Lue keskustelun säännöt.
Kasvaminen erilleen ystävistä
04.04.2017 |
Millaisia kokemuksia teillä on kasvamisesta erilleen ystäbien kanssa?
Olen itse 19-vuotias tyttö. Olemme tunteneet kahden ystäväni kanssa ala-asteelta lähtien ja olemme olleet tiivis kolmikko nyt kahden-kolmen vuoden ajan. Näille ystäville pystyy jakamaan kaikki ja heidän kanssa on aina mukavaa ja meiltä löytyy paljon ihania muistoja. Nyt kuitenkin tänä keväänä kaikki on muuttunut. Mua on alkanut ärsyttää kavereissa jotkut piirteet, meidän tavoitteet ja kiinnostuksen kohteet on ihan toisesta maailmasta. Yhteydenpito on väljempää ja mun ei edes tee mieli enää soitella näille. Toinen elää eilisessä,on aina tosi alakuloinen ja valittaa paljon. Toinen taas vähättelee kokoajan ja tuomitsee ihan kaiken. Hän elää lähestulkoon neljän seinän sisällä ja työt ovat ykkösprioriteetti hänen elämässään. Hän pitää tärkeänä elää ns. kilttityttönä ja yrtittää minunkin elämääni puuttua ja pakottaa ajattelemaan samallalailla. Esimerkiksi maksan harrastuksestani 80e/kuukausi ja hän pitää sitä täysin pyöristyttävänä ja kokee asiakseen kertoa minulle että tuhlaan rahaa, vaikka yritän selittää että kyseessä ovat omat rahani, minulla on varaa ja harrastus tekee minut onnelliseksi.??
Itseä kiinnostaa tällä hetkellä elää sponttaanisti ja fiiliksen mukaan (velvollisuuksia unohtamatta), elää täysillä ja etsiä uusia kokemuksia (en kuitenkaan tarkoita mitään ryyppäämistä ja huumeita jne. vaan ihan matkustamista, kulttuuria yleisesti ja sosiaalista kanssakäymistä) koska muuten elämä tuntuisi ihan nuoruuden pois heittämiseltä. Kumpikaan näistä ystävistäni ei jaksa mitään! Esimerkiksi illanistujaisten järjestäminen saattaa olla kuukauden prosessi näiden kanssa. Ei jaksa kun työt loppuu viideltä, ei pysty kun työt alkaa yhdeltä, ei jaksa. Ja sitten jos vaivautuvat paikalle niin lähtevät viimeistään kymmeneltä kun alkaa nukuttaa?? Tuntuu kun hengailisin 40v vanhempien ihmisten kanssa, tai no 60-vuotiaassa mummosanikin on enemmän virtaa kun näissä kahdessa. Ehkä he ovat masentuneita mutta eivät kerro, en tiedä mutta tekisi mieli ravistella että hei elämä ajaa ohi kun ette tee mitään ikinä. Pitäisikö ottaa puheeksi esimerkiksi että voivatko he hyvin henkisesti?
Erotaan kesällä eri kouluihin ja pahoin pelkään että tullaan eroamaan. He ovat mulle äärettömän rakkaita mutta ollaan ihan erilaisia nykyään. Kokemuksia?
Kommentit (8)
Ei kuulosta hyvältä, että kaveri tuomitsee ja yrittää ohjailla tekemisiäsi( harrastushan on hieno juttu!). Itse juuri sinun iässäsi jätin pari lannistavaa kaveria- toinen arvosteli vaatteitani ja ulkonäköäni ja toinen vähätteli opiskelupaikkaani. En tosiaan ole näitä sitruunoita kaivannut hetkeäkään!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsuus on kaikilla hyvin samanlaista aikaa. Ollaan päivähoidossa ja sen jälkeen koulussa. Peruskoulussa ei olla siksi, että lapsi itse niin haluaisi, vaan siksi, että meillä on oppivelvollisuus ja aika harva vanhempi tarjoaa lapsilleen mahdollista kotikouluun. Lasten ei myöskään yleensä tarvitse huolehtia huomisesta ja muutenkin aikuiset määrittelevät, mitä lapsen tulee tehdä.
Juuri tuossa sinun iässäsi nuorten pitää itse alkaa huolehtimaan itsestään ja tulevaisuudestaan. Lapsuudenystävistä joku pitää tärkeänä päästä näkemään maailmaa, toinen kohdistaa aikansa ja energiansa opiskeluun ja työelämään, kolmannella ei ehkä ole vielä mitään suuntaa, neljäs haluaa löytää mahdollisimman pian puolison ja perustaa perheen. On aika selvää, että kun elämäntilanne muuttuu eikä ole enää turvallisia aikuisia huolehtimassa ja kertomassa, mitä nyt tehdään, alkaa tehdä aivan erilaisia asioita kuin lapsuudenystävänsä. Ja näiden tekemisten myötä tutustuu uusiin ihmisiin ja syntyy uusia ystävyys- ja kaverisuhteita, jolloin vanhat ystävyyssuhteet jäävät niihin ystäviin, joiden kanssa elämä kulkee aivan erilaiseen suuntaan.
Näitä erilleen kasvamisia tulee myöhemminkin elämässä, kun ihmiset muuttavat kauemmas toisistaan, periudutaan tai erotaan, lasten kasvaessa joku ystävistä päättääkin tehdä vielä iltatähden ja teini-ikäisten vanhempi elääkin uudelleen vauvarumbaa jne.
Minulle kävi noin aikanaan. Erottiin ja tavattiin uudelleen vuoden päästä. Joskus olivat sielunsiskoja mutta silloin tuntui kuin olisi kahdelle alienille jutellut. Surullista mutta niin se menee.
Joihinkin kavereihin katkesi yhteydet peruskoulun jälkeen, koska jatko-opinnot olivat eri paikkakunnilla. Joihinkin kavereihin katkesi yhteydet, kun opiskelin pitkään ja he perustivat jo perheitä. Joihinkin kavereihin katkesi yhteydet ihan vain pitkien välimatkojen vuoksi.
Joihinkin kavereihin katkesi yhteydet sen vuoksi, että kun itse teen vaativaa asiantuntijauraa ja he ovat pienipalkkaisissa manuaalisissa hommissa. Vaikka tällä ei pitäisi olla mitään merkitystä, todellisuudessa ajattelemme ja teemme eri asioita (minä: matkustelu, talon osto, kodin laitto, duunit, mies / he: miten saada rahat riittämään perusasioihin, mistä uusi duuni kun vanha menee alta).
Katso mihin elämä vie. Jos yhteydenotot hiipuvat ja kukaan ei tee elettä pelastaakaeen ystävyyttänne niin ehkä sen on aika sitten jäädä taakse. En myöskään pitäisi mitään "palopuheita" kuinka nyt olette yhtäkkiä niin erilaisia tms. ja parempi, kun ette ole enää tekemisissä.
Jos ystäviäsi "viat" ovat kuitenkin "vain" siinä, että he ovat kovin erilaisia. Niin se erilaisuus voi olla myös rikkaus. Ehkä et nyt näe sitä, kun nuorena monesti on aika..ehdottomat mielipiteet. Ja ehkä siksi ystäväsikin kokee tarpeekseen arvostella sinua, kun ei ymmärrä että hänen tapasi ei ole se ainut oikea. Nyt sinusta varmasti myös tuntuu ettet "tarvitse" näitä ystäviä enää, koska tulet varmasti tustutumaan uusiin ihmisiin uudessa koulussa jne.
Mutta ehkä nämä erilaisuudet näiden nykyisten ystävien kanssa voi ajan kuluessa tasoittua, kun ymmäretään itseä paremmin ja sitä kautta myös muita. Voihan tälle ystävälle tehdä myös selväksi ettet tykkää että sinun valintojasi arvostellaan.
Aikuisena ongelmat ystävien kanssa voi olla paljon "vakavampia", kuin pelkkä erilaisuus, kun ei jaksa bailata kuin kymmeneen tms. (kärjistetysti.) Aikuisena voi ilmetä kateutta, vertaamista, kaksinaamaisuutta ja juoruilua. Voi olla että kohtaisit näitä asioita nykyisten ystäviesi kanssa myöhemmin mutta voi myös olla, että tutustuessasi uusiin ystäviin heistä paljastuisi tällaisia -ei niin mairittelevia puolia.
Siksipä itse sinun sijassasi pitäisin nämä ystävät elämässäni, jos heissä ei ole suuremmin "vikaa." Eroavaisuudet voivat tasoittua tai sitten ne voi tietysti kasvaa entisestään. En halua peloitella, toivottavasti näin ei tapahdu sinun kohdallasi mutta myöhemmin voit ajatella, että voi kunpa saisit sen lapsuuden ystävän takaisin, joka oli tylsempi kuin oma mummoni mutta ainakin hän oli luotettava ja reilu. Myöhemmin ehkä eri asiat ystävyyksissä korostuu ja niitä oikeasti luotettavia ystäviä voi olla vaikeaa löytää.
Mutta tee niin kuin parhaaksi näät. Tsempit! :-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuossa vaiheessa ollaan vielä niin eri kehitysvaiheessa, matkalla aikuisuuteen. Kuulostaa, että ystäväsi ovat jo aikuistuneet ja tasaantuneet. Elä sinä vielä villiä nuoruutta niin kauan kuin menojalka vipattaa.
Vierailija kirjoitti:
Kumpikaan näistä ystävistäni ei jaksa mitään! Esimerkiksi illanistujaisten järjestäminen saattaa olla kuukauden prosessi näiden kanssa. Ei jaksa kun työt loppuu viideltä, ei pysty kun työt alkaa yhdeltä, ei jaksa. Ja sitten jos vaivautuvat paikalle niin lähtevät viimeistään kymmeneltä kun alkaa nukuttaa?? Tuntuu kun hengailisin 40v vanhempien ihmisten kanssa, tai no 60-vuotiaassa mummosanikin on enemmän virtaa kun näissä kahdessa. Ehkä he ovat masentuneita mutta eivät kerro, en tiedä mutta tekisi mieli ravistella että hei elämä ajaa ohi kun ette tee mitään ikinä. Pitäisikö ottaa puheeksi esimerkiksi että voivatko he hyvin henkisesti?
Itse olen muutaman vuoden teitä vanhempi, mutta kuvailusi perusteella hyvin paljon ystäviesi kaltainen. En kuitenkaan mielestäni ole masentunut. Ennemminkin huolestuisin kavereideni mielenterveydestä, jos he jatkuvasti jäisivät bilettämään yömyöhään, eivätkä vaikuttaisi osaavan olla yksinään ja rauhassa lainkaan. Itse tykkäänkin hengailla vanhempien, vaikka sitten niiden 40 vuotta vanhempien ihmisten kanssa, koska monet heistä osaavat jo rauhoittua vähän, ajanvietto heidän kanssaan ei ole niin hektistä!
Kuulostavatpas ystäväsi tylsiltä. Tämä on harmillista, mutta usein totta että näin käy pitkille ystävyyssuhteille jossain välissä, kasvetaan eroon. Löydät varmasti uusia, menevänpiä ystäviä jossain välissä, joiden kanssa tekemistä riittää!