikoneet ovat ihan turhia, koska ehdokkaat runoilevat sinne mitä sattuu. Kun oikean äänestämisen aika tulee, tottelevat puolueensa ryhmäkuria.
Mitä tekivät persut vuonna 2015 turvapaikkaongelmalle? Toivottivat pakolaiset tervetulleeksi. Siinä kärjistetyin esimerkki.
Vihreillä ei ole ryhmäkuria.
Vierailija kirjoitti:
Vaalikoneiden kysymykset ovat ainakin näin kunnallisvaaleissa tosi huonoja. Kysymyksissä ei ollut kuin pari minulle jossain määrin tärkeätä asiaa. Kone tarjosi kokoomuksen ehdokkaita, mikä ei ollut yllätys kysymysten valossa. Minusta kokoomusta voi äänestää joku vähintään 8.000 kuukaudessa tienaava, eli en äänestä heitä.
Uskon sitä paitsi että vaalikoneet ovat yksi poliittisen vaikuttamisen muoto. Kysymykset valitaan niin että koneen julkaisijalle mieleinen puolue esiintyy edukseen. Käytin silti vaalikonetta ja katsoin muutaman minua kiinnostavan ehdokkaan vastaukset ja varmistin että olemme tärkeimmissä asioissa samoilla linjoilla.
8000€ kuussa tienaavat? Sinähän varsinainen Jutta Urpilainen olet. 😂
Vaalikoneet antavat usein kummallisia vastauksia. HS:n vaalikoneen mielestä olen äärikepulainen. Kysymykset olivat muutenkin itseäni vähemmän koskettavia. Ylen vaalikone osui enemmän oikeaan. Muutama vuosi sitten oli Köyhien asialla -puolue, jota vaalikoneen minulle tarjosivat.
Minä istuin parikymppisenä, keskellä 90-luvun lamaa vaalilautakunnassa Kokoomuksen edustajana. Vieressä istui Vasemmistoliiton eläkkeellä oleva edustaja. Se sanoi minulle: "Katso nyt meitä". Sinä äänestät Kokoomusta, vaikka elät tukien varassa eikä sinulla ole muuta kuin lainaa. Minä äänestän Vasemmistoliittoa, vaikka minulla on velaton asunto, auto ja kesämökki."
Siinä tuli kärjistetysti esille, miten äänestimme arvojemme, emme oman etumme mukaan. Olen ennenkin miettinyt, äänestääkö ihmiset useammin oman etunsa vai arvojensa mukaan.